Mahtivuoden loppu häämöttää

Vakisalini sulki ovensa tämän vuoden osalta jo perjantaina, ja päätin kruunata finaalipäivän hiukan tavallisuudesta poikkeavalla ohjelmalla. Tunnin krossarisetin lisäksi tein 100 leukaa perinteisellä naturalgripillä, 100 vatsalihaspuristusta ja 100 kahvakuulaheilautusta per hansikas. Harjoituksen jälkeinen fiilis oli sangen raukea ja samalla tyydyttynyt onnistuneen treenin johdosta. Erityisesti nuo sata leukaa olisivat vielä vuosi takaperin tuntuneet utopistisilta, mutta nyt onnistuin rutistamaan niitä 14 toiston sarjoissa varsin lyhyillä palautuksilla.

Petekin on viime aikoina kunnioittanut Pirkanmaata erinäisillä vierailuillaan ja olemme ehtineet jopa saliduoilemaan. Johtuen erilaisista kehon koostumuksistamme, Pete ähkii pitkiä aikoja jalkalaitteissa kun itse taas koen jalkapunnerrukset tarpeettomiksi. Vuosien karttuessa kumpikin on tosin joutunut noteeraamaan pidentyneet palautusajat ja yllättävät lihas-, jänne ja nivelkivut treenihetken jälkimainingeissa.

Loppuvuoden yritän taiteilla enimmäkseen luistimilla. Leuto sää taitaa vain tehdä luistelupaikkojen löytämisestä haastavaa. Vuosi on ollut kaikkien aikojen treenivuosi. Vain juoksukilometrit jäävät 6 vuoden takaisesta jolloin juoksin noin 1700 kilometriä, mutta tuona aikana en paljon muuta juuri kuntoilumielessä tehnytkään.

Hyvää joulun aikaa kaikille lukijoille!

Toivottavat Rautahumpan pukit

Rautahumppa testaa: Fila Primo Ice Speed

- Pitkäteräinen ja korkeavartinen matkaluistin pehmeällä kengällä -

Muutamien paikkakuntien hiljalleen availlessa luistelubaanansa veronmaksajilleen, alkoi myös rautahumppalaisilla entistä kärsimättömämpi hollantilaisen kuriiripaketin odotus. Kuten tunnettua, luistelu on eri muodoissaan ohittanut juoksun aerobisena pääliikuntasuoritteenani. Täten päädyinkin urheiluaprikoinneissani myös talviluistinsatsaukseen, kesällä kun K2 Radicaleihinkin tuli rullaluistelupuolella törsättyä. Olin jo jonkin aikaa tehnyt erinäisiä nettihakuja pehmeäkenkäisistä luistimista, varsinkin kun jo lapsuudessa koin suunnatonta mielipahaa ja ahdistusta jääkylmien narujen puristaessa silkinpehmeät kämmeneni rakoille luistimia kiristäessä. Miksei myös jääluistimia voisi varustaa laskettelumonotyyppisillä salpakiinnityksillä, jotka monesta rullaluistimestakin löytyy?

Vaikka maamme on arktisine ilmastoineen ja runsaine vesistöineen kuin luotu luisteluliikenteeseen, löytyvät huomattavasti parahultaisemmat luistinmarkkinat Hollannin alavilta seuduilta. Suomessahan ei oikeastaan paria poikkeusta (mm. esasport) lukuunottamatta myydä matka/retkiluistimia kenkineen, vaan lähinnä luisteluhiihtomono pohjaan kiinnitettävää terää. Koska en omista kauhean hyviä luistelumonoja, päätin investoida suoraan luistimiin. Olin aikaisemmin netissä törmännyt muun muassa Rapsin (raps.nl), Zandstran (zandstrasport.nl) ja Vikingin (viking.nl) luistinmalleihin, joista on saatavilla myös kantapäästä aukeavia ns. klap-malleja. Myös Head, Bont ja K2 tarjoavat erilaisia kenkävaihtoehtoja.

Nettiselailun perusteella noin 40 cm:n pituisilla terillä varustettu Fila vaikutti mielenkiintoiselta lähinnä mukavuutta huokuvan kenkänsä perusteella, jota saatoin tosin arvioida vain kuvan perusteella. Vaikka klap-mallien väitetään parantaneen pikaluistelijoiden kierrosaikoja sekunnilla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pikaluistelu), arvioin kiinteäteräisen soveltuvan paremmin omalle luistelutekniikalle. Filat tilasin skate-dump.nl -verkkokaupasta noin 150 euron hintaan. Otin varmuuden vuoksi koon 44, joka on yleensä sopivin urheilujalkineissani ja tälläkin kertaa arvio osui kohdalleen. Filan lesti on leveähkö, joskin nauhojen ja siteiden avulla kenkä oli todella helppo sovittaa jalkaan. Kenkä tukee ja tuntuma on miellyttävä pitkänkin luistelun loppuun asti.

Ensimmäiset jääpotkut menivät melko kömpelösti, sillä terät ovat todella pitkät. Erittäin kapeat terät eivät ole samalla tavoin terävät kuin jääkiekkoluistimissa, joten tuntuma jäämanöövereihin ei ole yhtä selkeä ja varma. Samoin sirklausta en oikeastaan suuremmin yrittänyt, koska aavistelin terien sotkeutuvan vielä liian helposti toisiinsa. No entäpä sitten se vauhti? Toisella kokeilukerralla päätin ladata hiukan yritystä menoon, koskapa jääkin oli hyvässä kunnossa. Paransin 10 km:n ennätystäni lähes 2 ja puoli minuuttia, vaikka oikea terä tuntui olevan hionnan tarpeessa ja laahasi jäällä hieman. Pääsin helposti 25 km/h tuntumaan, joten vauhtia tulee vielä varmasti lisää.  

Rautahumpan testiryhmä siis suosittelee Filaa lämpimästi!

Vaihtoehtotreeni

Viimeisen neljän viikon aikana olen käynyt 18 kertaa salilla. Krossarilla on samalla tullut poljettua noin 14 tuntia ja 40 - 45 leuanvetoa on muodostunut salirutiiniksi. Koska olen kierrättänyt pääasiassa käsiliikkeistä koostunutta perusohjelmaa, kädet ovat alkaneet olla kovilla 5-6 perättäisen salipäivän jälkeen. Liikarasitusta välttääkseni päätin tänään suorittaa eräänlaisen vaihtoehtotreenin, jossa keskityin vatsalihaksiin, ylätaljahiihtoon, takahartialiikkeeseen ylätaljassa, sekä erinäisiin kahvakuulaliikkeisiin.

Olen edelleen kohtuullisen ymmälläni hammer-otteisen leuanvedon vaivattomuudesta. Myötäotteella kun leuat eivät tahdo mitenkään onnistua, lisäksi kyynärvarressa tuntuu ikävää kipua heti ensimmäisissä toistoissa. Pete sanoisi tässä kohden, että kivun syy löytyy kun katsoo almanakkaa. Toisin sanoen ikävuodet saattavat aiheuttaa erinäisiä kolotuksia pitkin kehoa.

Kunto ja erityisesti lihaskunto alkaa olla kohdallaan, eivätkä flunssat ole vaivanneet. Painoa voisin kernaasti luovuttaa 2-3 kiloa, mutta kai se näinkin menettelee. Ehkä huomenna kuitenkin lepopäivä salihommista. Jääkautta olen jo pohjustanut tilaamalla Fila Primo Ice Speed matkaluistimet hollantilaisesta verkkokaupasta. Saapa nähdä tulevatko, vaikka säiden puolesta ei taida vielä olla kiirettä.

http://skate-dump.nl/EN/index.php?pg=artinfo&id=1447

Paiskojat

Pete laittoi taannoin asiat kohdalleen ja avautui toviksi salien paiskojakultturista. Tiedättehän nuo keski-ikäistyvät äijänköriläät tai nuoret pojankoltiaiset, joiden salieetokseen on lähtemättömästi piintynyt käsipainojen, tankojen, ketjujen ynnä muun irtaimiston äänekäs ja toistuva vapauttaminen pitkin harjoitusalueen linoleumeja

Treeninjälkeinen raukeus tai peilistä myhäilevä lihaskimppu eivät sellaisinaan indikoi tyydyttävää voimailutuokiota näille salien satraapeille ja punttipuolen praasniekoille. Ehei, nämä korskeat urhot ovat treenanneet kyllikseen vasta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin voimain hitunen on tullut yltäkylläisten punnusten ahdingossa luovutettua. Tällöin ilmoille kantautuu alkuvoimainen karjahdus ja satojen kilojen rautamassat erkanevat teräksisistä käsivarsista kolahtaen kuntoilupyhätön lattialle mustaruutiaseen laukaisua vastaavalla äänenpaineella. Samassa kääntyvät myös kanssatreenaajien katseet ja magneesium-purnukkaansa tavoitteleva mahtitreenaaja saa viimeistään tässä vaiheessa osakseen ansaittua kadehdintaa ja hiljaista kannustusta uuteen rynnistykseen.

Muutamat, satumaisen onnekkaat superraskaiden painojen puolelle eksyneet vastakkaisen sukupuolen edustajat onnistuvat hädin tuskin peittämään innostustaan ja vain vaivoin kykenevät pidättäytymään sponttaaneista hurraa-huudoista ja aplodeista. Ja perin onnettomia olivat ne Radio Aaltoa podcastanneet, jotka menettävät tämän soitimella olevan alfa-edustajan auditiiviset viestit oman .mp3-äänimaisemansa alle.

Ughh.

Annos eliittisalia

Viime aikojen aerobinen setti on siis keleistäkin johtuen tapahtunut pääosin krossarilla ja muutamilla satunnaisilla juoksukeikoilla. Taannoin olimme jälleen Peten kanssa duona liikenteessä, sillä onnistuimme puijaamaan ilmaiskortin vallan herraskaiseen kuntoilupyhättöön. Vaatimattomina rahvaan edustajina livahdimme urbaanien hipstereiden joukkoon, jossa varsinkin Pete uiskenteli kuin kala vedessä.

Peten huitoessa innoissaan jalkapäivää, tein leukoja ja pikästä aikaa myös mm. ylätaljahiihtoa. Aerobisiin lämmittelylaitteisiin en taaskaan saanut foxherraa suostuteltua. Pete on kaiken lisäksi vakuuttunut siitä että pieninkin salin ulkopuolinen ponnistus syö lihasmassaa merkittävästi. Toisaalta itse olen viimeviikot tehnyt 5-6 tuntia krossaria/viikko, eikä se taas juurikaan ole syönyt lihasta, eikä harmillista kyllä myöskään painoa.

Saa nähdä miten talvi etenee. Mielellään sitä jo jääkiitoakin harrastaisi.

40 leukaa

Vaikka otsikko onkin hiukan harhaanjohtava, pakko silti mainostaa että tänään tuo neljänkymmenen maagisen toiston rajapyykki lopulta rikkoontui. Toki kymmenen toiston sarjoissa, mutta kuitenkin. Leuanvetosuoritusten parantaminen olikin juuri yksi niistä päätavoitteista, jotka itselleni asetin pohtiessani treeniohjelmaa PT-sensei Johannan kanssa 1,5 vuotta sitten. Tämänpäiväinen suoritus onnistui Sygnumin kaksipuoleisessa painopakkalaitteessa (jonka virallista nimeä en valitettavasti tiedä). Härvelissä on natural grippiin varsin parahultainen leuanvetostonga, jonka pehmustetut puikot ovat noin 55 cm:n etäisyydellä toisistaan. Sallin itselleni 1 minuutin palautukset sarjojen välissä ja aikaa rutistukseen meni kaikkiaan 6 minuuttia.

Muutenkin viikko on ollut tehokas. Eilisen olkapääpäivän vedin läpi suunnitellusti neljän perättäisen olkaliikkeen saattelemana. Päälle vielä Lisäpaino-Timpan bravurikahvakuulanostot. Ja tietenkin se vakituinen krossaritunti. Tänään oli vuorossa neljä perättäistä hauisliikettä, kahvakuulat ja 50 min krossari. Olen lisäksi välttynyt flunssalta, vaikka sitä tuntuu olevan kovasti liikkeellä. Syöntikin on pysynyt kurissa. Ehkä se tästä. 

Lisäpuhtia lenkkeilystä ja salivaatekaupasta

Iltojen pimetessä juoksukengät suorastaan vaativat baanalle pääsyä. Crosstreinerin leppoisaan rytmiin tottuneelle kenkien omistajalle moinen rääkki saattaa kuitenkin olla perin vastentahtoinen. Pitkästä aikaa onnistuin hölkkäämään 8 kilometrisen juoksulenkin ja toivon että homma saa pian jatkoa.

Pääsin Peten kanssa jälleen salikeikalle, tällä kertaa Pirkanmaan maisemiin. Kuntoilufoorumina toimi perinteikäs sali joka oli somistettu enimmäkseen Davidin valkoisilla laitteilla. Pete rynnisti innoissaan kohti rintalihasvälineistöä, kun taas itselleni päivän ohjelma oli jokseenkin auki. Päätin yrittää jonkinlaista rinta-hauis-yhdistelmää. Lisäboostia treenihetkeen antoi postista tullut Jaco-merkkisten treenivaatteiden paketti, jotka istuivat ylle erittäin parahultaisesti.

Kehitystä on parin vuoden aikana tapahtunut muuallakin kuin Peten käsivarsissa (ks. kuva). 3 x 10 penkkipunnerrus 60 kilolla ja sama määrä leukoja alkavat olla arkitreenipäivää. Tuo Peten harrastama vinopenkkipunnerrus ei sen sijaan ole lempiliikkeitäni. Ehkä salia on luvassa taas jo huomenna.

Itse poseeraan leuanvetokuvassa poikkeuksellisesti ilman pesussa ollutta treenipipoa. Onneksi hiukset eivät vielä näytä aivan harmailta. Vaikka charmiahan muutama ohimon hopeahaituva toisi.

Pete innostui lopuksi pump-henkisiin toistoihin ja ryki hauiskääntöjä aikansa putoavalla sarjalla. Tunnissa treeni oli valmis ja saatoimme maistella proteiinipitoisia juomia.

Elliptistä pyörintää

Lääh, puuh! Kirjoittelen oheista postausta täältä crossarista käsin. Alhainen syke pitää käden ja toisinaan ajattelunkin suhteellisen vakaina. Tämä umpihankihiihtoa muistuttava sisäliikunta on tullut tutuksi Välimerten seikkailuni jälkeen, sillä viimeisten kymmenen vuorokauden aikana olen vieraillut salilla kahdeksan kertaa ja poikkeuksetta olen vaappunut krossarilla ainakin 40 minuuttia jokaisen punttitreenin päätteeksi. Hyvää, juoksua keveämpää ja pitkäkestoista aerobista, tycker jag.

Viime viikolla vierailin pääkaupunkiseudulla ja vietin yltäkylläisen treenituokion Rautahumppapartnerini, Peten kanssa. Tovi olikin ehtinyt vierähtää edellisestä duovoimailustamme tuon selkosten shamaanin kanssa. Kaikesta näki, että pääkaupunkiseutulaistunut mies oli kovassa tikissä. Raskaatkin metallit nousivat vaivattomasti ja jokaisessa suorituksessa oli kurinalainen ote. Krossarille asti en toki Peteä saanut houkuteltua, vaan alku- ja loppulämmöt foxmestari suoritti painopakkalaitteiden tuntumassa.

Itse olen salirutiineissa viihtynyt lähinnä hauis-, olkapää- ja ojentajaliikkeiden parissa. Johannalta opitut neljän perättäisen liikkeen suoritteet ovat olleet edelleen ohjelman tärkeänä runkona. Esim.
hauispäivänä ne ovat leuat, hauiskäännöt sivuilta käsipainoilla, scott-penkissä mutkatangolla
ja lopuksi vielä käännöt alataljalla kapealla otteella. Mukavastihan se lihaksistossa setin jälkeen polttelee, vaikkei tuota ihan pumpiksi voi sanoa. Leuat ovat alkaneet sujua oikein mukavasti, 3 x 10 toistoa neutraalilla, kämmenet vastakkain olevalla gripillä. Sama vasaraote tuntuu olevan miellyttävin myös hauiskäännöissä.

Olen välttänyt syysflunssat toistaiseksi. Ehkä pieni painonpudotuskin voisi onnistua vielä ennen joulubulkkausta. 

Low-Carb Diet with the Mediterranean Style

I spent two last weeks on a work related trip to Dublin and Marseille. I was kind of worried how to eat reasonably and how to organize some physical exercises during a rather busy schedule.  Another worry of mine was the seasonal transformation from summer sports to the autumn ones. I was dreaming about to carry on my skating season with some nice, warm inline skate moments in Southern France. In Dublin, I had very good leisure center at my disposal. Besides the well-organized gym, there was a 21-metre pool with 29 degrees water. Even though I consider myself a below average swimmer, I managed to swim 1 k.

Despite the hard elliptical training, weekly consumption of the exercise calories is about one half of the typical summer week’s 5000 kcals. However, there is no weightlifting calculated because I don’t trust the Endomondo’s evaluation of consumption without heart rate belt.

I felt quite flattered when I was told that I look fit and younger of my age. I started to think that my endless hours on skates and in the gym are finally paying off. I found a good rhythm for eating and that's probably most important factor in whole process.

What comes to the food, the French people are really taking eating and cooking seriously.
I knew in advance that it might be hard to find low-carb food from the French cuisine. Fortunately, I got supportive company from my fellow Nordics for morning running sessions. That’s how I almost got rid of all the extra calories I ate.



Today, despite the travel tiredness I ended to the gym 
and actually spent 2.5 hours in the facility. 1 hour of elliptical training, kettlebell movements, forward & side lateral raises, dumbbell military press and pull-ups with neutral grip was on the menu. I was very happy that I was able to do some series of pull-ups with a very wide grip.

There is no reason to yearn for the past summer. Winter can come.

Hand man

Hutikkapiireissä hand man -nimityksellä kutsutaan tilanteeseen hieman liian vaatimattomin taidoin ja erityisesti soittokunnoin ilmestyvää tuurarisoittajaa. Vaikka nimitystä lienee käytetty tässä merkityksessä allekirjoittaneeseenkin, tänään tuon esiin mainioita käsitreenejä, joihin salipunneerusten lomassa olen ajautunut.

Vierailin taannoin saliympyröissä itsensä Lisäpaino-Timpan seurassa. Tuon pikaisen treenihetken lomassa Timpa innostui esittelemään käsivoimiaan ja staattisia kykyjään, jotka toki tiesin entuudestaan varsin vaikuttaviksi (ks. kuva). Timpa ei muuten ole hand mania nähnytkään.

Luistelukausien välissä, olen siis vieraillut salilla varsin runsaasti, noin 4-5 kertaa viikossa. Aikaa yhteen reissuun kuluu noin 1 h 45 min, sillä teen poikkeuksetta 40-60 minuutin krossaritreenin session loppuun. Viime aikoina olen siis kierrättänyt erilaisia käsiliikkeitä. Aluksi hikeä pintaan kahvakuulaheilautuksilla (n. 60 kpl/käsi), sitten vietän joko hauis, ojentaja tai olkapääpäivän.

Hauispäivän, kuten tänään, aloitan lämmittelyn jälkeen leuanvedolla, esim. 7 toistoa/ 4 sarjaa. Suosikkiotteeni on kapea välimuoto myötä- ja vastaotteesta, kämmenet vastakkain. Sitten normaaleja hauskääntöjä käsipainoilla, lopuksi vielä vasta- ja hammer-otteella scott-penkissä. Päälle 45 min krossaria. Taas on hyvä fiilis tehdystä treenistä.

What a year! - Rullaluistelukausi 2013

Muistan takavuosilta, kun maineikkaan teknologiayhtiön johto hihkui hurmostilassa lähes yhtä spiritualistisille osakkeenomistajille "What a year, what a year!", tai jotain sen tapaista. Kovaa kyytiä on sama firma saanut tänäkin vuonna, mutta pörssiväki hihkuu ko. mantraa varmaankin astetta pienemmällä innolla.

Itse tein mielestäni loistokesän rullaluistelun jalon lajin suorittajana. Nyt voidaankin käydä pieni retrospektio tuohon säidenkin puolelta pitkäksi vehähtäneeseen kauteen. Kilometrejä tuli siis koottua kuvan mukaiset 1273 tai ehkä hieman enemmän, sillä Endomondo lienee pettänyt 2-3 kertaa vauhdin huumassa. Rullaluistimilla tuli seisottua yhteensä 89 tuntia. Jäällä taas luistelin alkuvuonna 330 kilometriä kaikkiaan 24 tunnissa. Rullilla keskinopeus oli siis 14,3 km/h, jäällä 13,3 km/h. Jäällä taisi olla parilla kerralla sauvatkin mukana, mutta rullilla niitä en ole käyttänyt.

Kuten kuvasta näkyy, aiempien vuosien saavutukset ovat olleet ainakin luistelun osalta vaatimattomampia, määrien jäädessä 450 ja 550 kilometriin. Toisin vihreänväristä palkkia, eli juoksua olin kerännyt aiempina vuosina hieman tämän vuotista enemmän, tosin kuluvaa vuotta on vielä jäljellä.

Kuukausigraafi luistelumääristä on kesäkuusta alkaen laskeva kuin lehmän häntä. Ilmat olivat suosiolliset, jopa erittäin suosiolliset koko kesän, mutta varsinkin heinäkuun kaksi ulkomaanmatkaa ja elokuun kiusallinen flunssa verottivat luistelupäiviä hiukan. Ostin uudet K2-luistimet heinäkuun lopussa. Yhdessä kehittyneen luistelutekniikan (ja ehkä parantuneen kunnonkin) kanssa tämä nosti elo-syyskuun keskinopeuden 15.6 km/h lukemiin ja syyskuun kaikkiaan 135 kilometriä luistelin 8 tunnissa, eli noin 17 km/h keskinopeudella.

Kauden aikana rullaluistelin 46 päivänä. Mukana oli kolme yli 60 kilometrin lenkkiä, joista nopein oli viimeisin syyskuun puolessa välissä, eli 60,5 km ajassa 3.46. Reitin aikana luistelin uuden maratonennätyksen joka on nyt 2.26, samoin kellotin viidelläkympillä ajan 2.56. Kahdesti kykenin luistelemaan 10 kilometriä reiluun 26 minuuttiin ja samalla Saarenmaantien lievästi alamäkeen viettävällä reitillä luistelin samoin kahdesti 5 kilometriä alle 12 minuutin. Erityisen tyytyväinen olen siitä että pitkienkin lenkkien keskinopeus on kauden aikana noussut lähemmäs 20 kilometrin tuntinopeuksia. Double Push -tekniikassa on vielä aika lailla hiomista, mutta eteenpäin on menty. Kovasti jo odotan jääkauden alkamista.

Olkapäät, hauikset, ojentajat & crossari

Rullaluistelukelit taitavat olla tältä kaudelta jo liu'uttu, sikäli viileät villahousuilmat vaanivat kulkijaa ikkunan takana. Viiden asteen viima ei juuri houkuta shortsiluistelijaa, se on vissi juttu se. Ennen varsinaista luistelukauden summaavaa välitilinpäätöspostausta, katselen kuitenkin vielä haikaillen K2:ni, kunnes nostan ne vääjäämättömästi odottavaa talvinaftaliinia. Ehkä vielä kerta kiellon päälle?

Olen eksynyt syyskuun aikana jo puolentusinalle salikeikalle ja varsin usein olen vieraillut gymillä jo hiljaisina aamupäivän tunteina. Aikomukseni on nyt saada voimia käsiin, sillä luistellessa lihaksisto on ikään kuin valunut jalkapainotteiseksi. Otsikon mukaiset päivät ovat nyt toimineet ihan kelpotavalla nämä pari viikkoa. Olkapääpäivänä teen vipunostot sivuille ja eteen sekä takaolkapäät istuen siipensä levittävän kotkan lailla käsiä takaviistoon nostaen. Ikävä liike 5 kg:lläkin. Tänään tein vielä lopuksi pystypunnerrukset käsipainoilla ja viimeisessä runttauksessa sain tietenkin lapani jumiin, jota olen nyt availlut loppupäivän lähinnä Feldenin ja Buranan jalolla kollaboraatiolla.

Jokaisen salitreenin yhteydessä olen vetänyt 50 min crossaria, joka tavallaan kruunaa tuokion. Jalkojen teon olen taas jättänyt suosiolla Peteelle, joka kiskoo prässiä tunnollisesti lähes päivittäin. Ruokavalio on mennyt taas kohti tuota rahkaosastoa. Olisi kiva vetää näin päivinä myös jotakin muuta proteiininlähdettä, mutta tietoni eivät vielä aivan yllä riittäviin keittiösuorituksiin.

County class skating moment

Last Saturday was probably the last warm day before the winter. I hope that I'm wrong. Anyway, the nice weather seduced me on the asphalt for nice 60k ride. It was my third  exercise for this season that was over 60 kilometres. But this time I decided to complete  the exercise without any rest breaks.

Everything went just as expected. The head wind was so strong that I rapidly forgot any hopes for new personal records. Nevertheless, I broke my marathon record without any true effort. I was quite exhausted after 45 k. However, my new record for 50 kilometer begins with number two. I know that I would need perfect conditions to sub-two-hour-marathon, but it is possible. Maybe not anymore during this season, though.

I started to go to the gym in the morning. At first it felt terrible for this kind of nocturnal animal. But now it seem OK. The shoulders and biceps are my main concern at the moment. Running weather behind the window is better that ever, but somehow it doesn't feel right sport for now.

Kevennetty saliviikko

Peilikuvani on jo viikkoja hätkähdyttänyt kaventuneen hartiaseutunsa kera. Syksyn salikauden alkutahdeille muodostui täten vankka peruste. Tämän viikon kolme salivierailua sujuivat pääosin jouhevasti ja perinteisissä merkeisssä. Alkulämmöt crossarilla, 4-6 käsiliikettä ja 40 min loppucrossaria. Mukaan mahtui myös hämmennyksen hetki, kun tuijotin käsipainojen kilomääriä epäuskon vallassa. Mm. kapean penkin yhteydessä aiemmin käyttämäni 22,5 kiloiset vaihtuivat vaivihkaa 17,5 kiloon. Liikepuhtaus saattoi kuitenkin olla parempi ja hitaasti tehtynä liikkeet vaikuttivat mukavasti ihon alla.

Ainoastaan bravuriliikkeeni, vipunostot sivulle sujuivat tradition mukaisesti 9-10 kilon punnuksilla. Tänään tekemäni vivut eteen menivät myös varsin ok. Palautuminen lienee ikämiehelle hitaampaa, sillä toissapäiväiset ojentajaliikkeet tuntuivat kiusallisesti vielä tänään, kun painoin olkavarret scott-penkin pehmusteisiin hauiskääntöjen ajaksi. Uusi, mukavalta tuntunut liike oli yhden käden alataljaveto, joka muistutti liikeradaltaan käsipainokulmasoutua.

Pakko myöntää, että leuanvedon ja peruspenkkipunnerruksen tyyliset liikkeet alkavat jo hiukan maistua puulta. Haluaisin laajempia liikeratoja ja enemmän hikeä pintaan. Kahvakuulan roikottaminen tuntuu nyt otolliselta toiminnalta, vaikka en juuri muuta osaakaan kuin perusheilautuksen.

Huomiselle olen kaavaillut kunnollista luistelutuokiota, mikäli ilmat ovat suotuisat. Toivottavasti muutamia shortsikelejä olisi vielä edessä ennen hyisiä räntäilmoja.

Kauden kuntohuippu lähenee

Vaikka ehdin jo uskoa kauden loppuneen, lämpimät luisteluilmat ovat venyttäneet kautta pullataikinan lailla. Alkuviikon kaksi puolitoistatuntista lenkkiä saivat tänään seurakseen hieman pidemmän treenin, kun painelin navakkaan vastatuuleen vajaat 34 km. Vaikka aurinko lämmitti lähes keskikesän tapaan, epäonninen tuulensuunta harmitti hieman sillä eväät olisivat olleet ainakin ihan kelvolliseen maratonennätykseen.

Ehkä tässä kautta tosiaan voisi vielä jatkaa ja täräyttää vaikka 1400 km täyteen kesän luisteluiksi.

Season is ending too early

If you suffer the climate as we do on the northern hemisphere, you know that winter is coming. Even with these days, when the temperature is rising to 20 Celsius, a lonely inline skater might feel the first breeze of winter in his sensitive skin. I began to think that the season is closing soon and especially the cold wind is keeping me inside or with the running for next seven or eight months.

But guess what? The weather oracle is promising almost 25 C for the next four days. I'll buy that for a dollar!

Today my initial goal was to beat my record in 10 kilometres, but due the worn brake pad, I decided to go easier, but longer route. That was right decision all right. The lack of light is problem during the fall. In the evenings it is challenging to tell if there is sand on the asphalt. Today, I was very near to make close full body acquaintance with the tarmac. But anyway, I skated 25 k in one and a half hours.

BTW: While writing this post, I received showing-off sms message and photo from Pete. He's really on fire today. The muscles are developing and everything feels easy. However, he know a light engineer who's manual damage can change everything upside down. We'll wait and see.

Anaerobista kehiin

Rullaluistelulenkkien pidennyttyä olin hiljalleen ajautunut kovakuntoisuuden houkuttelevaan itsepetokseen. Heikentyneet luistinkelit ohjasivat urheilijan tauon jälkeen perinteisen salitreenin pariin. Tämä siitäkin syystä, että pääkaupunkiseudulta kuului viestejä Peten yltiöpäisistä salikontribuutioista. Lisäksi itse Lisäpaino-Timpa arvioi kaventuneita olkapäitäni kiusallisin sanakääntein.

Salilla oli vielä sopivan väljää, vaikka arvelenkin syksyn laihdutusvimman tuovan paikalle eriasteisesti kesäkiloistaan järkyttyneitä ruuhkaksi asti. Tein alkuun perinteisen 9 minuuttisen juoksumatolla, jonka jälkeen siirryin kahvakuula-alueelle. Kädet menivätkin veltoiksi jo 40 etuheilautuksen jälkeen, jonka jälkeen yrittämäni penkki, kapea penkki, vipunostot sivulle, sekä hauisliike ylätaljassa olivatkin pelkkää hapuilemista. Lopussa 2,9 km juoksumattoa tuntui jo ylivoimaiselta. Ihmetyttääkin miten aika paljon raskaammat treenit 50 min loppujuoksuineen ovat joskus onnistuneet. Pohjalta on hyvä aloittaa, jälleen kerran.

Parhaat spotit rullaluisteluun - osa 2: Saarenmaantie, Kangasala

Vuosi sitten loihdin Rautahumpan kaikkien aikojen suosituimman blogikirjoituksen, jossa arvioin Tampereen parhaita tai lajissaan kiinnostavia rullaluisteluestradeita (ks. http://rautahumppa.blogspot.fi/2012/08/parhaat-spotit-rullaluisteluun.html). Eeppisen kerrontani on vihdoin aika saada jatkoa vaatimattomasta, Kangasalan Saarenmaantiehen keskittyvästä osuudesta.

Vaikka koulujen alkuviikkoina syksyinen sää tuntui vallaneen miljöön kuin napista painamalla, syyskuun lähestymisen piinaava odotus ikään kuin innosti ilmojen haltijat (enkä tässä yhteydessä tarkoita Rautahumpan lentojätkää, eli Pete-Peruspetteriä) saattamaan maamme korkeapaineen alueeseen, aivan kuin keskimmäistä sormea lähestyville kurakeleille heristäen. Uudenkarheat ja radikaalit K2 -luistimeni odottivat kaapissa malttamattomina ja rullaushaluisina. 24 lämpöasteen kera astelin päällystetylle baanalle.

Suunnitelmissa oli legendaarinen Kaukajärven kierros vastapäivään suoritettuna.

Välittömästi liikekannalle päästyäni olin suorittaa puolivoltin takaperin taittaen, sillä edellisenä päivänä olin tehnyt lenkin vanhoilla luistimillani uuden jarrupalan kera. Uusissa luistimissani oli taas hyvin kulunut jarrupala, joka ei tuntunut vastaavan käskyyn lainkaan suhteellisen vauhdikkaan alamäen päätteeksi. Luonnollisesti panikoin ja horjahdinkin näyttävästi, eikä mukkelismakkelis ollut kauhean kaukana.

Arkihavaintojeni perusteella Tampereen ja lähialueiden luistelijat ovat pikkuhiljaa siirtymässä pois Ruskontien tai Paasikiventien maisemista ja suorastaan omineet Tampereen Annalasta Kangasalan Kaarina Maununtyttären tielle johtavan Saarenmaantien, joka on mitä mainioin rullaluistelureitti. Ihan kansallista huipputasoa, luonnehtisin. Pitkään odotettu pyörätien osuus Kangasalan rajalta Karosen koululle on nyt valmistunut, joten meno on katkeamattoman jouhevaa seuraavat 10 km, aina Kangasalan paloasemalle saakka, jossa asfaltin pinta jo heikkenee merkittävästi. Täytyy myöntää, että en ole koskaan tullut kääntyneeksi reitillä Valkeakosken suuntaan, jossa hyvälaatuinen alusta saattaa vielä jatkua.

 

Reitillä on mukava kokeilla vähän kovempia vauhteja, sillä asfaltti on todella hyvässä kunnossa, harvaan asuttuna tiellä on vähän poikittaista liikennettä tai risteyskohdista aiheutuvia kanttikiviä. Myös näkyvyys tien suunnassa on hyvä ja maisemat ympärillä näyttäytyvät varsin mieluisina. Kuten Endomondoshotista saattaa havaita reitillä on Kangasalan suuntaan noin 30 metriä pudotusta noin 3,5 kilometrin matkalla, joten ennätykset vaikkapa kymppitonnilla eivät muodostu täysin vertailukelpoiseksi. 

Itse tuli benchmarkanneeksi vauhtiani sauvaluistelijan kanssa. Sain ajettua kanssaluistelijan kiinni noin kuuden kilometrin jälkeen ja ohitettuani luulin meneväni menojani, kunnes samat sauvat alkoivat takana naputtaa lähetymisen merkiksi. Tottuneesti naamioin vääjäämättömän ohitetuksi tulemisen juomatauoksi. Toimii aina!

Radikaalia menoa

Miltei kuukauden bloggaustauosta nolostuneena raportoin vilpittömin mielin viimeajan urheiluodysseijastani. Viimeiset 12 päivää olen tosin kärsinyt ikävästä flunssasta ja vasta tänään intouduin rullaluistelun tunnelmiin. 25 km tuli kierrettyä mukavalla tempolla. Rullailua on nyt koossa noin 1100 km tälle kesälle. Alkukuusta poikkesin urheiluliikkeeseen jarrupalan ostoon, enkä voinut hillitä itseäni, kun näin myynnissä jo aiemmin ihailemani K2 Radical 100 -luistimet puoleen hintaan. Koko oli myös passeli, joten nyt luistimia on sitten kolme paria.

Radicaleissa on hieman matalampi varsi ja kaikki renkaat ovat halkaisijaltaan 100 mm. Tämä tekee kurvailusta hiukan kankeaa, mutta kovat vauhdit onkin sitten helpompi saavuttaa. Tein melkein heti uudet ennätykset 10 km:lla - 26.17, tunnin luistelussa - 20,8 km sekä cooperissa - 5 000 m. Parantamisen varaa toki vielä löytyy ja työn alla onkin double push -luistelutekniikan hienouksien opettelu. Ehkä juoksu ja salikin tulevat pian kuvioihin. Liikuntatauko on tosin laskenut hiukan painoa, ilmeisesti ruokahalu on vähentynyt TV:n katselun lisääntyessä.

Juustokakkua Lontoossa - ja hieman lenkkeilyä

Ikimuistoinen Krakovan massamatka, jonka suoritin Peten kanssa, ei ollut vielä tyystin deletoitunut lähimuistista, kun jo jouduin yhdistetylle työ-/lomamatkalle Lontooseen. Kyseinen kohde on itselleni tutuin, mitä Euroopan metropoleihin tulee, sikäli monituiset kerrat olen Englannin stadissa viettänyt. Kerrankin matkalaukkuni jäi odottelemaan seuraavaa lentoa Helsinkiin ja juoksin paljasjaloin Hyde Parkkia ympäriinsä.

Nyt majoitus oli lähempänä Regent's Parkia ja kävikin parilla aamujuoksulla puiston poluilla. Lontoo on jo viikkoja kylpenyt helteessä ja tämä tuntui kuntoilijassa jo aamutuimaan. Vauhti oli kuitenkin olosuhteisiin nähden ookoo, 6:50 /km. Tiedä sitten mitä lenkit tällä kertaa auttoivat painonhallintaan, sillä tällä reissulla tuli koettua niin intialainen, belgialainen, englantilainen kuin italialainenkin keittiö. Vatsanympärys saattoi kehittyä myös neljän erilaisen juustokakkukokemuksen myötä. Mitä maistuvimpia kakkuja saa einesmuodossa Lontoon lähikaupoista hintaan £ 3.99.

Suomessa kuntourheilijaa odottaa ankara askeesi. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakin? Ilmojen salliessa ainakin neljätuntisia rullailulenkkejä. Huh!

Maanmainiot massamatkat

Edellisestä aikakirjamerkinnästä taisi vierähtää jokunen tovi, joten muistelen joitakin urheilusaavutuksia kuluneilta viikoilta. Juhannuksen aika kului tiukan rullailutreenin puitteissa, viikkosaldo pyöri 140 km:n ja 6500 kcalin tienoilla. Pyhien jälkeinen viikko alkoi termodynamisen järjestelmäni romahtamisella ja koin kiusallisen auringonpistoksen tai nestehukan lenkkini 26 km:n kohdalla. Poljin hämärän rajamailla seuraavat 13,5 kilometriä ja oksentelin hirvittävän migreenin kourissa koko seuraavan vuorokauden. Keho tuntui kuumeiselta oikeastaan koko seuraavan viikon ja uskaltauduin vasta heinäkuussa seuraavalle lenkille. Kesäkuun rullailusaldoksi tuli kyllä komeat 375 km.


Heinäkuun alussa kohtasin pitkästä aikaa fitness-toverini, Pete-Pertin. Yksissä tuumin suuntasimme matkamme kohti Böömin ja Määrin tarunhohtoisia mantuja, pääsemättä kuitenkaan aivan perille asti. Tarkoituksenamme oli puristaa kehoistamme viimeisetkin nesteet ja ottaa osaa paikallisiin mr. Ollumpia -mittelöihin. Kuinka ollakaan, reissumme kääntyikin oikeastaan alusta lähtien massapainotteiseksi ja uppouduimme suurella mielihyvällä applestruudeleiden, makkaroiden, schnitseleiden, cafe macchiatojen, juustojen sekä juustokakkujen  maailmaan. Eräs valitettava, jo vuosien takainen tutun valomiehen kokema rannevamma vaikutti tilanteeseen. Matkan loppupuolella vertailimme toistemme vartaloita tyytyväisesti myhäillen. Massakauden myötä olimme saaneet jo ennestäänkin uljaisiin varsiimme roppakaupalla lisäkiloja. Tästä on hyvä jatkaa kohti heinäkuun uuvuttavia rullausreittejä.

Polvet koukkuun ja pää alas

Joitakin päiviä sitten innostuin tosissani kehittämään tietämystäni matkarullaluistelun tekniikasta. Tavoitteeni on siis jonain päivänä alittaa maratonilla tuo maaginen kahden tunnin raja, jolla täten erottuisin juoksijaporukoista. Kymmenisen vuotta sitten sveitsiläinen Roger Schneider kellotti huikeat 58 min rullaluistelumaratonilla. Keskinopeus huitelee tällöin yli 43 kilometrin tuntivauhdeissa.

Katsoin muutamia matolla kuvattuja opasvideoita Youtubesta ja huomasin, että vääränä tekniikkana esiteltiin samanlaista homo erectus - pystykulkijan tyyliä jolla itse taivallan. Parempi ja tehokkaampi tyyli tulisi, jos polvikulmaa vähänkin lisäisi ja laskisi ylävartaloa aerodynamiikan nimissä horisontaaliin. Kokeilulenkillä tein työtä käskettyä ja melkoinen oli ihmetys, kun normivauhtini 17 km/h nousi kevyesti 23 kilometriin tunnissa. Toki asennon säilyttäminen alkoi nopeasti painaa reisissä, ristiselässä ja lopulta myös pohkeissa. Yritin kuitenkin uutta ennätystäni 10 km:n matkalla ja sain mentyä 8-19 kilometrivälin aikaan 27:34. Hieman harmittaa, etten yrittänyt parantaa myös tunnin luisteluenkkaa, sillä 20 km olisi ollut aivan ulottuvilla. Ehkä ensi kerralla.

Maraton 2:27:59

Mahtaakohan postauksen otsikko olla riittävän harhaanjohtava ja juonen paljastuessa tarjota molemmille Rhumpan lukijoille blaaaaah-tyyppisen, hanavedeltä soundaavan elämyksen. On nimittäin tunnustettava, etten suinkaan painellut maratonia kyseiseen aikaan juoksupelillä, vaan rullaluistimilla.

Pidän silti kahden ja puolen tunnin alitusta
kelpo saavutuksena, varsinkin kun ensimmäinen luistelutunti kuluu aina itseltäni maisemia katsellen ja ihmetellen. Toinen tunti sen sijaan vei minut 19,1 km:n päähän ekan tunnin loppusijainnista joten ennätykset sen kun paukkuivat.

Työ-, hurvittelu- ja jälleen työmatkat ketjutettuani jouduin pitämään pienen liikuntatauon, ja mikä pahinta tämä aika kului lähinnä bussin, lentokoneen ja henkilöauton penkeillä istuen ja makeisia nauttien. Aineenvaihduntani halvaantuessa ja turvotuksen iskiessä koin sentään tunnelmia lähialueilta rannikkoseutuja, Karjalan kannasta ja aina Lapin selkosia myöden.

Pohjoisessa minulle järjestyi aikaa mahdollisuus urheiluun. Koska rullaluistimeni olivat unohtuneet toiseen matkakassiin, päätin kokeilla pikku tauon jälkeen juoksulenkkiä. Jouduin kuitenkin ostamaan edulliset markettikengät, sillä myös Brooksini olivat kadonneet retkeilyn tiimellyksessä.

Hieman arvelutti pukea 59 euron Adidas Duramot jalkoihin, mutta vauhdin vaivattomasti vain kasvaessa kokemus oli sangen miellyyttävä. En edes muista koska viimeksi olisin juosten edennyt joka ainoan juoksukilometrin alle 7:n ja satunnaisesti jopa alle 6 minuutin kilometrivauhtia.

Ehtiiköhän vielä kesäksi kuntoon?

Huh, sanon minä. Kulunut toukokuu lämpöisine ilmoineen on houkuttanut rautahumppaveikot maantielle, Peten polkupyörällään ja meikäpojan rullaluistellen. Juoksu on vain liian rankkaa kun elohopea pyörii 25 plusasteessa.

Viime sunnuntaina kokeilin pitkähköä reittiä navakassa tuulessa. Ensimmäiset kymmenen kilometriä puskin hurrikaaniluokan headwindiin ja vauhti putosi noin 12 km/h:n tienoille. Kun sitten tein c-käännöksen ja läksin myötätuulivedolle, nousi nopeus tiettyjen alamäkiosuuksien avustamana paikoitellen yli 30 km/h:n.

Ennätykset, myös jääluisteluun verrattuna paukkuivat, joskin eivät olosuhteiden takia täysin vertailukelpoisina. Tunti 18,1 km, kymppi 32 min, Cooper 4300 m, kilometri 2:42 jne. Maraton taittui aikaan 2h 34min. Sen verran kovaa mielestäni puristin, että alan ymmärtää millaisia juoksuhirmuja tuon ajan alittaminen juosten vaatii.

Toukokuun aikana olen viivähtänyt rullilla 11 kertaa ja matkannut 288km. Ennusmerkkien perusteella kilometrejä on kesäkaudella luvassa mukavasti, sillä edellisien kesien tilastot ovat toistaiseksi pysyneet 400-550 km:n tienoilla. Uudet rullat ja laakeritkin tuli jo varattua vaihtovalmiuteen.

Pete tulosjohtajana

Vaikka tarkoituksenani kenties olikin viettää harjoituksesta kevennettyä viikkoa, todellisuus osoittautui hieman toisenlaiseksi. Viikonalun kaksi ensimmäistä päivää valkenivat aurinkoisina, joten löysin itseni pitkiltä rullaluistelutaipaleilta. Tiistaina ja torstaina Pete käytti luontaista viehätysvoimaansa houkuttaen kumppaninsa saliharrasteen pariin, ulkoilmankin ollessa puuhalle kannustava. Keskiviikkoillan taas kulutin asfalttia juoksukengällä askeltaen.

Torstaina veimme salitreenin läpi huomattavan humppaajakohtaisesti. Peten tehdessä selkää, ojentajia ja vatsoja, tein itse 20min krossaria ja noin 140 toistoa kahvakuulaliikkeitä per hansikas. Syke nousi korkeuksiin ja jälkifiilis oli makoisa. Peteä ja kahvakuulaa en kuvassa olevaa etäisyyttä lähemmäs toisiaan saanut. Sikäli kovat muistot Peteä vielä kuulatreeneistä vaivaavat.

Rockin & Rollin

At the beginning of May, I started my rollerblading season. When the weather is warm and sunny enough, it is time to get your skates on and hear the call of the highway. Rollerblading, which is my main sport at the moment, btw., is relaxed, laid-back-type-of-sport. The week before last week I tried to consume 1000 exercise kcals per day for a whole week. That was a great idiotism, of course. Right after the third day I was completely exhausted and after the fourth day I practically had all the symptoms of an influenza. Nevertheless, I went all the way through. Two final days I spent on rollerblades. 100 minutes of inline skating burns approx. 1000 kcals, but it is a lot, and I mean a lot of easier than 85 minutes running for example.

Well, after that week of 7 million kcals, I listened the voice of reason and only did three major workouts during the week after. Now I am back in business again. Two days ago I rollerbladed 27k (look image below) and yesterday 18k. And there's more. Last evening I catch up with my Rautahumppa comrade Mr Pete. Together we marched towards the gym and also did some workout during all the philosophical conversations.

Paluu arkeen

Jostain, luultavimmin ikuiseksi mysteeriksi jäävästä syystä johtuen en ainakaan toistaiseksi sairastunut perinteiseen 2-viikkoiseen, kaikki liikunnat torjuvaan poskiontelosairauteen. Taannoisen 7000 kcalin liikuntaviikon jälkeen olin lähes perusiskussa jo seuraavana keskiviikkona, jolloin läksin sotkemaan inlinereilläni hiljakseen kohti Pirkkalan pronssikautisia asujamistoja.
Eipä aikaakaan kun vastaan pyöräili salskea ja parrakas miehenroikale. Pete oli jälleen päästetty kevyenliikenteen kanssaliikkujia säikyttelemään. Kaduilla oli jo pitkään liikkunut sanaa Peten uudesta kulkuvälineestä, mutta oletin tämän mummomalliseksi etukorilla varustetuksi Monarkiksi. Kyseessä olikin ehta hybridi ja state-of-art -osaston vempele. Punnersimme foxjaarlin kanssa lähikatuja 19 ja puolen km:n edestä.
Seuraavana päivänä oli jälleen tarjolla jääkiekkoviihdettä, josta osan nautin kuntosalin krossarilla hikoillen. Tunnin tempomisen jälkeen olin kypsä seuraamaan trillerimäisen kolmannen erän kotoa käsin. Tulostetutin vakisalin käyntilogini ja lokakuusta asti olin käynyt sielläkin nelisenkymmen kertaa. Mikäli kelit sallivat, ulkoliikunta alkaa saada entistä enemmän jalansijaa treeniohjemassani.

7 miljoonan kalorin viikko: Sunnuntai

Sunnuntaipäivä on kääntynyt iltaan ja viikon liikuntasuoritteille asettamani tavoite, 7000 kcalia täyttyi ja ylittyikin parilla sadalla pinnalla. 73 km rullaluistelua, josta 26 km tänään, 21 km juoksua, nelisen tuntia krossaria ja hieman soutulaitetta ynnä kävelyä päälle muodostivat mainitun yhteiskulutuksen. En ole kauhean varma Endomondon energiankulutustaulukoista, mutten usko että oikea määrä jäisi kauheasti 7 tonnin alle.

Tänä aamuna olo oli jo reilusti flunssainen, mutta arvelin kuitenkin jaksavani raahautua rullailulenkille, kaunis ilma ja kaikkea. Rullaluistelu on viikon lajeista ylivoimaisesti helpoimman tuntuisin kulutettuun kalorimäärään suhteutettuna, joten tuumin harjoitteelle verkkaista, sydänlihastulehduksen ehkäisevää tempoa. Osuin uudelle, hienolle spotille jossa rullaaminen tuntui sujuvan myötätuulessa kuin itsestään. Väliin mahtui myös hiekkatien pätkä, joka oli onneksi tamppautunut kohtuulliseksi rullailuun. 1177 kcal oli päivän 26 km:n saalis.

Vaikken ole mitenkään tunnettu kohtuuden ja terveen järjen puolestapuhuja, on myönnettävä, että viikon projekti edusti itselleni tavanomaista huomattavampaa idiotismia. Projekti olisi pitänyt keskeyttää jo helatorstaina, tai ainakin välipäivä olisi saattanut avata lihaksistoa parempiin kestävyyssuorituksiin loppuviikosta. Nyt tein flunssaisen sekopäisyyden raivolla viikonlopun suoritteet, eikä olo ole kaksinen. No, seuraavaksi lepoa ja uusien koitosten suunnittelua. Aah!

7 miljoonan kalorin viikko: Lauantai

Aamun kunto ei todellakaan ollut kaksinen. En ollut aivan varma, oliko kokemani tukkoinen olo tilapäinen ammattitauti ja jäänne eilisen traktoripeijaisista vai aito ja oikea flunssanpoikanen. Pää tuntui olevan erityisen hönttinä kumartaessa (kuten saippuaa suihkun lattialta nostaessa).
Pohdin aikani sairaspäivän viettämistä, mutta aurinkoinen ilma houkutteli sittenkin rullaluistelulenkille. Suuntasin kohti tarunhohtoista Vuoreksen kaupunginosaa. Tämä oli oikea ratkaisu, sillä rauhallinen ja uudehko pyörätie, yhdistettynä huikeisiin maisemiin teki päivän 22 kilometristä helpon tuntuisen.
Irtosepeli ja perinteiset parin metrin pituiset ynnä varoittamatta tulevat päällystämättömät pätkät vaivasivat tätäkin reittiä.
Vielä yksi päivä.

7 miljoonan kalorin viikko: Perjantai

Aamun ensimmäinen toimi oli lihaskipuja poistavan emulsiovoiteen hierominen hartiaseudulle. Ilmeisesti tottumaton soutulaitteen kiskominen aiheutti ikävää juilimista. Läksin kuitenkin aamusalille ja sain aikaiseksi 70min krossaria ihan kelpo tahdilla.

Suomen peli ja suvun ikiaikainen traditio, jossa traktorilla ajetaan pellolla ympäriinsä, johtivat siihen että vielä illan tullen olisi taioittava kolmisensataa kcalia jostakin ihmeestä. No, vielä ollaan pelissä mukana. Ääni on hiukan käheytynyt, mutta ellei ylähengitystiet pahemmin tulehdu, homma jatkuu.