Lääh, puuh! Kirjoittelen oheista postausta täältä crossarista käsin. Alhainen syke pitää käden ja toisinaan ajattelunkin suhteellisen vakaina. Tämä umpihankihiihtoa muistuttava sisäliikunta on tullut tutuksi Välimerten seikkailuni jälkeen, sillä viimeisten kymmenen vuorokauden aikana olen vieraillut salilla kahdeksan kertaa ja poikkeuksetta olen vaappunut krossarilla ainakin 40 minuuttia jokaisen punttitreenin päätteeksi. Hyvää, juoksua keveämpää ja pitkäkestoista aerobista, tycker jag.
Viime viikolla vierailin pääkaupunkiseudulla ja vietin yltäkylläisen treenituokion Rautahumppapartnerini, Peten kanssa. Tovi olikin ehtinyt vierähtää edellisestä duovoimailustamme tuon selkosten shamaanin kanssa. Kaikesta näki, että pääkaupunkiseutulaistunut mies oli kovassa tikissä. Raskaatkin metallit nousivat vaivattomasti ja jokaisessa suorituksessa oli kurinalainen ote. Krossarille asti en toki Peteä saanut houkuteltua, vaan alku- ja loppulämmöt foxmestari suoritti painopakkalaitteiden tuntumassa.
Itse olen salirutiineissa viihtynyt lähinnä hauis-, olkapää- ja ojentajaliikkeiden parissa. Johannalta opitut neljän perättäisen liikkeen suoritteet ovat olleet edelleen ohjelman tärkeänä runkona. Esim.
hauispäivänä ne ovat leuat, hauiskäännöt sivuilta käsipainoilla, scott-penkissä mutkatangolla
ja lopuksi vielä käännöt alataljalla kapealla otteella. Mukavastihan se lihaksistossa setin jälkeen polttelee, vaikkei tuota ihan pumpiksi voi sanoa. Leuat ovat alkaneet sujua oikein mukavasti, 3 x 10 toistoa neutraalilla, kämmenet vastakkain olevalla gripillä. Sama vasaraote tuntuu olevan miellyttävin myös hauiskäännöissä.
Olen välttänyt syysflunssat toistaiseksi. Ehkä pieni painonpudotuskin voisi onnistua vielä ennen joulubulkkausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti