Maanantaina massalla - tiistaina timmisti, kuntoilun kaaos ja kosmos in English

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Kaikki voimat meni leuanvedossa

Sain Johannalta uuden ja uljaan 4-päiväisen treeniohjelman, kun tätä innokaana ja treenihalukkaana pyysin. Kiitokset! Ohjelmassa on joitakin minulle ennestään vieraita liikkeitä, kuten olankohautukset ja muutamia jalkaliikkeitä, joita en sittenkään saanut rimpuiltua pois viikkorutiinista. Nelospäivän päätteeksi on hieno neljänsatsi pelkkää hauista = ihanaa. Tämä tietää Petelle ikäviä uutisia, koskapa on kädenkoukistajansa kera jo aikoja sitten takamatkalla meikäpoikaan nähden. Toki lähes kaikki muut lihakset, varsinkin rinta, selkä ja vatsa ovatkin Petellä selkeästi paremmassa kuosissa.

Ajauduin vaihteeksi toiselle salille, vakisalimme ollessa vain aamupäivän avoinna. Tänään vappuaattona arvelin liikuntapaikkojen olevan tyhjää täynnä, kun ihmismassat repivät joukolla ja kostilla systembolagetin pitkäripaista hantaakia. Salilla oli kuitenkin hyvä ryhmä fitness-uskovaisia ja treenitunnelma oli jo puolelta päivin korkealla.

Suoritin siis uuden ohjelman ensimmäisen päivärutiinin, siinä oli vuorossa selkää, olkapäitä ja ojentajia. Aloitin kerskapäissäni leuanvedolla. 3 x 8 kapealla otteella silmien korkeudelle vedettynä tuntui aivan kauhealta. Olen kuitenkin ihan hyvä leuanvetäjä, vain 20 kg liian painava, tycker jag. Mehut olivat aika lailla juotu sitten ylätaljan jälkeen, revin kp kulmasoutua ja kapeaa penkkiä raivolla, mutta kauhealta tuntui. Olankohautukset yritin tehdä jotenkin sieluni silmin oikean liikkeen ohjaamana, mutta se täytynee vielä tarkistaa PT:ltä. Lopussa 30 min juoksua matolla. Hyvää teki, mutta pahalta tuntui. Lopuksi pitäisi toivottaa hyvää vappua, mutta oikeastaan olen karsastanut aina koko serpenttiinisettiä. Hyviä treenejä siis kaikille!


Juoksun jälkeisissä hapoissa piti ottaa jo hieman tukea

lauantai 28. huhtikuuta 2012

It's gettin' worse

Today I went to the gym all by myself, because Pete went to up north to meditate and Timpa was hiding behind his motorcycle. I did my third routine a.k.a. biceps and chest. I did my first bench press series with 25 kilos (55 lbs) dumbbells, but then facing the fact that those were too much for me today. Biceps curls at Scott bench went better and I put 30 kilos (66 lbs) to the bar. After the routine, I ran about 6.5 km (4 ml). Perhaps I slept a little bit restless and felt rather tired during the workout. Nevertheless, I was so happy that I was able to run, without running the routine just doesn't feel powerful enough.


When I watch my stomach I can tell the muscles are there, somewhere. However, something big has to happen also with my food-related activity. There are too much stuff between the skin and the six-pack. But what you can do with all the ice cream and other summer goodies?

Our personal trainer, Johanna just sent a new workout routine for me. Instead of my previous 3-day routine, the new one has four routines. The bicep part on the 4th day looks horrible. Four hard and heavy sequential series for biceps only. Outch, but then again, that's what I asked for.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Varhainen treenaaja käsipainot nappaa

Vointi on mennyt komeasti parempaan suuntaan ja käsillä olevan kovan viikon kaksi ensimmäistä treenikertaa ovat muistuttaneet normaalia treeniä. Erikoista koko hommassa on se, että tällä viikolla olemme vierailleet salilla aamuisin. Pete on tunnettu aamuvirkku ja huhkii työmaallaan monesti jo kukonlaulun aikaan. Minä puolestani olen enemmänkin iltaihmisiä. Otsalohkoni luovuutta edistävät osioit eivät nimittäin oikein pelaa ennen kello 14:sta ja ennen aamukahdeksaa en yleensä edes muista omaa nimeäni. Nämä featuret eivät toisaalta estä kehollista toimintaa ja olimmekin salilla jo aamutuimaan. Lämmittelyt menivät vielä aivan koomassa, mutta potku oli tallella sarjojen vedossa. Vähän jouduin kuitenkin ottamaan varman päälle enkä tuupannut überpainoja heti lihasryhmän ensimmäiseen sarjaan.


Uusi Pete on vaihtanut ranskalaiset
ranskalaiseen punnerrukseen
Maanantaina korvasin ylätaljan leuanvedolla, mutta 3x8 oli taas myötäotteella turhan tiukkaa. Ehkä aikainen aamu vaikutti tähän. Muuten oli mukavaa, kapea penkki, ranskalainen ja ojentajat ylätaljassa menivät taas ok. Kun Pete poistui paikalta, naputtelin juoksumattoon 30min ja juoksin reilut 4km. Jossakin kohtaa otin hiukan tukea metallisista sykesensoreista, jolloin näyttötaulu alkoi vilkkumaan varoittaen korkeasta sykkeestä. 194 lyöntiä minuutissa oli varmaankin laitteesta johtuva virhelukema, ainakaan olo ei ollut lähellekään samanlainen kuin 3-4 vuoden takaisessa Cooperin testissä, jolloin kauramoottorini löi tauluun 203.

Palkitsin taas itseni Jagon treenipaidalla,
olisiko jo viides hankittu salipaita 2kk:ssa?

Keskiviikon aamutreeni oli pitkälti samanlainen kuin maanantaina. Sarjat pyrin tekemään aikalailla normaalipainoilla, tauot olivat kuitenkin normaalia iltatreeniä pitempiä. Hack-kyykky tuntui jo ajatuksenakin niin ahdistavalta, että ruinasin PT Johannaa feidaamaan kyseisen liikkeen ohjelmastani. En tehnyt hackia tänäänkään.

Tein vielä lisääkin syntiä ja tunnustankin sen saman tien ja yksinteoin. Tein vatsarutistusten (ylätaljassa) jälkeen vatsaliikkeitä sivuttain istuen koneessa ja syynä oli vain se, etten jaksanut kävellä alakertaan josta säädettävä vatsalihaspenkki olisi löytynyt. Lopuksi vielä 4km hölköttelyä matolla. Sanoisin, että tarvitsen kyllä tuon aerobisen hetken että treeni tuntuu riittävästi jälkeenpäin. Kun ilmat ovat muuttuneet keväisiksi, voisi juoksennella ulkonakin. Salille matkatessani aamuvirkkuja juoksioita näkyikin joka puolella. Vielä kun saisi Peten puijattua mukaan.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Mysteerio hauiskäännössä

Kuten on viime aikoina tullut jo useaan otteeseen kerrottua, treenit ovat jääneet osaltani lähinnä rautojen potkimiseen ja satunnaiseen Peten tsemppaamiseen. Flunssa jälkitiloineen vei elimistön sikäli heikkoon kuosiin, että pelkkä painojen katsominen alkoi aiheuttaa hengästymistä sekä kehon ahdinkoa. Lauantaina sain kuitenkin aikaiseksi tehdä toisen viikkotreenini kevyellä tatsilla.

Moni ei tiedäkään, kuinka hartaasti
Pete suhtautuu salitreeniin. Ohessa
esimerkkitilanne.
Pete oli mukana tsemppaamassa ja tekemässä oman treeninsä. Ainoa liike, jonka jätin tällä kertaa tekemättä oli hack-kyykky. Se ei ole suosikkiliikkeeni muutenkaan, mutta lisäksi alaraajojen jänteet tuntuvat vielä aroilta, joten päätin panostaa yläkroppaan.


Koskapa Pete oli mukana crossari-/mattolämmittelyt/loppuveryttelyt jäivät tekemättä, enkä itsekään niitä tällä kertaa kaivannut. Tämä toki vaikutti niin, ettei treeni sittenkään oikein tuntunut kropassa, toki painotkin olivat vielä vähäisemmät kuin normaalisti.


Taikajuomaa ja ameriikan hyvää
treenin loputtua.

Sunnuntaina näkyikin sitten jo jyvä sokean kanan tunnelin päässä pilvien loman valossa. Tein alkuun kymmenen minuuttia crossaria ja sain mukavat lämmöt pohjalle. Tämän jälkeen kolmospäivä, eli rinta-hauis-sarjat. Smith-vinopenkki meni 50 kilolla. Kp-penkki alkoi lupaavasti 22,5 kg:n painolla, jotka jouduin katkerasti vaihtamaan 18,5 kilon painoihin kolmossarjassa. Vipunostot 12,5 kilolla ja scott-hauikset varman päälle n. 12 kilon levyillä mutkatangossa.

Taas hävetti, kun tein hauiskäännöt 9 kilon kromipainoilla, vaikka olen aina pitänyt hauista jonkinlaisena vahvuutenani. No, keskityin ainakin liikepuhtauteen. Otin toisessa sarjassa painot eteen nivusen kohdalle alkutilanteessa, koska painojen kääntö lonkan vierestä tuonnin jälkeen ei vain ota onnistuakseen. Koko ylävartalo taipuu mukana kun yritän kääntää käsipainon vaaka-asentoon ylöstuonnissa. Asia on mysteerio.

Toipilaana jätin pumppiviikon välistä ja laskujeni mukaan olen menettänyt vain yhden 3-päiväisen treenijakson koko aikana. Maanantaina alkaa taas kova viikko.  Tuo ravintoasia pitäisi vain vielä saada kuntoon. Tänäkin viikonloppuna on tullut mässäiltyä herkkupöytien äärellä vähän liian innokaasti. No, ehkä sitten ensi viikolla pidetään tiukka linja.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Treenimusat

Tiedän, tiedän. Ei olisi saanut mennä toipilaana tekemään salitreeniä. Enkä mennytkään. Tai oikeastaan menin, mutta tein kevyellä tatsilla ekan päivän, eli sitä ei itse asiassa voi edes treeniksi laskea. Ylätalja, alasveto koneessa, ylätaljahiihto, alataljasoutu, selänojennus, kapea penkki, ranskalainen penkki ja ojentajat taljassa. Ei paha, normaalin kovan viikon painoista otin 85-90%, eli hauskaa oli.

Peteä ei tänään näkynyt tai ehkä hän oli jo käynyt pelipaikoilla, kun en mainostanut meneväni gymiin. No, ensi viikolla täytyy ottaa kunnon treeniä ainakin kuutena päivänä, ei rantakeleihin enää niin paljon aikaa kuitenkaan ole.

Treeni-innoittajina on kuluneilla viikolla televisiosta tullut todellisia bodarin korkeita veisuja, eli Rambo-elokuvia, joissa sankarilta lähtee paita lähtee aina jossakin vaiheessa filmiä. Ja kyllähän Sylvester Stallone parhaina päivinään ylimääräiselle rasvakudokselle oli kyytiä antanut. Tietenkin ns. ameriikan herkkua oli saattanut perunan ja pekonin kylkiäisenä lautaselle tuolloin tiensä löytää.

Hieman lisää populaarikulttuurin ilmentymistä. Minun on jo pitkään tehnyt mieli kirjoittaa salimusasta, joka on muuten todella monessa blogissa suosittu aihe. Kaikenlaisia listoja maailmalta löytyy, mutta musasta eivät saliharrastajat taida kauheasti ymmärtää, siinä määrin räppiä ja R&B:tä listoillensa ovat laittaneet. Country ja Western vielä puuttuisivat. Nykyinen salimme on siitä hyvä, että Klaus Flamingin Keskiviikon perinteiset ja Torstain terävämmätkin saavat soida kaikessa rauhassa, eivätkä mummelit tai ukkelit käy kovinkaan helposti säätämässä kanavaa Aallolle, Novalle, Iskelmälle tai mitä näitä jokaisellejotakin-taajuuksia nyt ikinä onkaan.

Peteltä ei oikeastaan musalistaa voi kysyä, koska kaiken alleen jyräävä komppi tai kohtalokas toonika-dominantti-asetelma ovat hänelle vierasta estetiikkaa, vaikka Pete arvostettu humpantaitaja onkin. Pete ehkä julkaisee listan omilla painotuksillaan myöhemmin. Tässä kuitenkin Rautahumpan huhtikuun 2012 virallinen top 10 salimusalista:

It's a Long Way to the Top - AC/DC
Symphony of Destruction - Megadeth
War - Vince DiCola
Public Enemy No.1 - Megadeth
The Last in Line - Dio
Balls to the Wall - Accept
Pull Me Under - Dream Theater
Animal Attraction - Reckless Love
Perfect Strangers - Deep Purple
Powerslave - Iron Maiden

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ingen paus - Peten superpäivä

Lauantaina minulla oli suuri ilo ja kunnia todistaa henkilökohtaisesti kun itse herra Pete perus-Petteri, tuo Ikaalisten satyyri ja Hämeenkyrön hevoskuiskaaja suoritti pumppiviikonsa kohokohdan, superpäivän. Itse en vielä ollut oikein vedossa ja päätin jättää salitreenit pelkkään puolen tunnin crossariin, jossa siinäkin tuli mahtihiki ja varsin rauhaisassa tempossa. Ikä, mikä lie sitten painaakin.

Temposta jos puhutaan, lyömäsoittajan urallaan Pete tuskin milloinkaan sleebasi saatikka kiilasi eli toisin sanoen aiheutti tahattomia nopeusmuutoksia rytmiikan saralla. Lukuunottamatta muuatta Charlie Brown -nimisen säveltaiteen mestariteoksen kertosäettä, jossa kenties ylenpalttisen taustalaulusuorituksen innoittamana, saattoi biitti toisinaan niin sanotusti kiivailla ja kiivastuakin. Superpäivän tempo on Petellä kuitenkin kiivas ja niin sen pitää ollakin. Itse en ehtinyt Felix Domesticusta suustani päästää, kun Pete reippaili varaamaan jalka-, vatsa- ja selkälaitteita ja aloittikin muhevan rynnistyksen. Ensimmäisen kolmen sarja jälkeen hymynsä oli vielä mairea ja voimia tuntui riittävän. Taukoja ei tietenkään pidetty ja arvelin maksun ajan vielä olevan edessä.


Peten leluja, nöyryyttävät kromipainotkin jo otettu
voimien ehtymistä enteilemään?
Iän karttuessa, joutuu rautahumppaaja jos toinenkin
säätämään lukuetäisyyttä ja toisinaan ottamaan
jopa tukea lattiatasosta.
Toinen kolmen sarja, muistaakseni hauis-scottia, olkapäitä ja ylätaljaa hyydyttivät jo hymyä. Toistomäärät alkoivat tippua samoin kuin painoja oli nöyryyttävästi kevennettävä (aina kromiosastoon asti). Sitten koittivat vipunostot, vinopenkki ja ojentajat ylätaljassa. Aijai. Liekö supermaapähkinät syöty Peten takapihalta sijaitsevasta pusikosta, sikäli alkoivat ilme kiristyä ynnä kädet täristä. Mutta mutta, jättäisikö Pete ankarat foksit aikoinaan hämmentäneenä superpäivän kesken? Ehei! Vielä riitti virtaa, pakkotoistolla viimeiset liikkeet ja valmista tuli siitäkin combosta.

Lopussa vielä kapea penkki - penkki kp -yhdistelmäliike. Siinä jo otettiin miehestä mittaa. Loppuun asti kuitenkin vedettiin ja kannustin sekä avustin minkä taisin. Virvoikkeelle menessämme koin nenäaistimuksia ja olin jo aikeissa sanoa epäileväni salin viemäröinnin toimivuutta. Lopputulema oli kuitenkin se, että edellisessä tarinassa Peten esittämät epäilyt salihanskojensa vaihtotarpeesta saivat lisää pontta.



Rautahumpan sana viikonvaihteeksi on tänään seuraava: Superpäivä, tuntuu hyvältä, mutta on kauheaa katsoa.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Pumppiviikko

Hieman on tullut taukoa tänne kirjoittelusta. Viime viikolla tein treenin kolmena päivänä, tosin kolmannelle päivälle yhdistin kahden päivän treenit.
Nyt mennään parhaillaan pumppiviikkoa. Olen treenaillut ihan keskenäni kun Miksu kävi ulkomailla ja toi tullessaan jonkun ärhäkän taudin joka kaatoi miehen sänkyyn. (sänkyyn kaatuminen siis tapahtui taudin iskemisen jälkeen) Tänään tein tiukan jalka/vatsa päivän lyhyillä palautuksilla, pitkillä sarjoilla ja isoilla painoilla. Jalkaosuuden jälkeen on mielenkiintoista yrittää tulla portaat alas alakertaan jatkamaan vatsaosuutta. Hiki virtasi=soija valui.
Pumppitreeni on mulle mielekästä kun saa painaa täysillä:) Miksu on enemmän taukomiehiä :)
Eilen ja toissapäivänä tein myös treenit ja koko vanhentuva kroppani on jo käyty läpi.
Pumppiviikon kruunaa huominen superpäivä. Miksu lupasi tulla paikan päälle kannustusjoukkoihin kun ei itse ole vielä treenikuntoinen.
Huomenna on ohjelmassa kolmen liikkeen yhdistelmiä joiden välissä ei tule palautuksia ollenkaan...huh alkaa lämmittämään jo pelkkä ajatus huomisesta.
Treenihanskoihin on alkanut muodostua vahva käry. Pitäisiköhän ne pestä  kanssatreenajien hajuaisteja säästääkseni?

Pumppiviikkohenkineniltapala                                                                                                                                                            

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Amsterdam-class disease

Damn. Damn and damn. Amsterdamn. Yeah, I just visited around there and now I catch a terrible flu. That's why I have to write in English, there is no need my mother to know that her middle-age son is suffering in high fever. Well, it was partly my own fault. I went to the gym at Thursday even though I felt early symptoms and also went to the stage to play some foxtrot music on Saturday. Now all I can think about is that how long I should wait before visit to the gym after the flu. In addition, there should be our pump week a.k.a. week of heavy training ahead.




Terrible. Pete, the Rautahumppa's reputation (what it might ever be) is up to you now.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Hollannin case

Ennen vanhaan puusuksissa oli aina huono luisto, paitsi tietenkin ylämäessä, jossa mentiin 2 metriä ylös ja samalla valuttiin kolme metriä takaisin päin. Vertauskuvallisesti sama toistuu viikolla jolloin ankara ruokavalio vähentää vaikkapa kilon massaa, mutta lipeäminen viikonloppuna tuo 1,5 kiloa takaisin.


Vaikka toisin voisi näyttää, kuvassa
ei kohdella EU-monumentteja
epäkunnioittavasti.
Työmatka Alankomaiden notkuviin hiilaripöytiin oli tällä kertaa rautahumppaajalle myrkkyä. Rengas vyötärön ympärille kasvoi silmissä vaikka yritin lenkkeillä joka aamu ainakin 50min. Salikin oli majapaikassa ja hyvä sali olisi ollutkin, mutta jostakin syystä tämän laistoin. Hyi ja hui! No, loppuviikko armotonta ja kovaa treeniä, vielä on päiviä jäljellä mutta pääsiäisherkut jäävät nyt kaappiin.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

viikko puolivälissä

Tänään tein armottoman kovan jalka/vatsa treenin. Kehitystä on alkanut tapahtua koska painoja on saanut laittaa lisää melkein jokaisessa liikkeessä. Hienoa! Eilen kävin tekeen Rinta/hauis treenin ja vielä pari treeniä olis vielä tälle viikolle jäljellä. Miksua ei ole näkynyt salilla...mies on ilmeisesti kadonnut ulkomaille johonkin seminaarioimaan ja syömään pullaa :) Tuu jo takas :)