Hand man

Hutikkapiireissä hand man -nimityksellä kutsutaan tilanteeseen hieman liian vaatimattomin taidoin ja erityisesti soittokunnoin ilmestyvää tuurarisoittajaa. Vaikka nimitystä lienee käytetty tässä merkityksessä allekirjoittaneeseenkin, tänään tuon esiin mainioita käsitreenejä, joihin salipunneerusten lomassa olen ajautunut.

Vierailin taannoin saliympyröissä itsensä Lisäpaino-Timpan seurassa. Tuon pikaisen treenihetken lomassa Timpa innostui esittelemään käsivoimiaan ja staattisia kykyjään, jotka toki tiesin entuudestaan varsin vaikuttaviksi (ks. kuva). Timpa ei muuten ole hand mania nähnytkään.

Luistelukausien välissä, olen siis vieraillut salilla varsin runsaasti, noin 4-5 kertaa viikossa. Aikaa yhteen reissuun kuluu noin 1 h 45 min, sillä teen poikkeuksetta 40-60 minuutin krossaritreenin session loppuun. Viime aikoina olen siis kierrättänyt erilaisia käsiliikkeitä. Aluksi hikeä pintaan kahvakuulaheilautuksilla (n. 60 kpl/käsi), sitten vietän joko hauis, ojentaja tai olkapääpäivän.

Hauispäivän, kuten tänään, aloitan lämmittelyn jälkeen leuanvedolla, esim. 7 toistoa/ 4 sarjaa. Suosikkiotteeni on kapea välimuoto myötä- ja vastaotteesta, kämmenet vastakkain. Sitten normaaleja hauskääntöjä käsipainoilla, lopuksi vielä vasta- ja hammer-otteella scott-penkissä. Päälle 45 min krossaria. Taas on hyvä fiilis tehdystä treenistä.

Routa saliin porsaat ajaa

Pitkään sai vesi virrata Emäkosken sillan alta, kunnes onnistuimme sopimaan yhteisen salihetken kantasalillemne Nokialle. Pete retosteli hankkimansa polkupyörän ansiosta kohonneella yleiskunnollaan ja yhdyin itsekin vastaavaan veisuun, koska koin viime aikaisen treenimääräksi huomattavaksi. Kauaa ei selkääntaputtelutuokiomme kestänyt kunnes huomioimme jäntevän hahmon  kääntävän treeniväen päitä - Lisäpaino-Timpa oli astunut saliin.

Pete innostui rykimään pystypunnerruksia smith-penkissä ja päätimmekin tehdä yhdessä lisääkin olkapääliikkeitä. Peten tuotua 12,5 kiloiset käsipainot lähimaastoon, päätin alistaa poikia vahvuusalueellani ja onnistuinkin muutamassa varsin puhtaassa vipunostossa sivuille kyseisillä painoilla. Timpa löi nyrkkeilysäkkiä kiinnityskoukun päälle käyvällä innolla ja vieraili välillä naapurissa tekemässä olympia-nostojaan. Peten kanssa paheksuimme yleisesti Timpan häilyväistä rytmiä ja selkeiden sarjojen välttelyä, ihaillen kuitenkin samaan aikaan tuota harvinaisen virtaviivaista kehoa. Tietenkin vain miehekkäällä latino-tavalla.

Vade Retro, Spiritu Malo!

Huomiokykyinen ja kaukaa viisas Rautahumpan lukija saattaa postauksen otsikkoa lukiessaan tuumia epätoivon hiipineen Rautiksen WWW-kävijätilastoyksilön keskuuteen. Muinaiset ja jo kadonneiksi luullut ilmaukset löytyvät useimmiten katolisen kirkon tai okkultismiin hurahtaneiden pop-, rock- ja metallimusiikkiväen parista, eikä niinkään proteiinijuoman ja magneesiumpöllyjen keskellä viihtyvien treenipäiväkirjasta.

Selitys on jälleen totuutta soveliaampi, sillä sain houkuteltua salille vaihteeksi itsensä Lisäpaino-Timpan, joka demonien, kerubien, alkueläinten ja eteeristen öljyjen ahdistamana oli palautettavissa kansalaisluottamuksen eetokseen ainoastaan tervehenkisen ja suoraselkäisen kuntosaliharjoituksen myötä.

Suuntasimme salille, jota Rautahumppa ei ole suosinut aikoihin. Vaikka laatu onkin tyydyttävä, salin koko, palvelut ja hinta eivät ole aivan balanssissa. Saliyrittäjän onneksi salin hieman vapaammat treeniajat olivat tällä kertaa valttina ja veivät voiton Rautahumpan käyttämistä normihalleista.

Timpa aloitti vaihteeksi hurjalla juoksumattorykäisyllä. 4 kilometriä meni 20 minuutissa ja reilu kilometri sujui 14,6 km/h:n tuntinopeudella, jolloin sielunvihollisen inhasti rekrytoimat demonitkin alkoivat hellittää ankaraa otettaan Timpan piinatussa kehossa.

Itse pyyhkäisin maltilla 17 minuuttia crosstrainerissa. Tämän jälkeen tein 28 leukaa neljässä sarjassa, joista ensimmäisen sarjan leveällä otteella. Sitten ajauduimmekin yhdessä penkkipunnerruksen traditioihin. Pitkäkätisinä (pioneeri)treenaajina osoitimme yleisen halveksuntamme niitä muhkeatorsoisia salikuninkaita kohtaan, joilla penkkipunnerrustanko laskee vain kymmenisen senttiä ennen vastakkaista liikettä, suoden otolliset mahdollisuudet usean sadan kilon liikutteluun ja mikä huomattavinta, muun saliväen hyväksyvään ja kunnioittavaan nyökyttelyyn. Itse saimme aikaiseksi muutamia sarjoja 50-70 kg:n painolla.

Ajauduimme jälleen erillemme ja tiemme kohtasivat vasta kahvakuula-alueella, jossa teimme hukeita sarjoja 24 kiloisella mötikällä. Itse tein yhden ja kahden käden perusheilautuksia Timpan tehdessä samalla painolla bravuuriaan, etukautta tuotua käden yli heilautusta. Harjoitin välillä lähinnä rintaa, 20 kilon käsipainot olivat tänään penkillä sopivat. Tein lisäksi vipunostoja maaten 12,5 kilon painoilla, jotka kyllä olivat tänään turhan raskaat.

Lattialla oli myös hieman kromattua kainalosauvaa muistuttava tanko, jonka arvelin soveltuvan hauiskääntöihin ja teinkin tällä uudella tuttavuudella 3 x 14 sarjat kyseistä liikettä 15 kiloa tankoon painoa lisäten. Lopuksi 18 minuuttia crossarilla. Timpa jatkoi juoksumattotoimintaansa ja lopuksi vaikuttikin siltä, että tämä henkiolentojen piinaama mies oli saanut viimeisetkin riivaajat kimpustaan. Rautahumppaa ei tähän kuitenkaan lasketa.

Flunssan jälkeinen salikeikka (feat. Timpa)

Viime viikon maanantaina suoritin tavattoman rohkaisevan saliharjoituksen 6 km:n mattojuoksuineen ja leuanvetoineen kaikkineen. Spedemäinen itseonnitteluni jäi lyhyeksi, kun noin tunnin viipeellä treenin jälkeen koin ankaran ja ylähengitystie-eritteillä featuroidun aivastuskohtauksen, joka sittemmin realisoituikin kohtuullisen harmilliseksi syysflunssaksi. Swing-spesialisti Pete olikin jo yhteisellä fox-keikallamme köhinyt siihen malliin, ettei performoijayhteisön yleiskontaminaatio liennyt yllätys. Kun flunssa sitten tiistaina löi oikein kunnolla ylle, aloin laskea päiviä seuraavaan treeniin. Lenkille pääsinkin vasta tämän viikon keskiviikkona, puolikuntoisena ja laahustaen. Kymmenen ja puoli kilometriä tuskaa, ahdistusta ynnä aivastuskohtauksia.

Tänään perjantaina, yksitoista päivää flunssaoireiden havaitsemisen jälkeen saatoin jo uskaltautua salille. Työnantajani kannusti tointani perinteisellä 16 euron liikuntasetelinipulla ja lisäksi itse Viholan väätäinen ja Tyrkkölän tommyekblom, lisäpaino-Timpa oli lupautunut kanssani treenin pariin. Pete oli kadulla kuulemani wordin mukaan pakannut toiveikkaana sutipussiinsa extrajämäkät jazz-risut ja matkannut Finnjetillä Travemünden kautta Berliiniin, Rammstein-orkesterin koesoittotilaisuuteen.

Lisäpaino-Timpa ei urheilullisista (ja orheilullisista) geeneistään huolimatta juurikaan sorru liikuntasuorituksilla elvistelyyn. Tästä huolimatta tämä remonttityömaiden iso D vilautti huikeita juoksunopeuksiaan Endomondonsa välityksellä heti salirupeamamme alussa. Timpan kanssa mittelimme tänään staminoitamme leuanvedossa, ranskalaisessa punnerruksessa, smith-penkissä, ylätaljaojentajissa ja vatsa+selkälaitteissa. Viereisen ryhmäliikuntasalin ollessa vapaana Timpa halusi myös treenata tasokkaita taekwondo-potkujaan, meikäläisen toimiessa harjoituskilven pitelijänä. Mustelmilta ja venähdyksitä onneksi vältyttiin. Vielä mukaan 3 km:n mattojuoksut niin treeni oli valmis.

Sukellus tuntemattomaan ja hieman rullaluistelua

Forecan sääasiantuntijat ovat viime päivinä iloksemme tiedottaneet lähiaikojen olevat ilmastoltaan lämpimiä ja pilvipoutaisia. Tässä innostuneena olen löytänyt itseni useasti luistelubaanalta. Tämä on tietenkin osaltaan vähentänyt salitreenausta, tosin väliaikaisesti, jahka Suomen suveen lähtemättömästi kuuluva kesäkuinen räntäsade ottaa vääjäämättömästi vallan.

Rullaluistimet sateensuojassa

Maanantaina luistelin 20 km työpaikalleni ja tiistaina tein saman reissun vieläpä edestakaisin. Sade yllätti paluumatkalla, mutta ehdin bussipysäkin katokseen ennen kuin pyöränlaakerit menivät vaihtokuntoon. Keskiviikkona tein rentoa lenkkiä töiden jälkeen ja olin ehtinyt noin 11 km, kunnes Kehon kuntoilufakiiri ja Menkalan markiisi, Rautahumpassa useasti vieraillut fitnessmaakari Timpa pirautti NMT/ARP-laitteeseeni. Päätimme, että Timpa tulisi seuraksi luistelulenkille. Luistelutaidot ovat Timpalla tunnetusti hieman puutteelliset, joten hän päättikin liittyä seuraani lenkkitossujen kera.
 

Timpan uljasta menoa, luistimilla pysyi perässä
vain vaivoin

Hyvät Rautahumpan lukijat, arvatkaapa muuttuiko luistelulenkkini keskinopeus Timpan mukaantulon jälkeen? Ehei! Timpa nimittäin paukutti seuraavat 14,8 km 67 minuutissa, eli keskimäärin 13,5 km/h ja noin 4min 30sek kilometrivauhtia. Tehkääpä perässä, hyvät sukkahousumiehet ja -naiset. Nöyryytykseni oli täydellinen kun aikani luistimilla steppailtuani päätin kokeillla oikeaoppista pesäpallosyöksyä ottaen vauhtia asfaltissa olevasta railosta. Hampaat olivat kuitenkin pikaisen päässälaskun jälkeen kokolailla tallella. Huomenna taas rullilla töihin ja kenties 45 km tiedossa. Mutta missä on Pete?

Multi-harjoitusta

Kesäkuu lähti liikkeelle suomalaisen totutusti vaakasuoran räntäsateen ja kolean ilmanalan saattelemana. Jopa Tukholman maraton juostiin viime viikonloppuna +5 celsiusasteessa. Ruotsalaiset saavat syyttää omaa maanmiestään Anders Celsiusta moisen mitta-asteikon määrittelystä, vaikkakin perusideana taisi olla se että sata astetta oli ensin veden jäätymispiste ja nolla kiehumissellainen. Ilmat eivät ole paljon parantuneet ja ensi sunnuntaiksikin luvattiin navakkaa tuulta, +15 koleutta ja 71% sateen todennäköisyydelle. Pirkan pyöräily rullaluistellen saattaa siis jäädä tänä vuonna väliin. Sateiden välissä pääsin kyllä kokeilemaan lainasauvojen kanssa luisteluakin. Auttoivat toki ylämäessä, mutta tasaisella ja alamäessä olivat oikeastaan tiellä. Pitää vielä funtsia omien sauvojen hankintaa.

Timpan hurja hauskääntö

Lauantaina vakisalimme olikin harmiksemme aloittanut kesälauantaikiinniolon ja suuntasimmekin itse Viholan Vartsenäkkärin, Timpan kanssa salille, joka vastikään oli lähiympäristöömme avattu. Kummastelimme aikamme tiettyjen lisävarusteiden, kuten lisäpainovöiden ja mutkatankojen puutetta, mutta laitteita, vieläpä uusia vermeitä, salilla oli todella runsaasti. Pete kärsii parhaillaan voimallisesta ylikuntoperiodista, jolloin treeniä on vältettävä ja huolehdittava massan hankinnasta.  Timpan piti taas näyttää kanssaurheilijoille ankaraa kestävyyttään naputtamalla 21 km/h juoksumaton nopeudeksi. Jo rupesivat päät kääntyilemään ja Timpa kohtasi hyväksyvää nyökkäilyä salin eri suunnilta. Itse tein taas mm. ne neljä hauisliikettä peräkkäin ja crossarilla n. 20 min.

Maanantaina läksin toiveikkaana jälleen Boot Campiin. Nyt mukana oli väkeä, joiden silmissä en halunnut epäonnistua. Kun liikkeet olivat tuttuja, luonnollisesti aloin fuskaamaan liikesarjoissa. Varsinkin nyrkkeilyliikkeet tein veltosti, selityksenä tietenkin se, ettei näin raskastekoisilla käsivarsilla tarvitse lyödä lujaa, koska vaikutus on jo muutenkin ankara. Ainakin totuutta parempi selitys siis.

Vanha jengi koossa

Keskellä mitä parhainta pumppiviikkoa Menkalan sankariurheilija ja aktiivikuntoilun lihallistuma, Lisäpaino-Timpa ilmestyi pienen tauon jälkeen salitreenejämme inspiroimaan. Ikään kuin Rautahumpan pojilla symbolisesti pukuhuoneen lattioita pyyhkien ja muina miehinä, Timpa teki kaikki roikkumis-/riippumisliikkeensä kymmenien kilojen lisäpainosettejä jalkovälistään roikottaen. Tuohon kun joskus yltäisi, tuumasivat Pete ja Miksu yhteen ääneen. Timpan yllyttämänä pääsin 20 kg:n lisäpainoilla perätin yhden puhtaan leuan, Timpan tehdessä vajaat kymmenen vetoa 25 kg:n painoilla, luonnollisesti puhtaasti suorilta käsiltä ylös itsensä vetäen.

Itselläni ei ollut oikeastaan ohjelmaa tälle päivälle, koskapa kaksi viikkotreeniä oli jo pumpista tehtynä.Saligurumme Johanna ehdotti vuorosarjoja tyyliin selkä-vatsa, hauikset-ojentajat jne. Tartuinkin tuumasta toimeen ja olin innoissani, koska pääsin vapaasti valitsemaan suosikkiliikkeeni. Arvatkaapa, teinkö smith-pystypunnerruksia tai hack-kyykkyjä? Päivän suosikkini kulmasoutu 27kg:n käsipainoilla, jota vuorottelin kapean penkin 22kg:n kp-sarjojen kanssa.

MC Pete riuhtoi mm. hauksia pumppityyliin, eikä tapojensa uskollisena jäänyt gymille norkoilemaan sarjojen jälkeen vaan poistui nopeasti herajuomaa maistelemaan. Lieneekö Pete ahdistunut Timpan liikepuhtauden nähtyään? Jäimme siis Timpan kanssa vielä toisiamme kehumaan ja aerobisia suorittamaan. Juoksin matolla 21min ja sain jälleen hyvän loppuhien niskaani. Tähän toki vaikutti myös viidakonoloinen kuuma ja kostea treeni-ilmasto, jota salimme tänään tarjosi.

Rautahumppa feat. Timpa (2. viikon finaali)

No huh ja morjes! Kädet huutaa hoosiannaa varmaan koko ensi viikon, sikäli ankara tämän viikon treeni varsinkin noille ylävartalon jäsenille, eli etujaloille on ollut. Toivottavasti tämä alkaa näkyä aikanaan lihakuosissa, muutenhan homma on pelkkää kidutusta, toisaalta nautinto on kivun lähellä, kuten laulussa sanotaan.

Timpan ahnaat olympianostot

Jos en aivan väärin muista, Heikki Turunen kuvailee Simpauttaja-kirjansa päähenkilöllä olevan pitkänmatkan juoksijan jalat ja kyläsepän käsivarret. Tämmöinen henkilö löytyy myös todellisuudesta ja hän on ystävämme Timpa, joka vieraili tänään meitä salilla nöyryyttämässä. Kun kerran urheilijan geenit on annettu, ei kahvakuulatempaukset, olympianostot tai 21 km/h juoksumatolla liene yllätys. Mutta ottihan tuo luonnon päälle kuitenkin, vaikka onhan Timpa vaivaakin kuntonsa eteen arvatenkin nähnyt.

Timpa nöyryyttää Rautahumpan poikia

Kuten Petteri jo omassa entryssään jätti kertomatta, hoppu seuraavaan aktiin oli ilmeinen ja tämä näkyikin suorityskeskeisyytenä ja toistojen vauhdikkuutena. Angstia tuotti tänä päivänä erityisesti olkapääsoutu, johon Pete otti käsipainojen sijasta mutkatangon. Oikeaa asentoa yritettiin hioa yksissä tuumin ja kyllähän sieltä onnistuneita liikkeitä jo tulikin useita.

Pete makustelee liikeratoja

Itse tein rinta-hauispäivän. Alku vihaamassani, varsin kuvottavassa smith-laitteessa, jossa onneksi oli vinopenkin vuoro. Pete sen sijaan pääsi nautiskelemaan pystypenkissä. Scottin jälkeen kädet tuntuivat makaroneilta. Yritinkin tehdä hauisliikkeet piilossa, kun oli pakko ottaa kevyet kromipainot telineestä, eikä niitä isompia levykäsipainoja. Timpa kuitenkin tämän estelyistäni huolimatta huomasi ja ehdottikin blogin uudeksi nimeksi kevytrauta- a.k.a. alumiinihumppaa.