Peilikuvani on jo viikkoja hätkähdyttänyt kaventuneen hartiaseutunsa kera. Syksyn salikauden alkutahdeille muodostui täten vankka peruste. Tämän viikon kolme salivierailua sujuivat pääosin jouhevasti ja perinteisissä merkeisssä. Alkulämmöt crossarilla, 4-6 käsiliikettä ja 40 min loppucrossaria. Mukaan mahtui myös hämmennyksen hetki, kun tuijotin käsipainojen kilomääriä epäuskon vallassa. Mm. kapean penkin yhteydessä aiemmin käyttämäni 22,5 kiloiset vaihtuivat vaivihkaa 17,5 kiloon. Liikepuhtaus saattoi kuitenkin olla parempi ja hitaasti tehtynä liikkeet vaikuttivat mukavasti ihon alla.
Ainoastaan bravuriliikkeeni, vipunostot sivulle sujuivat tradition mukaisesti 9-10 kilon punnuksilla. Tänään tekemäni vivut eteen menivät myös varsin ok. Palautuminen lienee ikämiehelle hitaampaa, sillä toissapäiväiset ojentajaliikkeet tuntuivat kiusallisesti vielä tänään, kun painoin olkavarret scott-penkin pehmusteisiin hauiskääntöjen ajaksi. Uusi, mukavalta tuntunut liike oli yhden käden alataljaveto, joka muistutti liikeradaltaan käsipainokulmasoutua.
Pakko myöntää, että leuanvedon ja peruspenkkipunnerruksen tyyliset liikkeet alkavat jo hiukan maistua puulta. Haluaisin laajempia liikeratoja ja enemmän hikeä pintaan. Kahvakuulan roikottaminen tuntuu nyt otolliselta toiminnalta, vaikka en juuri muuta osaakaan kuin perusheilautuksen.
Huomiselle olen kaavaillut kunnollista luistelutuokiota, mikäli ilmat ovat suotuisat. Toivottavasti muutamia shortsikelejä olisi vielä edessä ennen hyisiä räntäilmoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti