Pikatreeni

Mikä neuvoksi, kun vakisali on avoinna enää muutamia kymmeniä minuutteja, mutta ruumiinkulttuurin pariin olisi mieliteko? Kaksituntinen treeni on innovoitava reiluun kolmannekseen, mutta mien?

Tänään kulutin salilla täsmälleen 49 minuuttia, joka eteni seuraavasti:

- kävely pukuhuoneesta juoksumatolle, 1 min.
- 2 km:n mattojuoksu, 12 km/h, 10 min.
- palautushetken hämmennys ja epäusko, varastojen metsästäjät -sarjan vilkuilua, 3 min.
- siirtyminen leuanvetostongalle ja salihanskojen käteenveto, hehe, 2 min.
- lisäpainottomat kapean otteen leuat, 10 + 15 + 15 toistoa, 6 min.
- siirtymätaival vatsaliikepatjalle, 1 min.
- 55 kpl vatsarunttauksia 20 + 20 + 15 sarjoissa, 4 min.
- siirtyminen crosstrainerille ja pitkä huikka treenikolaa, 1 min.
- krossaritreeniä 9 levelin vastuksella, 20 min.
- paluumatka hurt locker roomiin, 1 min.

Itse asiassa aikomukseni oli suorittaa salitreeni jo aamutuimaan, mutta keho oli asiasta herätyskellon kanssa varsin eri linjoilla. Kyllä pikainen treeni on tyhjää parempi, mutta silloin kannattaa valita itselle tuttuja liikkeitä. Tällöin hätäillen suoritetut liikeradat muodostavat pienemmän vammautumisriskin (ks. Rautahumppa 2012).

Huomenna R-humpan Cooper-valmennettava, Janne kojeistaa päivän 12 minuutin juoksukuntonsa. Saa nähdä, miten kymmenkunta treenikertaamme vaikuttavat. Rautahumppa pitää peukkua!

Asessorin salikiireet II

Kotva ennen viime juhannusta todistin mestaritreenaaja Teemun, eli tuttavallisemmin asessori-Teemun juhlavaa tempomista työpaikkamme kupeessa sijaitsevalla salilla. Tämä titaanien kohtaaminen on dokumentoitu myös Rautahumpan artikkeliarkistoon. http://rautahumppa.blogspot.fi/2012/06/asessorin-salikiireet-rautahumppa-feat.html

Tänään tämä pitkänhuiskea vaaleaverikkö oli jälleen maisemissa, enkä voinut olla ääneen ihmettelemättä miehen hoikistunutta vartta. Kiloja kuului pudonneen peräti 17 kappaletta ja muutos näkyi selvästi kaventuneista poskilihaksistosta lähtien. Rautahumpan edustajana saatoin vain häpeillen tunnustaa, että vaikka treeniä olemme Petrestroikan kanssa tehneet ahkerasti, vaa'an viisari liikahtaa edelleen oikealle saman verran kuin vuosi sitten. Kenties jopa enemmänkin. Mutta lihaksethan ovat painavia.

Asessori mallia 6/2012 ja 2/2013. Ulkomuoto ja kunto ovat
kehittyneet parempaan suuntaan vaikka 15 kiloa ei enää
aivan heittämällä tanassa pysykään

Teemu ehti hetkeksi poseeraamaan, joten saimme ennen/jälkeen kuvamaterialia Rautahumpan palstoille. Tämän jälkeen hän jatkoi ahnaita käsitreenejään ja hieman häpeillen siirryin juoksumatolle, jossa sain vaivoin ja ahdistus mielessäni aikaiseksi perinteiset 7 km.

Asessori-Teemun esimerkistä onkin otettava mallia ja hankkiuduttava foxystävän kera rantakuntoon ynnä palat näkyviin. Mutta ensin hieman pullaa...

Tyhjän vatsan treenejä

Kuluvan viikon maanantaina ja keskiviikkona olen suorastaan riuhtonut itseäni niskasta käsin, tuloksena ihan onnistuneet aamusalitreenit ns. tyhjään vatsaan, toisin sanoen ennen aamiaista. Tämä treenimuoto, varsinkin kunnon aerobisella harjoituksella höystettynä, saa aikaan mojovaa vajetta kuntoilijan kalorivarastoissa. Kumpanakin aamuna ahdistin itseni ensin juoksumatolle, jossa tein 2 kilometrin rykäykset. Varsinkin maanantaina alkuveryttelu tuntui hieman ylimitoitetulta, koska heti leuanvetopaikalla reisilihakset alkoivat jo ilmoitella tukkoisuudestaan.

Tuo Endomondo-screenshotti on siis yhteenlasketusta
matkasta vaikka oikeasti vedin 2+5 km.

Maanantaina onnistuin pitkästä aikaan 3 x 10 leuan sarjassa. En toki päästänyt liikettä aivan alas, mutta eteenpäin on silti menty vaikka viimeisessä vedossa oikean lavan alue hiukan jumittikin. Keskiviikkona tyydyin 3 x 8 sarjaan, jotka tein toki kaikki hyvin leveällä myötäotteella. Leukojen jälkeen vuorossa oli erinäisiä sarjoja, kuten kapeaa penkkiä, kahvakuulaa ja vatsoja, joiden jälkeen siirryin taas juoksumaton tuntumaan.

Matolla tulee aina pitkän osuuden alussa melkoisen lohduton olo. Kun matka pitenee, olokin kyllä poikkeuksetta paranee. Hiukan olen ihmetellyt maton näytöllä olevia tehomääriä. Noin 9,5 km/h:n nopeudella teho pyörii noin 185 wattin paikkeilla, kun vauhdin lisäys 11 km/h:n ralliin, nostaa tämä myös tehoihin noin 30 pinnaa. Vauhtia voi lopussa lisätäkin, mutta täytyy muistaa että ilmanvastus puuttuu ja kuuleman mukaan matto vielä auttaa jalkaa kulkeutumaan taaksepäin, jolloin maastolenkit eivät ole yleensä vertailukelpoisia tai yhtä nopeita kuin matolla.

Adamantium-olkapää

Salitreenit tai mikä tahansa kuntoilu on toisinaan mukavaa ihan omin päin suoritettuna. Omiin mietteisiin uppoutuessa pitkäkin harjoitus sujuu parhaimmillaan kuin siivillä konsanaan. Tällä viikolla olen kylläkin tavoitellut saliseuraa, koska sosiaalisena luonteena koen, että treenin puitteissa olisi kiva vaihtaa taas kuulumisia. Timpa ei päässyt mukaan työkiireisiinsä vedoten ja lukuisten tavoitteluyritysten jälkeen hutikkakeikalta yhyttämäni Pete taas vetosi energia- ja biorytmitasojensa heikkoon tilaan.

Hankkiuduin siis salille jälleen ylhäisessä yksinäisyydessäni, suunnitelmissani tehdä lähinnä runsaasti mattojuoksua ja ehkä hieman ojentajia päälle. Salilla minua kohtasi mielyttävä yllätys, sillä treeniohjelmamme laatinut maestro, PT Johanna tuli pitkästä aikaan vastaan. Tosin en voinut kauheasti elvistellä treenisaavutuksillani. Vain lähinnä sillä, etten ole levinnyt syysherkkuttelujen myötä aivan tuntemattomaksi.

Salitreeni meni normaalien rutiineiden puitteissa. Väkeä ei ollut kuin kourallinen, joten laitteisiin pääsi kivuttomasti jonottamatta. Alkuun taas 1 km mattojuoksua 10,2 km/h ja perinteiset 30 leukaa. Jostakin käsittämättömästä syystä (tai kenties normaalista idiotismista johtuen) kokeilin ranskalaista punnerrusta smith-penkissä, varmaankin siksi, että vapaa penkki oli smithin lähellä. Oikea olkapääni rusahti kummallisesti ja olikin todella lähellä ettei se käden kääntyessä luiskahtanut pois paikaltaan. Loput ojentajaliikket (ylätaljahiihto, ylätaljaojentajat ja ojentajat pään yli) kuitenkin menivät suuremmitta kivuitta ja pääsin taas toteutettamaan itseäni juoksumatolle.

Tylsää aina postailla näitä Endomondon tilastoja,
mutta jotain kuvitusta pitää teksin sekaan saada.
Kilometrimäärät meinaavat laskea lehmänhäntänä
joka viikko. No, vielä on vuotta jäljellä.

Vauhdiksi asetin 10,5 km/h ja tavoitteeksi 6 km. Kahden kilometrin jälkeen olin todella varma, että loppustintti jäisi kesken, mutta jotenkin se reilu puolituntinen taas kului neljänsadan kilokalorin myötä. Huomenna kenties vielä salia, mutta olkapää pitää nyt vähäksi aikaa rauhoittaa, tai muuten pitää tilata aika Coxaan.

Vade Retro, Spiritu Malo!

Huomiokykyinen ja kaukaa viisas Rautahumpan lukija saattaa postauksen otsikkoa lukiessaan tuumia epätoivon hiipineen Rautiksen WWW-kävijätilastoyksilön keskuuteen. Muinaiset ja jo kadonneiksi luullut ilmaukset löytyvät useimmiten katolisen kirkon tai okkultismiin hurahtaneiden pop-, rock- ja metallimusiikkiväen parista, eikä niinkään proteiinijuoman ja magneesiumpöllyjen keskellä viihtyvien treenipäiväkirjasta.

Selitys on jälleen totuutta soveliaampi, sillä sain houkuteltua salille vaihteeksi itsensä Lisäpaino-Timpan, joka demonien, kerubien, alkueläinten ja eteeristen öljyjen ahdistamana oli palautettavissa kansalaisluottamuksen eetokseen ainoastaan tervehenkisen ja suoraselkäisen kuntosaliharjoituksen myötä.

Suuntasimme salille, jota Rautahumppa ei ole suosinut aikoihin. Vaikka laatu onkin tyydyttävä, salin koko, palvelut ja hinta eivät ole aivan balanssissa. Saliyrittäjän onneksi salin hieman vapaammat treeniajat olivat tällä kertaa valttina ja veivät voiton Rautahumpan käyttämistä normihalleista.

Timpa aloitti vaihteeksi hurjalla juoksumattorykäisyllä. 4 kilometriä meni 20 minuutissa ja reilu kilometri sujui 14,6 km/h:n tuntinopeudella, jolloin sielunvihollisen inhasti rekrytoimat demonitkin alkoivat hellittää ankaraa otettaan Timpan piinatussa kehossa.

Itse pyyhkäisin maltilla 17 minuuttia crosstrainerissa. Tämän jälkeen tein 28 leukaa neljässä sarjassa, joista ensimmäisen sarjan leveällä otteella. Sitten ajauduimmekin yhdessä penkkipunnerruksen traditioihin. Pitkäkätisinä (pioneeri)treenaajina osoitimme yleisen halveksuntamme niitä muhkeatorsoisia salikuninkaita kohtaan, joilla penkkipunnerrustanko laskee vain kymmenisen senttiä ennen vastakkaista liikettä, suoden otolliset mahdollisuudet usean sadan kilon liikutteluun ja mikä huomattavinta, muun saliväen hyväksyvään ja kunnioittavaan nyökyttelyyn. Itse saimme aikaiseksi muutamia sarjoja 50-70 kg:n painolla.

Ajauduimme jälleen erillemme ja tiemme kohtasivat vasta kahvakuula-alueella, jossa teimme hukeita sarjoja 24 kiloisella mötikällä. Itse tein yhden ja kahden käden perusheilautuksia Timpan tehdessä samalla painolla bravuuriaan, etukautta tuotua käden yli heilautusta. Harjoitin välillä lähinnä rintaa, 20 kilon käsipainot olivat tänään penkillä sopivat. Tein lisäksi vipunostoja maaten 12,5 kilon painoilla, jotka kyllä olivat tänään turhan raskaat.

Lattialla oli myös hieman kromattua kainalosauvaa muistuttava tanko, jonka arvelin soveltuvan hauiskääntöihin ja teinkin tällä uudella tuttavuudella 3 x 14 sarjat kyseistä liikettä 15 kiloa tankoon painoa lisäten. Lopuksi 18 minuuttia crossarilla. Timpa jatkoi juoksumattotoimintaansa ja lopuksi vaikuttikin siltä, että tämä henkiolentojen piinaama mies oli saanut viimeisetkin riivaajat kimpustaan. Rautahumppaa ei tähän kuitenkaan lasketa.

Tärisin mä täysin

Mentaaliset vilunväreet aiheutuivat tänä kirpsakkana, mutta onneksi vielä lumettomana pakkasaamuna, kun työkaverini ilmoitti pyöräilleensä kustannuspaikalleen pitkittä alushousuitta. Maalaispoikana ja varsinaisena vilukissana vedän kerraston ylle yleensä heti kun käki lakkaa kukkumasta ja ohra on tähkällä. Lenkeille on toki pakkasella vaikea valita ylävartalon peitettä. Kaksi paitaa juoksutakin alla ahdistaa 5 km:n jälkeen ja yksi on taas alussa hiukan viileä.

Salilla kävin viimeksi tiistaina ja ruuhkaiselle vakisalille oli yllätyksekseni  ja kaikkien riemuksi rantautunut myös treenejään kirjanoppineen ja fariseuksen pedanttiudella työstävä Pete. Kotvan vartaloidemme kuoseja vertailtuamme ja treenitarvetta arvioituamme tulimme siihen tulokseen että kumpikin on ottanut asiakseen valmistautua joulusyöminkeihin massakautta aloittelemalla.

Tyypilliseen tapaansa Pete noudatti prikuulleen Johannan ohjelmaa, kun itse taas tein mitä sattui, mitkä laitteet olivat vapaana ja mikä sattui sillä hetkellä kiinnostamaan. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä vain leuanveto eri otteilla vaikuttaa kiinnostavalta, muuten silmäilin oikeastaan koko treeniajan paitsi Peten tyylipuhtaita pystypunnerruksia myös juoksumattoa, jonne ajauduin oikeastaan jo kulmasoudun aikana. Juoksin lopuksi 6 km (ja alussa 1 km veryttelyssä). Pidin 5 km ajan 10,5 km/h:n vauhtia ja olo tuntui oikein mukavalta. Ehkä pitää taas lisätä juoksun määrää treenissä ja muutenkin.

Maanantaista lähtien olen yrittänyt myös syödä hieman kevyemmin, sillä oikeastaan koko marraskuun olen syönyt täysin vailla holttia, mikä alkaa näkyä vyötäröllä. Saapa nähdä mitä tapahtuu, kun joku avaa Juhlapöydän konvehtirasian ja totean ananaksen, vadelmamarmeladin tai pehmeän toffeen olevan vielä tarjolla. Tästä tulee ankara henkien kamppailu.

Vauhtia juoksumatolta

Viime aikoina olemme Pete-Petterin kanssa ajautuneet massakauden lumoihin. Tahtomattamme ja vahingossa tosin. Osin itsepetoksellisista syistä pohdiskelimme, että miehinen keho olisi kenties vastustamattomampaa sorttia hieman jyhkeämpänä. Samaan aikaan pimenevät illat ovat saaneet makuhermot himoitsemaan rasvaa ja sokeria ikään kuin vastapainoksi kaamoksen kurjuudelle. Toisaalta lumeton, viileämpi ajanjakso houkuttaa myös juoksulenkeille joka on, kuten kaikki tiedämme, erittäin tehokas liikuntamuoto. 1000 kcal lähtee minun kokoiseltani Obelixilta reilussa puolessatoista tunnissa. Harmillista on vain se, että liikunnan tuoma eufooria yhdistettynä tilapäiseen vatsan litistymiseen saa kämmenet ahmimaan herkkuja ääntä kohden ainakin 3000 kcal:n edestä per lenkki.

Toissa sunnuntain erikoisvenkura - paluumatkalla samat maisemat

Kuuleman mukaan monet vasta- ja vatsa-alkajat juoksevat iltalenkkinsä liian lujaa. Itse olen tätä nykyä alkanut juoksemaan hyvinkin hitaasti. En ainoastaan ns. pitkiä lenkkejä, vaan kaikki muutkin lenkit. Vauhti lipsahtaa mäkisessä maastossa 7 minuuttiin per km, vaikka välillä saan 5:30 kilometriaikojakin Endomondoon. Yksi ratkaisu on salitreenien yhteydessä tapahtuneet mattovedot. Matolla ei tarvitse huolehtia, ettei raskaan vedon jälkeen jaksaisikaan enää palata lähtöpaikkaan. Olenkin ottanut viime päivinä tavaksi lisätä vauhtia joka kilometrille, kuten aiemmin kerroin. Esimerkiksi 10-11-12 km/h sarjoina. Viime kokeilin matolla neljää kilometriä, josta viimeisen juoksin 14 km/h, eli miltei lisäpaino-Timpan pitkän lenkin pacea. Aikaa meni siis 4:17 per km. 3k:n Cooperiin on siis vielä matkaa, mutta vauhtiharjoitusten tehon kyllä huomasi iltalenkeillä. Torstainakin juoksin tokan ja kolmannen kilometrin vanhasta muistista vaivatta alle kuuteen minuuttiin per km.

Vauhti ei päätä huimaa, mutta toisaalta kaloreita kuluu

Selkään on nyt vain tullut jokin kramppi, ilmeisesti salilta vipunostoissa tai ranskalaisissa. Oikean lavan seutu jäykistyy kummallisesti heti kun otan muutaman juoksuaskeleen. Vasta 1/2 tuntia juostuani selkä alkaa rentoutua. No, eteenpäin on menty - ja lopussa saatiin kulma.

Asessorin salikiireet - Rautahumppa feat. Teemu

Muutamat sateiset kesäkuun hetket ovat saaneet Rautahumpan kotimaan edustajat jälleen kuntosalirytkeen pariin. Petterihän maleksii tunnetusti edelleen Sunmaid-rusinoiden alkuperäisseuduilla, tekemässä paikallista ranskalaista punnerrusta, eli maistelemassa ranskalaisia perunoita. Tein tänään vierailun työpaikkani lähellä olevaan kuntokeitaaseen, jossa on alkuvuoden aikana tullutkin jo useaan otteeseen vierailtua. Kuten PT:mme Johanna varoitteli, vieraassa saliympäristöissä piilee poikkeuksetta soveltamisen ja saliohjelmasta lipeämisen vaara, koskapa tuttuja penkkejä tai painopakkahärveleitä ei ole kenties tarjolla. Tänään katselinkin saliohjelman ykköspäivää, eli selkä-ojentajasettiä ikävystyneenä ja päätin tehdä ainakin kahvakuulaa päivän piristykseksi.

Alkuun 1km juoksu matolla, jota seurasivat perinteiset ylätalja- ja hiihtoliikkeet sekä kahvakuula, kapea penkki ja ranskalainen punnerus mutkatangolla. Kapea penkki meni taas 22,5 kg:n käsipainoilla, josta olen vallan riemuissani. Lopuksi ojentajat 65 kg:n painopakalla ja 2,5 km mattojuoksua, josta 1 km 14,4 km/h:n vauhtia. Oikein kiva.

Kuinka ollakaan, törmäsin salitunnelmissa myös pitkäaikaiseen tuttuun, suorastaan Rautahumpan hangaround-memberiin, Teemuun, jota olemme jostakin syystä kutsuneet myös nimityksellä asessori-Teemu. Asessorihan on perinteinen pappisvirka ja hovioikeudessa osaston vanhin esittelijä. Kirjaimellisesti asessori merkitsee vieressäistujaa, joka tiukan treenin tiimellyksessä on aina tarpeen. Teemu teki ankaraa treeniä ja ottikin Rautikselta välittömästi turhat luulot ja itsepetoksessa elämisen eetokset pois heti alkuunsa, kuten lisäpaino-Timpakin aikoinaan teki. Ohessa kuva Teemun ankarasta ylävartalotreenistä 15 kg:n levypainolla, jossa punnusta viedään niskan takaa kiertävällä liikkeellä ja välillä vaihdetaan suuntaa.

Huomenna on vuorossa noin 46 km:n rullaluistelu, jos ilmat ovat kyseiselle liikuntamuodolle suosiolliset. Sitä ennen ehkä pikainen luistimien huolto, sillä tällä viikolla ei ole enää tarkoitus ottaa lähituntumaa nokialaiseen pyörätiepäälysteeseen, kuten viikko sitten kävi.

Rullaluistelua hela veckan

Kulunut viikko oli kuntosalikontribuutioni osalta lähes identtinen edellisen viikon kanssa. Eli alkuviikolla olkapää-ojentaja treeni (enkä jaksanut mennä boot campiin) ja tänään sunnuntaina olkapää-/rinta-/hauispäivien kombinaatio ja loppuun vatsat. Vipunostot nousivat tänään eteen ja samalla joku jänne tuolla olkapäässä venyy ja paukkuu, oikein vahvuuttaan natisee. Olen aivan sekaisin pumppiviikon tai superpäivän ajankohdasta, mutta odotellaan Peten näkemystä asiasta. Aerobisia onnistuin tänään tekemään 15 min crossarilla ja reilut 8 km juoksua. Olin oikein tyytyväinen kun jaksoin yhden kilometrin 12km/h - ehkä vielä joskus uskaltaudun Timpan lenkkiseuraksi.

Nim: Liikaa aikaa

Salitreenien jääminen vain kahteen viikkokertaan selittyy aurinkoisella säällä. Rullaluistelupyrkimykseni johtivat kuluneella viikolla kahdeksaan luistelurykäykseen, yhteensä 161 km. Kilokaloreita luistelu poltti noin 7000 ja aikaakin kului 11 tuntia. Kalorit on kuitenkin melko helppo palauttaa, sillä itsepetos hyvin ansaitusta herkuttelusta yhdistettynä lisääntyneeseen ruuantarpeeseen ovat kuin entisen iskelmälaulajan massakaudelta ikään.

Edellisessä numerossa herr Pete-Petteri Foksintuoja jo raportoikin ulkosuomalaisen arjesta toisen mantereen kuntoilupyhätöissä. Juhannuksen tuntumassa voimmekin Peten kanssa vertailla vatsalihaksistomme kehittymättömyyttä ja vastaavasti ihonalaisen rasvakerroksen yltäkylläisyyttä.

Olen viime päivinä alkanut pohtia ns. hakukoneoptimointia. Koska kuitenkin olemme kunniallinen, lähes puoliammattilaisten fitnesskissojen ja -kollien silmäilemä kuntoilublogi, torjumme syvästi paheksuen ajatuksen Madonnan, Justin Bieberin, Beyoncén, Eminemin, Dannyn tai muiden maailmantähtien randomin lisäämisen tälle palstalle. Hyi olkoon sellaista filunkipeliä!

Sukellus tuntemattomaan ja hieman rullaluistelua

Forecan sääasiantuntijat ovat viime päivinä iloksemme tiedottaneet lähiaikojen olevat ilmastoltaan lämpimiä ja pilvipoutaisia. Tässä innostuneena olen löytänyt itseni useasti luistelubaanalta. Tämä on tietenkin osaltaan vähentänyt salitreenausta, tosin väliaikaisesti, jahka Suomen suveen lähtemättömästi kuuluva kesäkuinen räntäsade ottaa vääjäämättömästi vallan.

Rullaluistimet sateensuojassa

Maanantaina luistelin 20 km työpaikalleni ja tiistaina tein saman reissun vieläpä edestakaisin. Sade yllätti paluumatkalla, mutta ehdin bussipysäkin katokseen ennen kuin pyöränlaakerit menivät vaihtokuntoon. Keskiviikkona tein rentoa lenkkiä töiden jälkeen ja olin ehtinyt noin 11 km, kunnes Kehon kuntoilufakiiri ja Menkalan markiisi, Rautahumpassa useasti vieraillut fitnessmaakari Timpa pirautti NMT/ARP-laitteeseeni. Päätimme, että Timpa tulisi seuraksi luistelulenkille. Luistelutaidot ovat Timpalla tunnetusti hieman puutteelliset, joten hän päättikin liittyä seuraani lenkkitossujen kera.
 

Timpan uljasta menoa, luistimilla pysyi perässä
vain vaivoin

Hyvät Rautahumpan lukijat, arvatkaapa muuttuiko luistelulenkkini keskinopeus Timpan mukaantulon jälkeen? Ehei! Timpa nimittäin paukutti seuraavat 14,8 km 67 minuutissa, eli keskimäärin 13,5 km/h ja noin 4min 30sek kilometrivauhtia. Tehkääpä perässä, hyvät sukkahousumiehet ja -naiset. Nöyryytykseni oli täydellinen kun aikani luistimilla steppailtuani päätin kokeillla oikeaoppista pesäpallosyöksyä ottaen vauhtia asfaltissa olevasta railosta. Hampaat olivat kuitenkin pikaisen päässälaskun jälkeen kokolailla tallella. Huomenna taas rullilla töihin ja kenties 45 km tiedossa. Mutta missä on Pete?

Suomensotti, tinkermanni

Maanantain ja tiistain yltäkylläisten boot camp- ja selkä-olkasessioiden jälkeen muut aktiviteetit veivät hetkeksi pois salimaailmasta. Perjantaina ja lauantaina rohkaistuin lenkkipolulle ja kumpanakin päivänä vedin reilun kasin. Ilmeisesti salin juoksumattovedot ovat auttaneet vauhdinpitoon, sillä alle kuuden minuutin km-vauhti, joka on itselleni hyvä, onnistui enempiä yrittämättä. Varpaat ovat kuitenkin olleet kovilla ja olen alkanut pohtia uusien sisätossujen hankintaa. Brooksit ne pitäisi olla, kuten ulkolenkeilläkin. Nykyään sotken crossaria Salomoneilla, mutta juostessa paras tatsi on Brookseissa, ja joo, Asicset ja kumppanit on katkerasti testattu. Välillä juoksen Salomoneilla ulkonakin, kun ne ovat usein mukana salikassissa.

Huomenna olisi se Pirkan pyöräilyn 134 km:n rullaluistelu. Olen kuitenkin heittänyt ajatuksen pois sateisen sääennusteen vuoksi. Hah! Ikään kuin olisi itsestään selvyys, että muuten kykenisin lenkkiin. Tosiasia taitaa olla, että sauvoilla pitäisi pystyä vetämään muutama 30km:n stintti hyvällä tempolla, muuten matka ei lopu ennen keskiyötä ja löydän itseni kruisailemasta jostakin Velaatan tienoilta neljältä maanantai-aamuna.

Erinäisten iskelmäkeisareiden taustaorkestereista tuttu mestarifoksaaja Pete, juuttui valtiovierailulle mestaan, jossa light-alkuiset tuotteet ja B-mitoituksen asusteet taitavat olla pannassa. Rautahumppa tuumii, istuuko Pete paluumatkan Finnairissa vai DHL:ssä. Toisaalta, ei koskaan tiedä millaiseen treeniin mittaamattomat hiekkarannat kanssahumppaajan tällä kertaa inspiroivat.

Varhainen treenaaja käsipainot nappaa

Vointi on mennyt komeasti parempaan suuntaan ja käsillä olevan kovan viikon kaksi ensimmäistä treenikertaa ovat muistuttaneet normaalia treeniä. Erikoista koko hommassa on se, että tällä viikolla olemme vierailleet salilla aamuisin. Pete on tunnettu aamuvirkku ja huhkii työmaallaan monesti jo kukonlaulun aikaan. Minä puolestani olen enemmänkin iltaihmisiä. Otsalohkoni luovuutta edistävät osioit eivät nimittäin oikein pelaa ennen kello 14:sta ja ennen aamukahdeksaa en yleensä edes muista omaa nimeäni. Nämä featuret eivät toisaalta estä kehollista toimintaa ja olimmekin salilla jo aamutuimaan. Lämmittelyt menivät vielä aivan koomassa, mutta potku oli tallella sarjojen vedossa. Vähän jouduin kuitenkin ottamaan varman päälle enkä tuupannut überpainoja heti lihasryhmän ensimmäiseen sarjaan.

Uusi Pete on vaihtanut ranskalaiset
ranskalaiseen punnerrukseen

Maanantaina korvasin ylätaljan leuanvedolla, mutta 3x8 oli taas myötäotteella turhan tiukkaa. Ehkä aikainen aamu vaikutti tähän. Muuten oli mukavaa, kapea penkki, ranskalainen ja ojentajat ylätaljassa menivät taas ok. Kun Pete poistui paikalta, naputtelin juoksumattoon 30min ja juoksin reilut 4km. Jossakin kohtaa otin hiukan tukea metallisista sykesensoreista, jolloin näyttötaulu alkoi vilkkumaan varoittaen korkeasta sykkeestä. 194 lyöntiä minuutissa oli varmaankin laitteesta johtuva virhelukema, ainakaan olo ei ollut lähellekään samanlainen kuin 3-4 vuoden takaisessa Cooperin testissä, jolloin kauramoottorini löi tauluun 203.

Palkitsin taas itseni Jagon treenipaidalla,
olisiko jo viides hankittu salipaita 2kk:ssa?

Keskiviikon aamutreeni oli pitkälti samanlainen kuin maanantaina. Sarjat pyrin tekemään aikalailla normaalipainoilla, tauot olivat kuitenkin normaalia iltatreeniä pitempiä. Hack-kyykky tuntui jo ajatuksenakin niin ahdistavalta, että ruinasin PT Johannaa feidaamaan kyseisen liikkeen ohjelmastani. En tehnyt hackia tänäänkään.

Tein vielä lisääkin syntiä ja tunnustankin sen saman tien ja yksinteoin. Tein vatsarutistusten (ylätaljassa) jälkeen vatsaliikkeitä sivuttain istuen koneessa ja syynä oli vain se, etten jaksanut kävellä alakertaan josta säädettävä vatsalihaspenkki olisi löytynyt. Lopuksi vielä 4km hölköttelyä matolla. Sanoisin, että tarvitsen kyllä tuon aerobisen hetken että treeni tuntuu riittävästi jälkeenpäin. Kun ilmat ovat muuttuneet keväisiksi, voisi juoksennella ulkonakin. Salille matkatessani aamuvirkkuja juoksioita näkyikin joka puolella. Vielä kun saisi Peten puijattua mukaan.

Sen piti olla rauhaisa välipäivä...

Peten mukaan kyseessä ns.
seniorikulma

Koska olin tehnyt kolmen päivän treeniviikkoni valmiiksi jo torstaina ja ehtinyt matolle juoksemaankin tiistain välipäivänä, ajattelin viikonlopun olevan spirituaalisen tasapainon etsintään soveltuva ajanjakson. Sitä odotellessa piti kuitenkin siivota kotona vieraita varten. Ajauduttuani tässä hommassa alle 15 minuutissa mukaavuusalueen ulkopuolelle, korvaava tekeminen pälkähti äkkiarvaamatta ajatuksiini. Päätin lähteä salille, en reuhtomaan vaan lähinnä aistimaan tunnelmia ja fiilistelemään.

Pete oli edelleen teillä tietymättömillä, ilmeisesti maanantaina alkavaa kovaa viikkoa ennakoimassa. Yritin hipsiä salille huomaamatta, mutta PT:mme kaikennäkevä katse tavoitti hiipparin. Sepustin parhaani mukaan ymmärtäväni levon ja palauttavan ajanjakson päälle, joten sain luvan siirtyä laitteiden pariin. Pohjalle 6 minuuttia juoksumatolla, sitten vatsalaite 10 x 35 kg kolmesti jonka jälkeen siirryin vatsapenkille tasapainoilemaan levypainon kanssa. Tämän jälkeen en malttanut olla tekemättä kolmea sarjaa kapeaa penkkiä, jonka päälle tein vajaat 20 toistoa leuanvetoa rusettitangolla. Oikein mukava ja euforinen olo alkoi levitä kehooni.
  
Leuanvetotangon paikkeilta huomasin juoksumaton olevan vapaana. Arvioin jäljelläolevia energiatasojani ja astelin toiveikkaana maton tuntumaan. Yltiöpäissäni naputtelin aikatavoitteeksi 40 minuuttia. Aloittelin 8,5 km/h maltillisella hölkkävauhdilla. Tätä en kuitenkaan kauaa malttanut vaan muutaman minuutin jälkeen nostin vauhdin 10 km/h:een. 14 minuutissa aloin olla ns. hapoilla. Kyseisessä juoksumatossa on erittäin modernisti tarjolla WWW-selain, jonka avulla yritin vetää väsyneen tajuntani huomion pois uupumuksesta. Tämä ei kuitenkaan auttanut ja olin jo lähellä tarttua Emergency Stop -kahvaan. Huomasin kuitenkin juoksumaton touch screenissä myös Games-painikkeen, jonka kautta löytyi hupaisa muistipeli. Loppujuoksu sujui rattoisasti ja mahdollisti myös oman tajunnantilan arvioinnin pelitulosten muutosten perusteella. Hmm. viikkoahan on vielä jäljellä?