Huh, sanon minä. Kulunut toukokuu lämpöisine ilmoineen on houkuttanut rautahumppaveikot maantielle, Peten polkupyörällään ja meikäpojan rullaluistellen. Juoksu on vain liian rankkaa kun elohopea pyörii 25 plusasteessa.
Viime sunnuntaina kokeilin pitkähköä reittiä navakassa tuulessa. Ensimmäiset kymmenen kilometriä puskin hurrikaaniluokan headwindiin ja vauhti putosi noin 12 km/h:n tienoille. Kun sitten tein c-käännöksen ja läksin myötätuulivedolle, nousi nopeus tiettyjen alamäkiosuuksien avustamana paikoitellen yli 30 km/h:n.
Ennätykset, myös jääluisteluun verrattuna paukkuivat, joskin eivät olosuhteiden takia täysin vertailukelpoisina. Tunti 18,1 km, kymppi 32 min, Cooper 4300 m, kilometri 2:42 jne. Maraton taittui aikaan 2h 34min. Sen verran kovaa mielestäni puristin, että alan ymmärtää millaisia juoksuhirmuja tuon ajan alittaminen juosten vaatii.
Toukokuun aikana olen viivähtänyt rullilla 11 kertaa ja matkannut 288km. Ennusmerkkien perusteella kilometrejä on kesäkaudella luvassa mukavasti, sillä edellisien kesien tilastot ovat toistaiseksi pysyneet 400-550 km:n tienoilla. Uudet rullat ja laakeritkin tuli jo varattua vaihtovalmiuteen.
Ennätykset, myös jääluisteluun verrattuna paukkuivat, joskin eivät olosuhteiden takia täysin vertailukelpoisina. Tunti 18,1 km, kymppi 32 min, Cooper 4300 m, kilometri 2:42 jne. Maraton taittui aikaan 2h 34min. Sen verran kovaa mielestäni puristin, että alan ymmärtää millaisia juoksuhirmuja tuon ajan alittaminen juosten vaatii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti