Sukellus tuntemattomaan ja hieman rullaluistelua

Forecan sääasiantuntijat ovat viime päivinä iloksemme tiedottaneet lähiaikojen olevat ilmastoltaan lämpimiä ja pilvipoutaisia. Tässä innostuneena olen löytänyt itseni useasti luistelubaanalta. Tämä on tietenkin osaltaan vähentänyt salitreenausta, tosin väliaikaisesti, jahka Suomen suveen lähtemättömästi kuuluva kesäkuinen räntäsade ottaa vääjäämättömästi vallan.

Rullaluistimet sateensuojassa

Maanantaina luistelin 20 km työpaikalleni ja tiistaina tein saman reissun vieläpä edestakaisin. Sade yllätti paluumatkalla, mutta ehdin bussipysäkin katokseen ennen kuin pyöränlaakerit menivät vaihtokuntoon. Keskiviikkona tein rentoa lenkkiä töiden jälkeen ja olin ehtinyt noin 11 km, kunnes Kehon kuntoilufakiiri ja Menkalan markiisi, Rautahumpassa useasti vieraillut fitnessmaakari Timpa pirautti NMT/ARP-laitteeseeni. Päätimme, että Timpa tulisi seuraksi luistelulenkille. Luistelutaidot ovat Timpalla tunnetusti hieman puutteelliset, joten hän päättikin liittyä seuraani lenkkitossujen kera.
 

Timpan uljasta menoa, luistimilla pysyi perässä
vain vaivoin

Hyvät Rautahumpan lukijat, arvatkaapa muuttuiko luistelulenkkini keskinopeus Timpan mukaantulon jälkeen? Ehei! Timpa nimittäin paukutti seuraavat 14,8 km 67 minuutissa, eli keskimäärin 13,5 km/h ja noin 4min 30sek kilometrivauhtia. Tehkääpä perässä, hyvät sukkahousumiehet ja -naiset. Nöyryytykseni oli täydellinen kun aikani luistimilla steppailtuani päätin kokeillla oikeaoppista pesäpallosyöksyä ottaen vauhtia asfaltissa olevasta railosta. Hampaat olivat kuitenkin pikaisen päässälaskun jälkeen kokolailla tallella. Huomenna taas rullilla töihin ja kenties 45 km tiedossa. Mutta missä on Pete?

Ikävä olkapään rusahdus

Viikko on taas ollut täynnä treeniä, kuten arvata saattaa. Maanantaisen Boot Campin jälkeen vedin normaalin selkä-ojentaja -päivän salilla ja asetuin hyvässä uskossa tekemään kapeaa penkkiä, liikettä, josta on tullut lempimanööverini kevään treeniviikkojen kuluessa. 22,5 kg:n käsipainot tuntuivat sikäli kevyiltä, että päätin hakea syvempää liikettä alasvetovaiheessa. Virhe! Kohdasta, jossa oikea käsivarteni kiinnittyy ylävartaloon, ei tähän koeteltuun torsoon, kuului bambuisen suksisauvan katkeamista muistuttava rasahdus. Tai rusahdus. Raks ja Poks! Vähän pelästyin, mutta tietenkin yritin vielä jatkaa sarjan loppuun. Tämä onnistuikin, kun vain maltoin olla päästämättä oikeaa kyynerpäätä liian alas.

WANTED: fox-soittaja (huticus maestros), viimeisimmät
varmat silminnäkijähavainnot: nähty 26.5. klo 16:04
vakisalin painopuolella, iltapäivälehden mobiiliversion
horoskooppia lukemassa. Löytäjää pyydetään
varmistamaan, että soittaja tekee kaikki liikkeensä
huolella lämmittelyineen. Saattaa nälkäisenä
olla agressiivinen, ruokaa tarjottava suurta
harkintaa käyttäen.

Keskiviikkona ja torstaiaamuna vierailin työmatkani puitteissa jälleen muilla saleilla. Hyvä sali TechnoGymin laitteilla varustettuna, ei siinä mitään. Vatsat ja selät menivät ohjelman mukaisesti. Torstai-illaksi ehdin taas vakimestoille, missä vuorossa oli olkapäät ja vatsa. Johanna löi salilla käteeni Pirkan pyöräily -esitteen, jossa oli maininta myös 134km:n klassikkolenkin rullaluistelu- mahdollisuudesta. Aijai. Kyselin jo tutuilta lasikuitupäähineen lainaus- mahdollisuuksia, sillä onhan selvää että holhousyhteiskunnassamme suomalaista aikamiestä ei päästetä ilman kypärää ja turvavyötä edes postilaatikolle.

3kk:n salikorttini loppuu huomenna. Laskujeni mukaan olen käyttänyt korttia noin 45 kertaa ja käynyt samalla ajanjaksolla noin 15 kertaa muilla saleilla. Voin siis spedemäisesti taputtaa olkapäätäni (ei tosin sitä kipeää).