Superpäivä n:o 1

- Heipä hei, myhäili Pete-Petteri aamulla iloisesti peilikuvalleen.
- Eipä tässä mitään, tokaisin Mikael af Maximillian aamukahveja hörppiessään.

Paljonpa poikaparat tiesivät tuolloin. Kalevalaa vapaasti soveltaen, lapsen tieto ei ole partasuun urohon. Johanna oli nimittäin lyönyt poikain viikko-ohjelman loppuun 39 yksittäistä liikesarjaa käsittävän kauhupäivän, joita sankarit hyvässä uskossa lähtivät aamutuimaan selättämään. Pohjalle 1 km juoksumattoa, Peten lämmöt jäivät 1,5 minuuttiin. Aloituskierto 3 x vaakaprässi-, vatsalaite- ja selänojennus -sarjat eivät tuntuneet vielä kammottavilta vaikka rautahumppaajille suht kovilla painoilla mentiin. Eka setti kesti noin 6 minuuttia. Pete oli jälleen ankaralla päällä ja tarkkaili silmä kovana, ettei Miksulle jäänyt sekuntiakaan palautusaikaa sarjojen väliin. Hymy oli silti vielä herkässä

Toka setti käsittikin jo haastavampia liikkeitä, vinopenkkipunnerrukset käsipainoilla, ojentajat ylätaljassa ja vipunostot maaten. Maitohapot alkoivat jyllätä ja poikien iloinen mieliala alkoi mustua, kuten Cola-Ollin hampaat aikoinaan. Varsinkin vipunostoihin varaamamme painot siirtyivät kevyempien tieltä syrjään melko vauhdilla, kun viimeiset sarjat alkoivat. -Ei pysty, ei jaksa, hapoilla, hapoilla, vaikeroivat humppaveikot yhteen äänen, mutta apua ei ollut tiedossa.

Kolmas kolmen sarja ei helpotusta tarjonnut. Miksun mielestä päivän kauhein liike, pystypunnerrus koneessa, ja hauiskääntö scottissa alkoivat syödä miestä. Onneksi kolmas liike, ylätaljan veto tarjosi pienen hetken lohtua. Painot menivät jo kevyempiin ja pystypunnerruksen viimeiset liikkeet tehtiin Miksun vuorolla varmaankin 5 kg:n vastuksilla.

Pete näyttää kivun lähdettä,
huomaa Miksun teippaamat
koristeelliset ornamentit

Kipu alkoi tuntumaan. Pete valitteli käden puutumista kyynervarren alueella ja Miksun oikea lapa alkoi olla parhaat päivänsä nähnyt. Mutta, mutta. Vieressä pidettävälle ryhmäliikuntatunnille alkoi jonottaa naisväkeä, joiden silmissä emme halunneet näyttää luovuttaneilta. Päivän pahin treenihetki oli edessä. Nyt vuorossa oli kahden liikkeen yhdistelmä, joista ensimmäinen oli yhdistelmäliike sekin, kapea penkki ja normipenkki käsipainoilla josta suora siirtyminen ylätaljaojentajiin. Ja taas painot kevenivät sarjojen edetessä. Viimeiset kapean penkin vedot olivat Miksulla jo masentavia, kun painot piti hakea fitness-salin puolelta, josta löytyi sitä pehmustettua tyttöjen aerobic-mallia (á 1,5 kg).

Verenpunainen huntu laskeutui sankareiden verkkokalvoille, kun viimeiset voimanrippeet oli kaivettava entisen foksirumpalin sutipussista. Taas yhdistelmä liike käsipainohaukset + pystypunnerrukset ja ylätaljavedot pään yli. Hyi olkoon. Onneksi jumppaan jonottavat tytöt olivat jo menneet, niin noloa heilumista ei olisi kehdannut kenellekään näyttää. Pete sortui valittaen penkille. Samoin teki Miksu. Superpäivä oli vihdoin takana.

Itkuiset ja tärisevät superpäivän tehneet rautahumpaajat