No huh ja morjes! Kädet huutaa hoosiannaa varmaan koko ensi viikon, sikäli ankara tämän viikon treeni varsinkin noille ylävartalon jäsenille, eli etujaloille on ollut. Toivottavasti tämä alkaa näkyä aikanaan lihakuosissa, muutenhan homma on pelkkää kidutusta, toisaalta nautinto on kivun lähellä, kuten laulussa sanotaan.
 |
| Timpan ahnaat olympianostot |
Jos en aivan väärin muista, Heikki Turunen kuvailee Simpauttaja-kirjansa päähenkilöllä olevan pitkänmatkan juoksijan jalat ja kyläsepän käsivarret. Tämmöinen henkilö löytyy myös todellisuudesta ja hän on ystävämme Timpa, joka vieraili tänään meitä salilla nöyryyttämässä. Kun kerran urheilijan geenit on annettu, ei kahvakuulatempaukset, olympianostot tai 21 km/h juoksumatolla liene yllätys. Mutta ottihan tuo luonnon päälle kuitenkin, vaikka onhan Timpa vaivaakin kuntonsa eteen arvatenkin nähnyt.
 |
| Timpa nöyryyttää Rautahumpan poikia |
Kuten Petteri jo omassa entryssään jätti kertomatta, hoppu seuraavaan aktiin oli ilmeinen ja tämä näkyikin suorityskeskeisyytenä ja toistojen vauhdikkuutena. Angstia tuotti tänä päivänä erityisesti olkapääsoutu, johon Pete otti käsipainojen sijasta mutkatangon. Oikeaa asentoa yritettiin hioa yksissä tuumin ja kyllähän sieltä onnistuneita liikkeitä jo tulikin useita.
 |
| Pete makustelee liikeratoja |
Itse tein rinta-hauispäivän. Alku vihaamassani, varsin kuvottavassa smith-laitteessa, jossa onneksi oli vinopenkin vuoro. Pete sen sijaan pääsi nautiskelemaan pystypenkissä. Scottin jälkeen kädet tuntuivat makaroneilta. Yritinkin tehdä hauisliikkeet piilossa, kun oli pakko ottaa kevyet kromipainot telineestä, eikä niitä isompia levykäsipainoja. Timpa kuitenkin tämän estelyistäni huolimatta huomasi ja ehdottikin blogin uudeksi nimeksi kevytrauta- a.k.a. alumiinihumppaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti