Tohlopin luistelurata 51/2018

Tohloppi - 23.12.2018

Rautahumpan toimitus-, hangaround- ja vieraskynäpiireissä ei juuri tapaa niitä kelpo kanssakuntoilijoita, joita kunnon väen tarjoama joulumuona ei armottomalla intensiteetillä turvottaisi. Poikkeuksena tietenkin jäntevän joogaruhon omaava Alinenjärven antilooppi ja Hasselbackan hallusinoija, Lisäpaino-Timpa. Meidän muiden itsepetoksessa mässäilijoiden onkin pyrittävä kuluttamaan pyhien kerryttämät Michelin-muodot liikunnan ylväissä riemuissa elämöiden ja vaikkapa jääaktiviteetteihin keskittyen.

Kunto-, matka- ja retkiluisteluaktiivit ovat peräti Suomen eteläosia myöten kyenneet aloittamaan jääurheilun verrattain aikaisessa talven kohdassa, sillä Rautahumpan Endomondo-arkistot eivät osoita muita marraskuisia luonnonjääluisteluita ainakaan aiemmin tilastoiduilta humppavuosilta 2012-2017. Toimituksemme ei toisaalta edusta jäitä terävillä atraimilla toivekkaina kopisuttelevan retkiluistelijayhteisön uskaliainta keihäänkärkeä, vaan rynnistää jäälle keskimäärin kaksi viikkoa tiedustelijaryhmittymiä myöhemmin.

Jos joulukuu 2018 onkin tarjonnut ilmastollisesti parahultaiset puitteet luistelumenolle, päätin silti hieman puijata kelpo kuntoilukuomaani Lisäpaino-Timpaa. Alituista lihasheikkoutta ja hengen ahdistusta potevana sekä kenties myös alemmuuden olotilan kanssa alati painiskelevana, en ainoastaan pidättäytynyt pyytämästä Timpaa jäälle, vaan myös toistelin puhelimitse epätotuuksia jääratojen tilasta. Edesvastuuttomana reilujenkerholaisena pyrinkin hyödyntämään alkukauden luistelukilometrit ja itsenäiset harjoittelutunnit ollakseni teräiskussa kun pääsemme aikanaan yht’aikaa jäälle kilvoittelemaan.

Vaikka vuositasolla Rautahumpan (pää)toimitukselle kertyykin rullaluistelukilometrejä määrällisesti vielä hieman enemmän kuin jäätaivalta, voidaan perustellusti todeta jäällä suoritetun matkaluistelun jo saavuttaneen toimituksen ykköslajistatuksen. Pirkanmaan keskeiset matkaluistelupoukamat on nyt koluttu moneen kertaan ja liikunnantäytteiset siirtymät ovat vieneet RH-väen kuntoluistelemaan muun muassa Naantalin edustalle, Vuokattiin, Kolille ja vuoden -18 maaliskuussa Suomen pisimmälle reitille Oraviin (18 km), josta voimien ja kirjoitusmusteen vähyyden vuoksi jäi matkaraportti valitettavasti vielä suunnitteluasteelle. Tänään on kuitenkin vuorossa Pirkanmaan ykkösradaksi rynnistäneen The Tohlopin perinpohjainen alkukausiarvio.

Itä-Tamperetta edustavalle Rautahumpan toimituksen osalle Epilän kupeessa sijaitseva Tohloppi on tullut virkistysalueena tutuksi verrattain myöhään ja luisteluestradina vasta tammikuussa 2016, jolloin ylsimme Timpan kanssa Tohlopissa selkeästi muita seudun ratoja korkeampiin keskituntinopeuksiin. Tästä inspiroituneena Rautahumpan edustus on vieraillut Tohlopin luisteluradalla nelisenkymmentä kertaa ja nyt joulukuisella viikolla Tohloppi-vierailu toistettiin viidesti, kaikkiaan noin 104 kilometriä testiluistellen.

Aikaisempiin kausiin verrattuna Tohlopin rata on leveämpi, hieman epätieteellisellä tavalla ja satunnaisesta radan osasta mitattuna noin kuuden 1,7 metrisen porkkamitan levyinen, eli osapuilleen 10 metriä. Tämä leveys, edellyttäen että rata on joka puolella luisteltavissa, mahdollistaa erilaisilla vauhdeilla etenevien ryhmien turvallisen jääliikunnan.

3/2018

12/2018

Satelliitti-informaatio kertoo radan olevan myös hieman edellisvuosia kompaktimpi ja nyt varsin lähellä kolmea kilometriä. Tämä helpottanee luistellun matkan mittaamista erityisesti ilman GPS-laitteistoa luistelevilla ja miksei muillakin säädyillä.

Lupe's escape

Rataan on tullut myös järven kapeimman kohdan lounaasta koilliseen halkova Lupen pakoreitti (ks. Vihreän timantin metsästys), jolla on mittaa noin 350 metriä. En ole aivan saletissa siitä, miten päin kyseinen kapeahko ränni tulisi rataetiketin mukaan edetä, mutta Tohlopinrannasta aloitettu kierros lyhenisi oikopolkua käyttäen noin kilometrin verran.

Testiviikon kaksi ensimmäistä aamuhetkeä osui lumisateisen yön jälkeisiin tunteihin, mutta ohut lumikerros ei haitannut erittäin tasaisen jään pinnalla menoa. Keskiviikon (19.12.) aamumenoa täydensi vielä näkyvyyden noin 30 metriin rajoittanut sumupilvi, joka loi Tohlopille fantasiaelokuvamaiset tunnelmat. Torstaina ja perjantaina jää oli jo täysin näkyvissä ja matkanopeus kiihtyi myötätuuliosuuksilla asiallisiin lukemiin. Erityisesti torstaina kaakosta puhaltanut tuuli alkoi hidastaa kelpo kuntoilijan menoa avantouintipaikan tuntumasta takasuoralle kääntyvässä mutkassa, jota olen alkanut kutsua nimellä Käräjätörmän kosto, siellä aikoinaan kumoon pyllähtäneen luistelijakumppanin muinaisen asuinpaikan mukaan.

keskiviikon sumu & savu

Viikon viimeisenä päivänä pakkanen kiristyi kymmenen miinusasteen tuntumaan ja villapipon päälle oli tarpeen pukea myös ulkoilutakin huppu. Rautahumpan ympyröissä jo kotvan vaikuttanut suurkuntoilija, maineikas Santsi-Sanna mainitsi ohimennen, että jää kutistuu pakkasen kiristyessä ja että tämä edesauttaa myös luisteluväen kammoksumien railojen syntymistä. Sunnuntaina isoja railoja ei Tohloppiin ollut vielä ehtinyt syntyä, mutta katsoin silti otsalampun olevan turvallisuuden tae iltapäiväpimeyden kello neljältä yllättäessä. Jään alta kuului satunnaisesti myös onttoa jyrähtelyä ja rahinaa, joka tekee kaltaiselleni kuivan maan kasvatille aluksi hieman epäluuloisen olon. Jäätä kuitenkin hoidetaan jo raskaalla kalustolla, joten mietinnät jään heikkoudesta luistelijan painon alla eivät näissä sääoloissa ainakaan Tohlopin rata-alueella ole tarpeen.

Tohloppilaisten alkuvuodelle aikomat toimenpiteet ovat vakuuttavia. Radan säännöllisen ylläpidon lisäksi tiedossa on muun muassa soihtuluistelua, luistinvuokraamokontti ja Rautahumpan toimitusta suuresti hämmentänyt valaistu rataosuus. Tohlopin rataa ilmaiseksi hyödyntävä kuntoilija nöyrtyy moisen ahkeruuden ja idearikkauden edessä. Rautahumppa suosittelee lämpimästi Tohloppia luisteluväelle!  Muistettakoot, että sääolot muuttavat minkä tahansa radan pintarakennetta nopeasti, eikä luonnonjäätä aina saada priimakuntoon vaikka yritystä olisi. Siksi hyvästä radasta kannattaa ottaa kaikki irti kun kelit ovat kohdallaan.

Lopuksi Rautahumpan toimitus toivottaa lukijoilleen rattoisaa loppuvuotta ja mukavia joulupyhiä. Erityistoivotus kiitosten kera lähtee vielä Tohlopin auraajalle, joka hymyssä suin ja viimasta piittaamatta kiillottaa väsymättömänä rataa luistelukuntoon. Radan nykymuoto on pitkälti yhden uutteran ja monia luisteluvastaisiakin esteitä pitkäjänteisesti ylittäneen rata-aktiivin aikaansaannos.