Vointi on mennyt komeasti parempaan suuntaan ja käsillä olevan kovan viikon kaksi ensimmäistä treenikertaa ovat muistuttaneet normaalia treeniä. Erikoista koko hommassa on se, että tällä viikolla olemme vierailleet salilla aamuisin. Pete on tunnettu aamuvirkku ja huhkii työmaallaan monesti jo kukonlaulun aikaan. Minä puolestani olen enemmänkin iltaihmisiä. Otsalohkoni luovuutta edistävät osioit eivät nimittäin oikein pelaa ennen kello 14:sta ja ennen aamukahdeksaa en yleensä edes muista omaa nimeäni. Nämä featuret eivät toisaalta estä kehollista toimintaa ja olimmekin salilla jo aamutuimaan. Lämmittelyt menivät vielä aivan koomassa, mutta potku oli tallella sarjojen vedossa. Vähän jouduin kuitenkin ottamaan varman päälle enkä tuupannut überpainoja heti lihasryhmän ensimmäiseen sarjaan.
 |
Uusi Pete on vaihtanut ranskalaiset
ranskalaiseen punnerrukseen |
Maanantaina korvasin ylätaljan leuanvedolla, mutta 3x8 oli taas myötäotteella turhan tiukkaa. Ehkä aikainen aamu vaikutti tähän. Muuten oli mukavaa, kapea penkki, ranskalainen ja ojentajat ylätaljassa menivät taas ok. Kun Pete poistui paikalta, naputtelin juoksumattoon 30min ja juoksin reilut 4km. Jossakin kohtaa otin hiukan tukea metallisista sykesensoreista, jolloin näyttötaulu alkoi vilkkumaan varoittaen korkeasta sykkeestä. 194 lyöntiä minuutissa oli varmaankin laitteesta johtuva virhelukema, ainakaan olo ei ollut lähellekään samanlainen kuin 3-4 vuoden takaisessa Cooperin testissä, jolloin kauramoottorini löi tauluun 203.
 |
Palkitsin taas itseni Jagon treenipaidalla,
olisiko jo viides hankittu salipaita 2kk:ssa? |
Keskiviikon aamutreeni oli pitkälti samanlainen kuin maanantaina. Sarjat pyrin tekemään aikalailla normaalipainoilla, tauot olivat kuitenkin normaalia iltatreeniä pitempiä. Hack-kyykky tuntui jo ajatuksenakin niin ahdistavalta, että ruinasin PT Johannaa feidaamaan kyseisen liikkeen ohjelmastani. En tehnyt hackia tänäänkään.
Tein vielä lisääkin syntiä ja tunnustankin sen saman tien ja yksinteoin. Tein vatsarutistusten (ylätaljassa) jälkeen vatsaliikkeitä sivuttain istuen koneessa ja syynä oli vain se, etten jaksanut kävellä alakertaan josta säädettävä vatsalihaspenkki olisi löytynyt. Lopuksi vielä 4km hölköttelyä matolla. Sanoisin, että tarvitsen kyllä tuon aerobisen hetken että treeni tuntuu riittävästi jälkeenpäin. Kun ilmat ovat muuttuneet keväisiksi, voisi juoksennella ulkonakin. Salille matkatessani aamuvirkkuja juoksioita näkyikin joka puolella. Vielä kun saisi Peten puijattua mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti