Hankkiuduin siis salille jälleen ylhäisessä yksinäisyydessäni, suunnitelmissani tehdä lähinnä runsaasti mattojuoksua ja ehkä hieman ojentajia päälle. Salilla minua kohtasi mielyttävä yllätys, sillä treeniohjelmamme laatinut maestro, PT Johanna tuli pitkästä aikaan vastaan. Tosin en voinut kauheasti elvistellä treenisaavutuksillani. Vain lähinnä sillä, etten ole levinnyt syysherkkuttelujen myötä aivan tuntemattomaksi.
Salitreeni meni normaalien rutiineiden puitteissa. Väkeä ei ollut kuin kourallinen, joten laitteisiin pääsi kivuttomasti jonottamatta. Alkuun taas 1 km mattojuoksua 10,2 km/h ja perinteiset 30 leukaa. Jostakin käsittämättömästä syystä (tai kenties normaalista idiotismista johtuen) kokeilin ranskalaista punnerrusta smith-penkissä, varmaankin siksi, että vapaa penkki oli smithin lähellä. Oikea olkapääni rusahti kummallisesti ja olikin todella lähellä ettei se käden kääntyessä luiskahtanut pois paikaltaan. Loput ojentajaliikket (ylätaljahiihto, ylätaljaojentajat ja ojentajat pään yli) kuitenkin menivät suuremmitta kivuitta ja pääsin taas toteutettamaan itseäni juoksumatolle.
Tylsää aina postailla näitä Endomondon tilastoja, mutta jotain kuvitusta pitää teksin sekaan saada. Kilometrimäärät meinaavat laskea lehmänhäntänä joka viikko. No, vielä on vuotta jäljellä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti