7 miljoonan kalorin viikko: Torstai

Helatorstaiaamun valjettua aloin ensimmäistä kertaa pohtia 7 x 10⁶-projektiin lähtemisen mahdollista harkitsemattomuutta. Kohtuullinen kolotus kehon joka osissa muistutti mieleeni toistaiseksi ainoan maratonsuoritukseni maaliintulon jälkeiset tunnelma. En edes uskalla ajatella millä keinoin saisin loput 4000 kcalia kulutettua, mutta fokusoin ajatukseni kuluvaan päivään. Kenties kuntosali voisi tänään olla paras ratkaisu pehmeine krossarisuorituksineen.

Normisalini oli helatorstain vuoksi suljettu, joten päätin hemmotella rujoa varttani suuntaamalla kohti kaupungin eliittisaleja, joista tällä kertaa kohdalle valikoitui muuan liikunta- ja hyvinvointikeskus. 20 euron kertamaksu toki kirpaisi, vaikka puitteet olivatkin kaikin tavoin kohdallaan. Kerrankos sitä. Ekan 45 min stintin suoritin krossarilla, jossa ei ollut lainkaan ympäriinsä vemppuvia käsivipuja. Laite oli muuten ookoo, mutta näytön ilmoittama kulutusmäärä tuntui ylenpalttiselta kulutettuun aikaan verrattuna. Mikään urheilu ei kuluta kokoiseltani ja ikäiseltäni humppaveikolta 120 kcalia 10 minuutissa. Tai ei ainakaan laiskahko stepperin polkeminen. Otin laskennalliseksi tulokseksi 430 kcal 45 min:ssa, olihan minulla eiliseltä +100 kcalia ikäänkuin reservissä.

Toinen veto kului itselleni kokolailla harvinaisen soutulaitteen parissa. Puolituntia jaksoin kyllä hyvin, vaikka sainkin vasemman jalkani puuduksiin. No ei se olisi kantanut muutenkaan, sen verran poikki jo olin. Väliin tein vielä muutamia olkapää ja rintaliikkeitä, sekä kokeilin aina niin mainiota vastapainolaitetta, eli avustavaa leuanvetoa.

Järjenjuoksuni ei ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta ole milloinkaan ollut kaksinen, mutta viimeisen krossarisession aikana aivolohkoilleni tuotti suunnattomia vaikeuksia ynnätä päivän kalorimääriä toisiinsa. 430 + 280 + 264 jne. Perushumpan sointoanalyysi sentään tuntui onnistuvan, joten koin olevani kykenevä auton rattiin. Aaargh!