Kahden tuhatkilokalorisen päivän jälkeisenä aamuna vartalo tuntui vanhentuneen pari vuosikymmentä. Jalkaterät, pohkeet, ristiselkä ja etureidet ilmoittelivat vuoron perään kivuliaasti olemassaolostaan. Aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena ja aloinkin heti suunnittelemaan työpäivän jälkeistä rullaluistelulenkkiä. Näinä aikoina Suomen peli toimii urheiluaikaa rajoittavana reunaehtona, muuten aurinkoa tuntui riittävän myöhäiseen iltaan saakka.
Omistan kahdet K2-luistimet, joista tuoreempi pari odotti talvitorkkujen jälkeen rullailuhalukkaina. Vanhasta muistista vedin rullaluistimien nauhat yhtä rivakasti kiekkoluistimien mukaiselle kireydelle, mikä kostautui akuuttina verenkiertohäiriönä parin kilometrin luistelun jälkeen.
Luistelu sujui mukavan leppoisasti, mutta jäällä luistelun tapaiseen yltiöpäisyyteen en kuitenkaan tohtinut lähteä. Asfalttihan ei kaatuvan luistelijan alla tunnetusti luistata matkaajaa yhtä pienikitkaisena liikkeen suuntaisesti. Lisäksi lukuisat huolellahiekoitetut tai päällystämättömät risteysalueet, joihin ilmestyi päämäärättömästi poukkoilevia ja ennakoimattomasti kääntyileviä Focuksia, Astroja ja Favoritteja, kuin GTA-tietokonepelissä, loivat liikkumiseen tiettyä ylivarovaisuutta. Joka tapauksessa sain aikaiseksi 25 km ja kulutettuakin 1100 kcal, joten aikataulussa ollaan edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti