Ehtiiköhän vielä kesäksi kuntoon?

Huh, sanon minä. Kulunut toukokuu lämpöisine ilmoineen on houkuttanut rautahumppaveikot maantielle, Peten polkupyörällään ja meikäpojan rullaluistellen. Juoksu on vain liian rankkaa kun elohopea pyörii 25 plusasteessa.

Viime sunnuntaina kokeilin pitkähköä reittiä navakassa tuulessa. Ensimmäiset kymmenen kilometriä puskin hurrikaaniluokan headwindiin ja vauhti putosi noin 12 km/h:n tienoille. Kun sitten tein c-käännöksen ja läksin myötätuulivedolle, nousi nopeus tiettyjen alamäkiosuuksien avustamana paikoitellen yli 30 km/h:n.

Ennätykset, myös jääluisteluun verrattuna paukkuivat, joskin eivät olosuhteiden takia täysin vertailukelpoisina. Tunti 18,1 km, kymppi 32 min, Cooper 4300 m, kilometri 2:42 jne. Maraton taittui aikaan 2h 34min. Sen verran kovaa mielestäni puristin, että alan ymmärtää millaisia juoksuhirmuja tuon ajan alittaminen juosten vaatii.

Toukokuun aikana olen viivähtänyt rullilla 11 kertaa ja matkannut 288km. Ennusmerkkien perusteella kilometrejä on kesäkaudella luvassa mukavasti, sillä edellisien kesien tilastot ovat toistaiseksi pysyneet 400-550 km:n tienoilla. Uudet rullat ja laakeritkin tuli jo varattua vaihtovalmiuteen.

Pete tulosjohtajana

Vaikka tarkoituksenani kenties olikin viettää harjoituksesta kevennettyä viikkoa, todellisuus osoittautui hieman toisenlaiseksi. Viikonalun kaksi ensimmäistä päivää valkenivat aurinkoisina, joten löysin itseni pitkiltä rullaluistelutaipaleilta. Tiistaina ja torstaina Pete käytti luontaista viehätysvoimaansa houkuttaen kumppaninsa saliharrasteen pariin, ulkoilmankin ollessa puuhalle kannustava. Keskiviikkoillan taas kulutin asfalttia juoksukengällä askeltaen.

Torstaina veimme salitreenin läpi huomattavan humppaajakohtaisesti. Peten tehdessä selkää, ojentajia ja vatsoja, tein itse 20min krossaria ja noin 140 toistoa kahvakuulaliikkeitä per hansikas. Syke nousi korkeuksiin ja jälkifiilis oli makoisa. Peteä ja kahvakuulaa en kuvassa olevaa etäisyyttä lähemmäs toisiaan saanut. Sikäli kovat muistot Peteä vielä kuulatreeneistä vaivaavat.

Rockin & Rollin

At the beginning of May, I started my rollerblading season. When the weather is warm and sunny enough, it is time to get your skates on and hear the call of the highway. Rollerblading, which is my main sport at the moment, btw., is relaxed, laid-back-type-of-sport. The week before last week I tried to consume 1000 exercise kcals per day for a whole week. That was a great idiotism, of course. Right after the third day I was completely exhausted and after the fourth day I practically had all the symptoms of an influenza. Nevertheless, I went all the way through. Two final days I spent on rollerblades. 100 minutes of inline skating burns approx. 1000 kcals, but it is a lot, and I mean a lot of easier than 85 minutes running for example.

Well, after that week of 7 million kcals, I listened the voice of reason and only did three major workouts during the week after. Now I am back in business again. Two days ago I rollerbladed 27k (look image below) and yesterday 18k. And there's more. Last evening I catch up with my Rautahumppa comrade Mr Pete. Together we marched towards the gym and also did some workout during all the philosophical conversations.

Paluu arkeen

Jostain, luultavimmin ikuiseksi mysteeriksi jäävästä syystä johtuen en ainakaan toistaiseksi sairastunut perinteiseen 2-viikkoiseen, kaikki liikunnat torjuvaan poskiontelosairauteen. Taannoisen 7000 kcalin liikuntaviikon jälkeen olin lähes perusiskussa jo seuraavana keskiviikkona, jolloin läksin sotkemaan inlinereilläni hiljakseen kohti Pirkkalan pronssikautisia asujamistoja.
Eipä aikaakaan kun vastaan pyöräili salskea ja parrakas miehenroikale. Pete oli jälleen päästetty kevyenliikenteen kanssaliikkujia säikyttelemään. Kaduilla oli jo pitkään liikkunut sanaa Peten uudesta kulkuvälineestä, mutta oletin tämän mummomalliseksi etukorilla varustetuksi Monarkiksi. Kyseessä olikin ehta hybridi ja state-of-art -osaston vempele. Punnersimme foxjaarlin kanssa lähikatuja 19 ja puolen km:n edestä.
Seuraavana päivänä oli jälleen tarjolla jääkiekkoviihdettä, josta osan nautin kuntosalin krossarilla hikoillen. Tunnin tempomisen jälkeen olin kypsä seuraamaan trillerimäisen kolmannen erän kotoa käsin. Tulostetutin vakisalin käyntilogini ja lokakuusta asti olin käynyt sielläkin nelisenkymmen kertaa. Mikäli kelit sallivat, ulkoliikunta alkaa saada entistä enemmän jalansijaa treeniohjemassani.

7 miljoonan kalorin viikko: Sunnuntai

Sunnuntaipäivä on kääntynyt iltaan ja viikon liikuntasuoritteille asettamani tavoite, 7000 kcalia täyttyi ja ylittyikin parilla sadalla pinnalla. 73 km rullaluistelua, josta 26 km tänään, 21 km juoksua, nelisen tuntia krossaria ja hieman soutulaitetta ynnä kävelyä päälle muodostivat mainitun yhteiskulutuksen. En ole kauhean varma Endomondon energiankulutustaulukoista, mutten usko että oikea määrä jäisi kauheasti 7 tonnin alle.

Tänä aamuna olo oli jo reilusti flunssainen, mutta arvelin kuitenkin jaksavani raahautua rullailulenkille, kaunis ilma ja kaikkea. Rullaluistelu on viikon lajeista ylivoimaisesti helpoimman tuntuisin kulutettuun kalorimäärään suhteutettuna, joten tuumin harjoitteelle verkkaista, sydänlihastulehduksen ehkäisevää tempoa. Osuin uudelle, hienolle spotille jossa rullaaminen tuntui sujuvan myötätuulessa kuin itsestään. Väliin mahtui myös hiekkatien pätkä, joka oli onneksi tamppautunut kohtuulliseksi rullailuun. 1177 kcal oli päivän 26 km:n saalis.

Vaikken ole mitenkään tunnettu kohtuuden ja terveen järjen puolestapuhuja, on myönnettävä, että viikon projekti edusti itselleni tavanomaista huomattavampaa idiotismia. Projekti olisi pitänyt keskeyttää jo helatorstaina, tai ainakin välipäivä olisi saattanut avata lihaksistoa parempiin kestävyyssuorituksiin loppuviikosta. Nyt tein flunssaisen sekopäisyyden raivolla viikonlopun suoritteet, eikä olo ole kaksinen. No, seuraavaksi lepoa ja uusien koitosten suunnittelua. Aah!

7 miljoonan kalorin viikko: Lauantai

Aamun kunto ei todellakaan ollut kaksinen. En ollut aivan varma, oliko kokemani tukkoinen olo tilapäinen ammattitauti ja jäänne eilisen traktoripeijaisista vai aito ja oikea flunssanpoikanen. Pää tuntui olevan erityisen hönttinä kumartaessa (kuten saippuaa suihkun lattialta nostaessa).
Pohdin aikani sairaspäivän viettämistä, mutta aurinkoinen ilma houkutteli sittenkin rullaluistelulenkille. Suuntasin kohti tarunhohtoista Vuoreksen kaupunginosaa. Tämä oli oikea ratkaisu, sillä rauhallinen ja uudehko pyörätie, yhdistettynä huikeisiin maisemiin teki päivän 22 kilometristä helpon tuntuisen.
Irtosepeli ja perinteiset parin metrin pituiset ynnä varoittamatta tulevat päällystämättömät pätkät vaivasivat tätäkin reittiä.
Vielä yksi päivä.

7 miljoonan kalorin viikko: Perjantai

Aamun ensimmäinen toimi oli lihaskipuja poistavan emulsiovoiteen hierominen hartiaseudulle. Ilmeisesti tottumaton soutulaitteen kiskominen aiheutti ikävää juilimista. Läksin kuitenkin aamusalille ja sain aikaiseksi 70min krossaria ihan kelpo tahdilla.

Suomen peli ja suvun ikiaikainen traditio, jossa traktorilla ajetaan pellolla ympäriinsä, johtivat siihen että vielä illan tullen olisi taioittava kolmisensataa kcalia jostakin ihmeestä. No, vielä ollaan pelissä mukana. Ääni on hiukan käheytynyt, mutta ellei ylähengitystiet pahemmin tulehdu, homma jatkuu.

7 miljoonan kalorin viikko: Torstai

Helatorstaiaamun valjettua aloin ensimmäistä kertaa pohtia 7 x 10⁶-projektiin lähtemisen mahdollista harkitsemattomuutta. Kohtuullinen kolotus kehon joka osissa muistutti mieleeni toistaiseksi ainoan maratonsuoritukseni maaliintulon jälkeiset tunnelma. En edes uskalla ajatella millä keinoin saisin loput 4000 kcalia kulutettua, mutta fokusoin ajatukseni kuluvaan päivään. Kenties kuntosali voisi tänään olla paras ratkaisu pehmeine krossarisuorituksineen.

Normisalini oli helatorstain vuoksi suljettu, joten päätin hemmotella rujoa varttani suuntaamalla kohti kaupungin eliittisaleja, joista tällä kertaa kohdalle valikoitui muuan liikunta- ja hyvinvointikeskus. 20 euron kertamaksu toki kirpaisi, vaikka puitteet olivatkin kaikin tavoin kohdallaan. Kerrankos sitä. Ekan 45 min stintin suoritin krossarilla, jossa ei ollut lainkaan ympäriinsä vemppuvia käsivipuja. Laite oli muuten ookoo, mutta näytön ilmoittama kulutusmäärä tuntui ylenpalttiselta kulutettuun aikaan verrattuna. Mikään urheilu ei kuluta kokoiseltani ja ikäiseltäni humppaveikolta 120 kcalia 10 minuutissa. Tai ei ainakaan laiskahko stepperin polkeminen. Otin laskennalliseksi tulokseksi 430 kcal 45 min:ssa, olihan minulla eiliseltä +100 kcalia ikäänkuin reservissä.

Toinen veto kului itselleni kokolailla harvinaisen soutulaitteen parissa. Puolituntia jaksoin kyllä hyvin, vaikka sainkin vasemman jalkani puuduksiin. No ei se olisi kantanut muutenkaan, sen verran poikki jo olin. Väliin tein vielä muutamia olkapää ja rintaliikkeitä, sekä kokeilin aina niin mainiota vastapainolaitetta, eli avustavaa leuanvetoa.

Järjenjuoksuni ei ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta ole milloinkaan ollut kaksinen, mutta viimeisen krossarisession aikana aivolohkoilleni tuotti suunnattomia vaikeuksia ynnätä päivän kalorimääriä toisiinsa. 430 + 280 + 264 jne. Perushumpan sointoanalyysi sentään tuntui onnistuvan, joten koin olevani kykenevä auton rattiin. Aaargh!

7 miljoonan kalorin viikko: Keskiviikko

Kahden tuhatkilokalorisen päivän jälkeisenä aamuna vartalo tuntui vanhentuneen pari vuosikymmentä. Jalkaterät, pohkeet, ristiselkä ja etureidet ilmoittelivat vuoron perään kivuliaasti olemassaolostaan. Aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena ja aloinkin heti suunnittelemaan työpäivän jälkeistä rullaluistelulenkkiä. Näinä aikoina Suomen peli toimii urheiluaikaa rajoittavana reunaehtona, muuten aurinkoa tuntui riittävän myöhäiseen iltaan saakka.

Omistan kahdet K2-luistimet, joista tuoreempi pari odotti talvitorkkujen jälkeen rullailuhalukkaina. Vanhasta muistista vedin rullaluistimien nauhat yhtä rivakasti kiekkoluistimien mukaiselle kireydelle, mikä kostautui akuuttina verenkiertohäiriönä parin kilometrin luistelun jälkeen.

Luistelu sujui mukavan leppoisasti, mutta jäällä luistelun tapaiseen yltiöpäisyyteen en kuitenkaan tohtinut lähteä. Asfalttihan ei kaatuvan luistelijan alla tunnetusti luistata matkaajaa yhtä pienikitkaisena liikkeen suuntaisesti. Lisäksi lukuisat huolellahiekoitetut tai päällystämättömät risteysalueet, joihin ilmestyi päämäärättömästi poukkoilevia ja ennakoimattomasti kääntyileviä Focuksia, Astroja ja Favoritteja, kuin GTA-tietokonepelissä, loivat liikkumiseen tiettyä ylivarovaisuutta. Joka tapauksessa sain aikaiseksi 25 km ja kulutettuakin 1100 kcal, joten aikataulussa ollaan edelleen.

7 miljoonan kalorin viikko: Tiistai

Kuten arvata saattaa, toinen superpäivä alkoi nihkeästi jalat tönkköinä ja alkoholimyrkyksenomainen soundi pääkopassa soiden. Otin kuitenkin suunnitellusti pehmeähkön laskun päivän urheilukoitoksiin ja kävelin aamupäivällä vajaan tunnin lenkin. Kuten lähipiirini varsin hyvin tietää, kävelyvauhtini on kohtalaisen mateleva, joten kaloreitakin kului tuossa sessiossa vain reilut kaksisataa.

Seuraavat päivän tunnit kuluivat rattoisasti elinkeinotoiminnassa, joten pääsin takaisin kuntoilun pariin vasta iltayhdeksän jälkeen, jolloin olikin jo kiire suorittaa pakollinen krossariveto ennen salin sulkeutumista. Pakko tunnustaa, että krossarin jälkeen tuntui melko haikealta lähteä samoilta jaloilta metsästämään puuttuvaa 430 kcalia juoksulenkiltä, mutta valmista tuli!

7 miljoonan kalorin viikko: Maanantai

Päätös ottaa juuri alkanut viikko 7000 kcal -projektin kohteeksi johtui suurelta osin varsin mainiosta sääennusteesta, joka uumoilee rullaluistelukelejä varsinkin alkuviikolle. Vielä en tiedä onnistuuko noin 2 tunnin varaaminen pelkkään liikuntaan ja 1000 kilokalorin kuluttamiseen jokaisena viikon päivänä, mutta kokeilemalla se selviää.

Vointini ei maanantaipäivän valjettua antanut suuria takeita superlenkkien onnistumiselle. Jalat olivat tukossa kuin entisen pelimannin urkuharmooni. Kaksi edellistä päivää olin tankannut sitä pahimman laatuista hiilihydraattia (suklaata, perunaa, vaaleaa leipää, Jaffa-keksejä) vatsani pullolleen, joten energian äkillisestä hiipumisesta ei ollut pelkoa. Urheasti vedin kuitenkin lenkkarit jalkoihini ja läksin hipsimään kohti metsäisiä lenkkipolkuja. Tämä siksikin, ettei nykyinen nitrodisco-luokan nopeuteni kestä ylimääräisiä silmäpareja onnetonta taaperrusta todistamaan.

7000 liikuntakcalin metsästyksessä otin myös hieman teknologiaa apuun. Olen käyttänyt Endomondoa hieman liian alhaisella vartalomassalla, joten lisäsin järjestelmään pari kiloa lähemmäs totuutta päästäkseni. Uskoakseni tämä tuo samalla tarvittavat kalorit hieman vähemmällä ponnistelulla.

Mutta nyt jääkiekon ja kahvin pariin. Huomenna projekti jatkuu kenties kävelyllä ja krossarilla.

Kohti 7 miljoonan kalorin viikkoa

Vast'ikään päättynyt huhtikuu sujui melko urheilullisissa merkeissä. Sain kulutettua liikunta-aktiviteeteissa lähes 16 000 kilokaloria kaikkiaan 25 treenipäivän aikana. Kaikki eivät toki olleet mitään bodycombattia, vaan osa energiasta kului rennosti mm. laskettelurinteessä. Vuoden eka urheilukolmannes on vienyt ravinnostani 53 000 kcalia. Tämä on ihan kohtuullinen määrä, kun ottaa huomioon etten ole suorittanut päälajiani rullaluistelua vielä metriäkään. Harmina tietenkin se, että olen ulkoilun kiihdyttämänä ahtanut kitaani hiilihydraatteja ainakin 150 000 ylimääräisen kcalin verran ja tämä näkyy taas tukevoituneena ulkomuotona.

Osittain vappusyöminkien ym. velttoilun ryydittämänä olen alkanut kaavailla 7000 kcalin urheiluviikkoa. Tähän mennessä Endomondossani ei ole montaakaan yli 4 tonnista viikkoa ja vain yksi yli viisitonninen. Tänään tein jo asiaan liittyvää pohjatyötä ja testasin millainen juoksumäärä riittäisi 1000 kcaliin. Löysävauhtinen 14 km:n ja 1h 40 min juoksu näytti kuluttavan juuri tämän määrän. Crossaripaahtoa pitäisi tempoa yli 2h ja rullaluistelua vauhdista riippuen 1h 40-50min ja noin 23-25 km. Useana perättäisenä päivänä en kyllä pysty juoksemaan 14 kilometriä, joten varmaan pitää vähän kierrättää lajeja. En omista toimivaa sykevyötä, joten punttitreenejä ei tässä yhteydessä voi ottaa laskuihin mukaan. Jos ensi viikolla on mukavia ilmoja, ko. jaksoa voisi jo kokeilla edellyttäen, että keli on riittävän lämmin rullailuun.

Maarit lähetti blogistaan (http://maaritsblog.blogspot.fi) meille mielenkiintoisen haasteen. Kiitokset! Tähän on jo suorastaan velvollisuus löytää myös hra Pete vastaajan pallille.