Viikko on taas ollut täynnä treeniä, kuten arvata saattaa. Maanantaisen Boot Campin jälkeen vedin normaalin selkä-ojentaja -päivän salilla ja asetuin hyvässä uskossa tekemään kapeaa penkkiä, liikettä, josta on tullut lempimanööverini kevään treeniviikkojen kuluessa. 22,5 kg:n käsipainot tuntuivat sikäli kevyiltä, että päätin hakea syvempää liikettä alasvetovaiheessa. Virhe! Kohdasta, jossa oikea käsivarteni kiinnittyy ylävartaloon, ei tähän koeteltuun torsoon, kuului bambuisen suksisauvan katkeamista muistuttava rasahdus. Tai rusahdus. Raks ja Poks! Vähän pelästyin, mutta tietenkin yritin vielä jatkaa sarjan loppuun. Tämä onnistuikin, kun vain maltoin olla päästämättä oikeaa kyynerpäätä liian alas.
 |
WANTED: fox-soittaja (huticus maestros), viimeisimmät
varmat silminnäkijähavainnot: nähty 26.5. klo 16:04
vakisalin painopuolella, iltapäivälehden mobiiliversion
horoskooppia lukemassa. Löytäjää pyydetään
varmistamaan, että soittaja tekee kaikki liikkeensä
huolella lämmittelyineen. Saattaa nälkäisenä
olla agressiivinen, ruokaa tarjottava suurta
harkintaa käyttäen. |
Keskiviikkona ja torstaiaamuna vierailin työmatkani puitteissa jälleen muilla saleilla. Hyvä sali TechnoGymin laitteilla varustettuna, ei siinä mitään. Vatsat ja selät menivät ohjelman mukaisesti. Torstai-illaksi ehdin taas vakimestoille, missä vuorossa oli olkapäät ja vatsa. Johanna löi salilla käteeni Pirkan pyöräily -esitteen, jossa oli maininta myös 134km:n klassikkolenkin rullaluistelu- mahdollisuudesta. Aijai. Kyselin jo tutuilta lasikuitupäähineen lainaus- mahdollisuuksia, sillä onhan selvää että holhousyhteiskunnassamme suomalaista aikamiestä ei päästetä ilman kypärää ja turvavyötä edes postilaatikolle.
3kk:n salikorttini loppuu huomenna. Laskujeni mukaan olen käyttänyt korttia noin 45 kertaa ja käynyt samalla ajanjaksolla noin 15 kertaa muilla saleilla. Voin siis spedemäisesti taputtaa olkapäätäni (ei tosin sitä kipeää).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti