Aamun superväännöt

Lepopäivän jälkeinen aamu valkeni kirkkaana ja autereisena. Rautahumpan pojille päivä tulisi tarjoamaan paitsi ahdinkoa, myös raskasmetallin kiirastulta. Kaiken huipuksi Pete ehdotti edellisenä iltana, että menisimme nostelemaan salihousujamme jo aamulla klo 10. Illan virkkuna en ajatuksesta innostunut, mutta itku ei auttanut. Pete oli nimittäin lupautunut esijuoksijaksi Likkojen Lenkille ja halusi tehdä superpäivän ensin alta pois. Atleettinen Timpakin taisi kauhistua superpäivää ja jäi pois salilta remonttikiireisiinsä vedoten.

Unihiekkaa silmistämme vielä rapsuttaen raahauduimme kohti salia, jossa aina virkeä Johanna jo meitä odotteli. Superin eka kolmen setti, vatsa-selkä-vaakaprässi sujui vielä aivan kelvollisesti ja siirryimme toiveikkaana vipunosto-takahartia-pystypunnerrus-sceneen. Vaikeudet alkoivat. Johanna antoi lisää kuumotusta ja PT:n tottunut katse vaati Rautiksen pojilta liikepuhtautta. Aloitin pystypunnerruksen 22,5 kg:n käsipainoilla ja jouduin tietenkin keventämään punnuksia seuraavalla kierroksella. Eniten mieltä kaiversi vipunostojeni sortuminen kananpojan lentoonlähtöyrityksiä muistuttaviin räpellyksiin, kun yritin tehdä liikettä normipainoillani, vaikka kädet olivatkin spagettia muiden liikkeiden vammauttamina.

Sama kuvio toistui varsinkin scott-hauiskäännössä, vaikka laitoimme mutkatankoon viitisen kiloa normipainoja vähemmän. Ensimmäisen kierroksen ja väliin tehtyjen olkapäiden ja ylätaljojen jälkeen olin vuorenvarma, että Pete oli lisännyt mutkatankoon lisäpainoja, kun en meinannut saada hauiskääntöä edes alkuasentoon toisen sarjan alussa. Aikani asiaa Peteltä tivattuani päätin kuitenkin aloittaa kolmannen kierroksen. Olkapäälaite ja ylätalja menivät kuitenkin vielä aivan tyydyttävästi, joten koin voimia olevan vielä jäljellä kahteen viimeiseen sarjaan.

Kaksi vuorosarjaa yhdistelmäliikkeineen menivät suhteellisen hyvin. Kapea penkki + penkkipunnerrus käsipainoilla vuorottelivat ojentajien kanssa ja lopuksi ojentajat pään yli ja ihmeellinen hauis-pystypunnerrus loppuun. Olimme antaneet kaikkemme. Tai oikeastaan Pete oli. Läksin herajuomaa nautittuani vielä kuluttamaan loput 400 kcal salin lähellä sijaiseville luontopoluille, josta oheinen foto.