Ingen paus - Peten superpäivä

Lauantaina minulla oli suuri ilo ja kunnia todistaa henkilökohtaisesti kun itse herra Pete perus-Petteri, tuo Ikaalisten satyyri ja Hämeenkyrön hevoskuiskaaja suoritti pumppiviikonsa kohokohdan, superpäivän. Itse en vielä ollut oikein vedossa ja päätin jättää salitreenit pelkkään puolen tunnin crossariin, jossa siinäkin tuli mahtihiki ja varsin rauhaisassa tempossa. Ikä, mikä lie sitten painaakin.

Temposta jos puhutaan, lyömäsoittajan urallaan Pete tuskin milloinkaan sleebasi saatikka kiilasi eli toisin sanoen aiheutti tahattomia nopeusmuutoksia rytmiikan saralla. Lukuunottamatta muuatta Charlie Brown -nimisen säveltaiteen mestariteoksen kertosäettä, jossa kenties ylenpalttisen taustalaulusuorituksen innoittamana, saattoi biitti toisinaan niin sanotusti kiivailla ja kiivastuakin. Superpäivän tempo on Petellä kuitenkin kiivas ja niin sen pitää ollakin. Itse en ehtinyt Felix Domesticusta suustani päästää, kun Pete reippaili varaamaan jalka-, vatsa- ja selkälaitteita ja aloittikin muhevan rynnistyksen. Ensimmäisen kolmen sarja jälkeen hymynsä oli vielä mairea ja voimia tuntui riittävän. Taukoja ei tietenkään pidetty ja arvelin maksun ajan vielä olevan edessä.

Peten leluja, nöyryyttävät kromipainotkin jo otettu
voimien ehtymistä enteilemään?

Iän karttuessa, joutuu rautahumppaaja jos toinenkin
säätämään lukuetäisyyttä ja toisinaan ottamaan
jopa tukea lattiatasosta.

Toinen kolmen sarja, muistaakseni hauis-scottia, olkapäitä ja ylätaljaa hyydyttivät jo hymyä. Toistomäärät alkoivat tippua samoin kuin painoja oli nöyryyttävästi kevennettävä (aina kromiosastoon asti). Sitten koittivat vipunostot, vinopenkki ja ojentajat ylätaljassa. Aijai. Liekö supermaapähkinät syöty Peten takapihalta sijaitsevasta pusikosta, sikäli alkoivat ilme kiristyä ynnä kädet täristä. Mutta mutta, jättäisikö Pete ankarat foksit aikoinaan hämmentäneenä superpäivän kesken? Ehei! Vielä riitti virtaa, pakkotoistolla viimeiset liikkeet ja valmista tuli siitäkin combosta.

Lopussa vielä kapea penkki - penkki kp -yhdistelmäliike. Siinä jo otettiin miehestä mittaa. Loppuun asti kuitenkin vedettiin ja kannustin sekä avustin minkä taisin. Virvoikkeelle menessämme koin nenäaistimuksia ja olin jo aikeissa sanoa epäileväni salin viemäröinnin toimivuutta. Lopputulema oli kuitenkin se, että edellisessä tarinassa Peten esittämät epäilyt salihanskojensa vaihtotarpeesta saivat lisää pontta.



Rautahumpan sana viikonvaihteeksi on tänään seuraava: Superpäivä, tuntuu hyvältä, mutta on kauheaa katsoa.