Juustokakkua Lontoossa - ja hieman lenkkeilyä

Ikimuistoinen Krakovan massamatka, jonka suoritin Peten kanssa, ei ollut vielä tyystin deletoitunut lähimuistista, kun jo jouduin yhdistetylle työ-/lomamatkalle Lontooseen. Kyseinen kohde on itselleni tutuin, mitä Euroopan metropoleihin tulee, sikäli monituiset kerrat olen Englannin stadissa viettänyt. Kerrankin matkalaukkuni jäi odottelemaan seuraavaa lentoa Helsinkiin ja juoksin paljasjaloin Hyde Parkkia ympäriinsä.

Nyt majoitus oli lähempänä Regent's Parkia ja kävikin parilla aamujuoksulla puiston poluilla. Lontoo on jo viikkoja kylpenyt helteessä ja tämä tuntui kuntoilijassa jo aamutuimaan. Vauhti oli kuitenkin olosuhteisiin nähden ookoo, 6:50 /km. Tiedä sitten mitä lenkit tällä kertaa auttoivat painonhallintaan, sillä tällä reissulla tuli koettua niin intialainen, belgialainen, englantilainen kuin italialainenkin keittiö. Vatsanympärys saattoi kehittyä myös neljän erilaisen juustokakkukokemuksen myötä. Mitä maistuvimpia kakkuja saa einesmuodossa Lontoon lähikaupoista hintaan £ 3.99.

Suomessa kuntourheilijaa odottaa ankara askeesi. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakin? Ilmojen salliessa ainakin neljätuntisia rullailulenkkejä. Huh!

Maanmainiot massamatkat

Edellisestä aikakirjamerkinnästä taisi vierähtää jokunen tovi, joten muistelen joitakin urheilusaavutuksia kuluneilta viikoilta. Juhannuksen aika kului tiukan rullailutreenin puitteissa, viikkosaldo pyöri 140 km:n ja 6500 kcalin tienoilla. Pyhien jälkeinen viikko alkoi termodynamisen järjestelmäni romahtamisella ja koin kiusallisen auringonpistoksen tai nestehukan lenkkini 26 km:n kohdalla. Poljin hämärän rajamailla seuraavat 13,5 kilometriä ja oksentelin hirvittävän migreenin kourissa koko seuraavan vuorokauden. Keho tuntui kuumeiselta oikeastaan koko seuraavan viikon ja uskaltauduin vasta heinäkuussa seuraavalle lenkille. Kesäkuun rullailusaldoksi tuli kyllä komeat 375 km.


Heinäkuun alussa kohtasin pitkästä aikaa fitness-toverini, Pete-Pertin. Yksissä tuumin suuntasimme matkamme kohti Böömin ja Määrin tarunhohtoisia mantuja, pääsemättä kuitenkaan aivan perille asti. Tarkoituksenamme oli puristaa kehoistamme viimeisetkin nesteet ja ottaa osaa paikallisiin mr. Ollumpia -mittelöihin. Kuinka ollakaan, reissumme kääntyikin oikeastaan alusta lähtien massapainotteiseksi ja uppouduimme suurella mielihyvällä applestruudeleiden, makkaroiden, schnitseleiden, cafe macchiatojen, juustojen sekä juustokakkujen  maailmaan. Eräs valitettava, jo vuosien takainen tutun valomiehen kokema rannevamma vaikutti tilanteeseen. Matkan loppupuolella vertailimme toistemme vartaloita tyytyväisesti myhäillen. Massakauden myötä olimme saaneet jo ennestäänkin uljaisiin varsiimme roppakaupalla lisäkiloja. Tästä on hyvä jatkaa kohti heinäkuun uuvuttavia rullausreittejä.

Polvet koukkuun ja pää alas

Joitakin päiviä sitten innostuin tosissani kehittämään tietämystäni matkarullaluistelun tekniikasta. Tavoitteeni on siis jonain päivänä alittaa maratonilla tuo maaginen kahden tunnin raja, jolla täten erottuisin juoksijaporukoista. Kymmenisen vuotta sitten sveitsiläinen Roger Schneider kellotti huikeat 58 min rullaluistelumaratonilla. Keskinopeus huitelee tällöin yli 43 kilometrin tuntivauhdeissa.

Katsoin muutamia matolla kuvattuja opasvideoita Youtubesta ja huomasin, että vääränä tekniikkana esiteltiin samanlaista homo erectus - pystykulkijan tyyliä jolla itse taivallan. Parempi ja tehokkaampi tyyli tulisi, jos polvikulmaa vähänkin lisäisi ja laskisi ylävartaloa aerodynamiikan nimissä horisontaaliin. Kokeilulenkillä tein työtä käskettyä ja melkoinen oli ihmetys, kun normivauhtini 17 km/h nousi kevyesti 23 kilometriin tunnissa. Toki asennon säilyttäminen alkoi nopeasti painaa reisissä, ristiselässä ja lopulta myös pohkeissa. Yritin kuitenkin uutta ennätystäni 10 km:n matkalla ja sain mentyä 8-19 kilometrivälin aikaan 27:34. Hieman harmittaa, etten yrittänyt parantaa myös tunnin luisteluenkkaa, sillä 20 km olisi ollut aivan ulottuvilla. Ehkä ensi kerralla.

Maraton 2:27:59

Mahtaakohan postauksen otsikko olla riittävän harhaanjohtava ja juonen paljastuessa tarjota molemmille Rhumpan lukijoille blaaaaah-tyyppisen, hanavedeltä soundaavan elämyksen. On nimittäin tunnustettava, etten suinkaan painellut maratonia kyseiseen aikaan juoksupelillä, vaan rullaluistimilla.

Pidän silti kahden ja puolen tunnin alitusta
kelpo saavutuksena, varsinkin kun ensimmäinen luistelutunti kuluu aina itseltäni maisemia katsellen ja ihmetellen. Toinen tunti sen sijaan vei minut 19,1 km:n päähän ekan tunnin loppusijainnista joten ennätykset sen kun paukkuivat.

Työ-, hurvittelu- ja jälleen työmatkat ketjutettuani jouduin pitämään pienen liikuntatauon, ja mikä pahinta tämä aika kului lähinnä bussin, lentokoneen ja henkilöauton penkeillä istuen ja makeisia nauttien. Aineenvaihduntani halvaantuessa ja turvotuksen iskiessä koin sentään tunnelmia lähialueilta rannikkoseutuja, Karjalan kannasta ja aina Lapin selkosia myöden.

Pohjoisessa minulle järjestyi aikaa mahdollisuus urheiluun. Koska rullaluistimeni olivat unohtuneet toiseen matkakassiin, päätin kokeilla pikku tauon jälkeen juoksulenkkiä. Jouduin kuitenkin ostamaan edulliset markettikengät, sillä myös Brooksini olivat kadonneet retkeilyn tiimellyksessä.

Hieman arvelutti pukea 59 euron Adidas Duramot jalkoihin, mutta vauhdin vaivattomasti vain kasvaessa kokemus oli sangen miellyyttävä. En edes muista koska viimeksi olisin juosten edennyt joka ainoan juoksukilometrin alle 7:n ja satunnaisesti jopa alle 6 minuutin kilometrivauhtia.

Ehtiiköhän vielä kesäksi kuntoon?

Huh, sanon minä. Kulunut toukokuu lämpöisine ilmoineen on houkuttanut rautahumppaveikot maantielle, Peten polkupyörällään ja meikäpojan rullaluistellen. Juoksu on vain liian rankkaa kun elohopea pyörii 25 plusasteessa.

Viime sunnuntaina kokeilin pitkähköä reittiä navakassa tuulessa. Ensimmäiset kymmenen kilometriä puskin hurrikaaniluokan headwindiin ja vauhti putosi noin 12 km/h:n tienoille. Kun sitten tein c-käännöksen ja läksin myötätuulivedolle, nousi nopeus tiettyjen alamäkiosuuksien avustamana paikoitellen yli 30 km/h:n.

Ennätykset, myös jääluisteluun verrattuna paukkuivat, joskin eivät olosuhteiden takia täysin vertailukelpoisina. Tunti 18,1 km, kymppi 32 min, Cooper 4300 m, kilometri 2:42 jne. Maraton taittui aikaan 2h 34min. Sen verran kovaa mielestäni puristin, että alan ymmärtää millaisia juoksuhirmuja tuon ajan alittaminen juosten vaatii.

Toukokuun aikana olen viivähtänyt rullilla 11 kertaa ja matkannut 288km. Ennusmerkkien perusteella kilometrejä on kesäkaudella luvassa mukavasti, sillä edellisien kesien tilastot ovat toistaiseksi pysyneet 400-550 km:n tienoilla. Uudet rullat ja laakeritkin tuli jo varattua vaihtovalmiuteen.

Pete tulosjohtajana

Vaikka tarkoituksenani kenties olikin viettää harjoituksesta kevennettyä viikkoa, todellisuus osoittautui hieman toisenlaiseksi. Viikonalun kaksi ensimmäistä päivää valkenivat aurinkoisina, joten löysin itseni pitkiltä rullaluistelutaipaleilta. Tiistaina ja torstaina Pete käytti luontaista viehätysvoimaansa houkuttaen kumppaninsa saliharrasteen pariin, ulkoilmankin ollessa puuhalle kannustava. Keskiviikkoillan taas kulutin asfalttia juoksukengällä askeltaen.

Torstaina veimme salitreenin läpi huomattavan humppaajakohtaisesti. Peten tehdessä selkää, ojentajia ja vatsoja, tein itse 20min krossaria ja noin 140 toistoa kahvakuulaliikkeitä per hansikas. Syke nousi korkeuksiin ja jälkifiilis oli makoisa. Peteä ja kahvakuulaa en kuvassa olevaa etäisyyttä lähemmäs toisiaan saanut. Sikäli kovat muistot Peteä vielä kuulatreeneistä vaivaavat.

Rockin & Rollin

At the beginning of May, I started my rollerblading season. When the weather is warm and sunny enough, it is time to get your skates on and hear the call of the highway. Rollerblading, which is my main sport at the moment, btw., is relaxed, laid-back-type-of-sport. The week before last week I tried to consume 1000 exercise kcals per day for a whole week. That was a great idiotism, of course. Right after the third day I was completely exhausted and after the fourth day I practically had all the symptoms of an influenza. Nevertheless, I went all the way through. Two final days I spent on rollerblades. 100 minutes of inline skating burns approx. 1000 kcals, but it is a lot, and I mean a lot of easier than 85 minutes running for example.

Well, after that week of 7 million kcals, I listened the voice of reason and only did three major workouts during the week after. Now I am back in business again. Two days ago I rollerbladed 27k (look image below) and yesterday 18k. And there's more. Last evening I catch up with my Rautahumppa comrade Mr Pete. Together we marched towards the gym and also did some workout during all the philosophical conversations.