Olkapäät, hauikset, ojentajat & crossari

Rullaluistelukelit taitavat olla tältä kaudelta jo liu'uttu, sikäli viileät villahousuilmat vaanivat kulkijaa ikkunan takana. Viiden asteen viima ei juuri houkuta shortsiluistelijaa, se on vissi juttu se. Ennen varsinaista luistelukauden summaavaa välitilinpäätöspostausta, katselen kuitenkin vielä haikaillen K2:ni, kunnes nostan ne vääjäämättömästi odottavaa talvinaftaliinia. Ehkä vielä kerta kiellon päälle?

Olen eksynyt syyskuun aikana jo puolentusinalle salikeikalle ja varsin usein olen vieraillut gymillä jo hiljaisina aamupäivän tunteina. Aikomukseni on nyt saada voimia käsiin, sillä luistellessa lihaksisto on ikään kuin valunut jalkapainotteiseksi. Otsikon mukaiset päivät ovat nyt toimineet ihan kelpotavalla nämä pari viikkoa. Olkapääpäivänä teen vipunostot sivuille ja eteen sekä takaolkapäät istuen siipensä levittävän kotkan lailla käsiä takaviistoon nostaen. Ikävä liike 5 kg:lläkin. Tänään tein vielä lopuksi pystypunnerrukset käsipainoilla ja viimeisessä runttauksessa sain tietenkin lapani jumiin, jota olen nyt availlut loppupäivän lähinnä Feldenin ja Buranan jalolla kollaboraatiolla.

Jokaisen salitreenin yhteydessä olen vetänyt 50 min crossaria, joka tavallaan kruunaa tuokion. Jalkojen teon olen taas jättänyt suosiolla Peteelle, joka kiskoo prässiä tunnollisesti lähes päivittäin. Ruokavalio on mennyt taas kohti tuota rahkaosastoa. Olisi kiva vetää näin päivinä myös jotakin muuta proteiininlähdettä, mutta tietoni eivät vielä aivan yllä riittäviin keittiösuorituksiin.

County class skating moment

Last Saturday was probably the last warm day before the winter. I hope that I'm wrong. Anyway, the nice weather seduced me on the asphalt for nice 60k ride. It was my third  exercise for this season that was over 60 kilometres. But this time I decided to complete  the exercise without any rest breaks.

Everything went just as expected. The head wind was so strong that I rapidly forgot any hopes for new personal records. Nevertheless, I broke my marathon record without any true effort. I was quite exhausted after 45 k. However, my new record for 50 kilometer begins with number two. I know that I would need perfect conditions to sub-two-hour-marathon, but it is possible. Maybe not anymore during this season, though.

I started to go to the gym in the morning. At first it felt terrible for this kind of nocturnal animal. But now it seem OK. The shoulders and biceps are my main concern at the moment. Running weather behind the window is better that ever, but somehow it doesn't feel right sport for now.

Kevennetty saliviikko

Peilikuvani on jo viikkoja hätkähdyttänyt kaventuneen hartiaseutunsa kera. Syksyn salikauden alkutahdeille muodostui täten vankka peruste. Tämän viikon kolme salivierailua sujuivat pääosin jouhevasti ja perinteisissä merkeisssä. Alkulämmöt crossarilla, 4-6 käsiliikettä ja 40 min loppucrossaria. Mukaan mahtui myös hämmennyksen hetki, kun tuijotin käsipainojen kilomääriä epäuskon vallassa. Mm. kapean penkin yhteydessä aiemmin käyttämäni 22,5 kiloiset vaihtuivat vaivihkaa 17,5 kiloon. Liikepuhtaus saattoi kuitenkin olla parempi ja hitaasti tehtynä liikkeet vaikuttivat mukavasti ihon alla.

Ainoastaan bravuriliikkeeni, vipunostot sivulle sujuivat tradition mukaisesti 9-10 kilon punnuksilla. Tänään tekemäni vivut eteen menivät myös varsin ok. Palautuminen lienee ikämiehelle hitaampaa, sillä toissapäiväiset ojentajaliikkeet tuntuivat kiusallisesti vielä tänään, kun painoin olkavarret scott-penkin pehmusteisiin hauiskääntöjen ajaksi. Uusi, mukavalta tuntunut liike oli yhden käden alataljaveto, joka muistutti liikeradaltaan käsipainokulmasoutua.

Pakko myöntää, että leuanvedon ja peruspenkkipunnerruksen tyyliset liikkeet alkavat jo hiukan maistua puulta. Haluaisin laajempia liikeratoja ja enemmän hikeä pintaan. Kahvakuulan roikottaminen tuntuu nyt otolliselta toiminnalta, vaikka en juuri muuta osaakaan kuin perusheilautuksen.

Huomiselle olen kaavaillut kunnollista luistelutuokiota, mikäli ilmat ovat suotuisat. Toivottavasti muutamia shortsikelejä olisi vielä edessä ennen hyisiä räntäilmoja.

Kauden kuntohuippu lähenee

Vaikka ehdin jo uskoa kauden loppuneen, lämpimät luisteluilmat ovat venyttäneet kautta pullataikinan lailla. Alkuviikon kaksi puolitoistatuntista lenkkiä saivat tänään seurakseen hieman pidemmän treenin, kun painelin navakkaan vastatuuleen vajaat 34 km. Vaikka aurinko lämmitti lähes keskikesän tapaan, epäonninen tuulensuunta harmitti hieman sillä eväät olisivat olleet ainakin ihan kelvolliseen maratonennätykseen.

Ehkä tässä kautta tosiaan voisi vielä jatkaa ja täräyttää vaikka 1400 km täyteen kesän luisteluiksi.

Season is ending too early

If you suffer the climate as we do on the northern hemisphere, you know that winter is coming. Even with these days, when the temperature is rising to 20 Celsius, a lonely inline skater might feel the first breeze of winter in his sensitive skin. I began to think that the season is closing soon and especially the cold wind is keeping me inside or with the running for next seven or eight months.

But guess what? The weather oracle is promising almost 25 C for the next four days. I'll buy that for a dollar!

Today my initial goal was to beat my record in 10 kilometres, but due the worn brake pad, I decided to go easier, but longer route. That was right decision all right. The lack of light is problem during the fall. In the evenings it is challenging to tell if there is sand on the asphalt. Today, I was very near to make close full body acquaintance with the tarmac. But anyway, I skated 25 k in one and a half hours.

BTW: While writing this post, I received showing-off sms message and photo from Pete. He's really on fire today. The muscles are developing and everything feels easy. However, he know a light engineer who's manual damage can change everything upside down. We'll wait and see.

Anaerobista kehiin

Rullaluistelulenkkien pidennyttyä olin hiljalleen ajautunut kovakuntoisuuden houkuttelevaan itsepetokseen. Heikentyneet luistinkelit ohjasivat urheilijan tauon jälkeen perinteisen salitreenin pariin. Tämä siitäkin syystä, että pääkaupunkiseudulta kuului viestejä Peten yltiöpäisistä salikontribuutioista. Lisäksi itse Lisäpaino-Timpa arvioi kaventuneita olkapäitäni kiusallisin sanakääntein.

Salilla oli vielä sopivan väljää, vaikka arvelenkin syksyn laihdutusvimman tuovan paikalle eriasteisesti kesäkiloistaan järkyttyneitä ruuhkaksi asti. Tein alkuun perinteisen 9 minuuttisen juoksumatolla, jonka jälkeen siirryin kahvakuula-alueelle. Kädet menivätkin veltoiksi jo 40 etuheilautuksen jälkeen, jonka jälkeen yrittämäni penkki, kapea penkki, vipunostot sivulle, sekä hauisliike ylätaljassa olivatkin pelkkää hapuilemista. Lopussa 2,9 km juoksumattoa tuntui jo ylivoimaiselta. Ihmetyttääkin miten aika paljon raskaammat treenit 50 min loppujuoksuineen ovat joskus onnistuneet. Pohjalta on hyvä aloittaa, jälleen kerran.

Parhaat spotit rullaluisteluun - osa 2: Saarenmaantie, Kangasala

Vuosi sitten loihdin Rautahumpan kaikkien aikojen suosituimman blogikirjoituksen, jossa arvioin Tampereen parhaita tai lajissaan kiinnostavia rullaluisteluestradeita (ks. http://rautahumppa.blogspot.fi/2012/08/parhaat-spotit-rullaluisteluun.html). Eeppisen kerrontani on vihdoin aika saada jatkoa vaatimattomasta, Kangasalan Saarenmaantiehen keskittyvästä osuudesta.

Vaikka koulujen alkuviikkoina syksyinen sää tuntui vallaneen miljöön kuin napista painamalla, syyskuun lähestymisen piinaava odotus ikään kuin innosti ilmojen haltijat (enkä tässä yhteydessä tarkoita Rautahumpan lentojätkää, eli Pete-Peruspetteriä) saattamaan maamme korkeapaineen alueeseen, aivan kuin keskimmäistä sormea lähestyville kurakeleille heristäen. Uudenkarheat ja radikaalit K2 -luistimeni odottivat kaapissa malttamattomina ja rullaushaluisina. 24 lämpöasteen kera astelin päällystetylle baanalle.

Suunnitelmissa oli legendaarinen Kaukajärven kierros vastapäivään suoritettuna.

Välittömästi liikekannalle päästyäni olin suorittaa puolivoltin takaperin taittaen, sillä edellisenä päivänä olin tehnyt lenkin vanhoilla luistimillani uuden jarrupalan kera. Uusissa luistimissani oli taas hyvin kulunut jarrupala, joka ei tuntunut vastaavan käskyyn lainkaan suhteellisen vauhdikkaan alamäen päätteeksi. Luonnollisesti panikoin ja horjahdinkin näyttävästi, eikä mukkelismakkelis ollut kauhean kaukana.

Arkihavaintojeni perusteella Tampereen ja lähialueiden luistelijat ovat pikkuhiljaa siirtymässä pois Ruskontien tai Paasikiventien maisemista ja suorastaan omineet Tampereen Annalasta Kangasalan Kaarina Maununtyttären tielle johtavan Saarenmaantien, joka on mitä mainioin rullaluistelureitti. Ihan kansallista huipputasoa, luonnehtisin. Pitkään odotettu pyörätien osuus Kangasalan rajalta Karosen koululle on nyt valmistunut, joten meno on katkeamattoman jouhevaa seuraavat 10 km, aina Kangasalan paloasemalle saakka, jossa asfaltin pinta jo heikkenee merkittävästi. Täytyy myöntää, että en ole koskaan tullut kääntyneeksi reitillä Valkeakosken suuntaan, jossa hyvälaatuinen alusta saattaa vielä jatkua.

 

Reitillä on mukava kokeilla vähän kovempia vauhteja, sillä asfaltti on todella hyvässä kunnossa, harvaan asuttuna tiellä on vähän poikittaista liikennettä tai risteyskohdista aiheutuvia kanttikiviä. Myös näkyvyys tien suunnassa on hyvä ja maisemat ympärillä näyttäytyvät varsin mieluisina. Kuten Endomondoshotista saattaa havaita reitillä on Kangasalan suuntaan noin 30 metriä pudotusta noin 3,5 kilometrin matkalla, joten ennätykset vaikkapa kymppitonnilla eivät muodostu täysin vertailukelpoiseksi. 

Itse tuli benchmarkanneeksi vauhtiani sauvaluistelijan kanssa. Sain ajettua kanssaluistelijan kiinni noin kuuden kilometrin jälkeen ja ohitettuani luulin meneväni menojani, kunnes samat sauvat alkoivat takana naputtaa lähetymisen merkiksi. Tottuneesti naamioin vääjäämättömän ohitetuksi tulemisen juomatauoksi. Toimii aina!