Mahtivuoden loppu häämöttää

Vakisalini sulki ovensa tämän vuoden osalta jo perjantaina, ja päätin kruunata finaalipäivän hiukan tavallisuudesta poikkeavalla ohjelmalla. Tunnin krossarisetin lisäksi tein 100 leukaa perinteisellä naturalgripillä, 100 vatsalihaspuristusta ja 100 kahvakuulaheilautusta per hansikas. Harjoituksen jälkeinen fiilis oli sangen raukea ja samalla tyydyttynyt onnistuneen treenin johdosta. Erityisesti nuo sata leukaa olisivat vielä vuosi takaperin tuntuneet utopistisilta, mutta nyt onnistuin rutistamaan niitä 14 toiston sarjoissa varsin lyhyillä palautuksilla.

Petekin on viime aikoina kunnioittanut Pirkanmaata erinäisillä vierailuillaan ja olemme ehtineet jopa saliduoilemaan. Johtuen erilaisista kehon koostumuksistamme, Pete ähkii pitkiä aikoja jalkalaitteissa kun itse taas koen jalkapunnerrukset tarpeettomiksi. Vuosien karttuessa kumpikin on tosin joutunut noteeraamaan pidentyneet palautusajat ja yllättävät lihas-, jänne ja nivelkivut treenihetken jälkimainingeissa.

Loppuvuoden yritän taiteilla enimmäkseen luistimilla. Leuto sää taitaa vain tehdä luistelupaikkojen löytämisestä haastavaa. Vuosi on ollut kaikkien aikojen treenivuosi. Vain juoksukilometrit jäävät 6 vuoden takaisesta jolloin juoksin noin 1700 kilometriä, mutta tuona aikana en paljon muuta juuri kuntoilumielessä tehnytkään.

Hyvää joulun aikaa kaikille lukijoille!

Toivottavat Rautahumpan pukit

Rautahumppa testaa: Fila Primo Ice Speed

- Pitkäteräinen ja korkeavartinen matkaluistin pehmeällä kengällä -

Muutamien paikkakuntien hiljalleen availlessa luistelubaanansa veronmaksajilleen, alkoi myös rautahumppalaisilla entistä kärsimättömämpi hollantilaisen kuriiripaketin odotus. Kuten tunnettua, luistelu on eri muodoissaan ohittanut juoksun aerobisena pääliikuntasuoritteenani. Täten päädyinkin urheiluaprikoinneissani myös talviluistinsatsaukseen, kesällä kun K2 Radicaleihinkin tuli rullaluistelupuolella törsättyä. Olin jo jonkin aikaa tehnyt erinäisiä nettihakuja pehmeäkenkäisistä luistimista, varsinkin kun jo lapsuudessa koin suunnatonta mielipahaa ja ahdistusta jääkylmien narujen puristaessa silkinpehmeät kämmeneni rakoille luistimia kiristäessä. Miksei myös jääluistimia voisi varustaa laskettelumonotyyppisillä salpakiinnityksillä, jotka monesta rullaluistimestakin löytyy?

Vaikka maamme on arktisine ilmastoineen ja runsaine vesistöineen kuin luotu luisteluliikenteeseen, löytyvät huomattavasti parahultaisemmat luistinmarkkinat Hollannin alavilta seuduilta. Suomessahan ei oikeastaan paria poikkeusta (mm. esasport) lukuunottamatta myydä matka/retkiluistimia kenkineen, vaan lähinnä luisteluhiihtomono pohjaan kiinnitettävää terää. Koska en omista kauhean hyviä luistelumonoja, päätin investoida suoraan luistimiin. Olin aikaisemmin netissä törmännyt muun muassa Rapsin (raps.nl), Zandstran (zandstrasport.nl) ja Vikingin (viking.nl) luistinmalleihin, joista on saatavilla myös kantapäästä aukeavia ns. klap-malleja. Myös Head, Bont ja K2 tarjoavat erilaisia kenkävaihtoehtoja.

Nettiselailun perusteella noin 40 cm:n pituisilla terillä varustettu Fila vaikutti mielenkiintoiselta lähinnä mukavuutta huokuvan kenkänsä perusteella, jota saatoin tosin arvioida vain kuvan perusteella. Vaikka klap-mallien väitetään parantaneen pikaluistelijoiden kierrosaikoja sekunnilla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pikaluistelu), arvioin kiinteäteräisen soveltuvan paremmin omalle luistelutekniikalle. Filat tilasin skate-dump.nl -verkkokaupasta noin 150 euron hintaan. Otin varmuuden vuoksi koon 44, joka on yleensä sopivin urheilujalkineissani ja tälläkin kertaa arvio osui kohdalleen. Filan lesti on leveähkö, joskin nauhojen ja siteiden avulla kenkä oli todella helppo sovittaa jalkaan. Kenkä tukee ja tuntuma on miellyttävä pitkänkin luistelun loppuun asti.

Ensimmäiset jääpotkut menivät melko kömpelösti, sillä terät ovat todella pitkät. Erittäin kapeat terät eivät ole samalla tavoin terävät kuin jääkiekkoluistimissa, joten tuntuma jäämanöövereihin ei ole yhtä selkeä ja varma. Samoin sirklausta en oikeastaan suuremmin yrittänyt, koska aavistelin terien sotkeutuvan vielä liian helposti toisiinsa. No entäpä sitten se vauhti? Toisella kokeilukerralla päätin ladata hiukan yritystä menoon, koskapa jääkin oli hyvässä kunnossa. Paransin 10 km:n ennätystäni lähes 2 ja puoli minuuttia, vaikka oikea terä tuntui olevan hionnan tarpeessa ja laahasi jäällä hieman. Pääsin helposti 25 km/h tuntumaan, joten vauhtia tulee vielä varmasti lisää.  

Rautahumpan testiryhmä siis suosittelee Filaa lämpimästi!

Vaihtoehtotreeni

Viimeisen neljän viikon aikana olen käynyt 18 kertaa salilla. Krossarilla on samalla tullut poljettua noin 14 tuntia ja 40 - 45 leuanvetoa on muodostunut salirutiiniksi. Koska olen kierrättänyt pääasiassa käsiliikkeistä koostunutta perusohjelmaa, kädet ovat alkaneet olla kovilla 5-6 perättäisen salipäivän jälkeen. Liikarasitusta välttääkseni päätin tänään suorittaa eräänlaisen vaihtoehtotreenin, jossa keskityin vatsalihaksiin, ylätaljahiihtoon, takahartialiikkeeseen ylätaljassa, sekä erinäisiin kahvakuulaliikkeisiin.

Olen edelleen kohtuullisen ymmälläni hammer-otteisen leuanvedon vaivattomuudesta. Myötäotteella kun leuat eivät tahdo mitenkään onnistua, lisäksi kyynärvarressa tuntuu ikävää kipua heti ensimmäisissä toistoissa. Pete sanoisi tässä kohden, että kivun syy löytyy kun katsoo almanakkaa. Toisin sanoen ikävuodet saattavat aiheuttaa erinäisiä kolotuksia pitkin kehoa.

Kunto ja erityisesti lihaskunto alkaa olla kohdallaan, eivätkä flunssat ole vaivanneet. Painoa voisin kernaasti luovuttaa 2-3 kiloa, mutta kai se näinkin menettelee. Ehkä huomenna kuitenkin lepopäivä salihommista. Jääkautta olen jo pohjustanut tilaamalla Fila Primo Ice Speed matkaluistimet hollantilaisesta verkkokaupasta. Saapa nähdä tulevatko, vaikka säiden puolesta ei taida vielä olla kiirettä.

http://skate-dump.nl/EN/index.php?pg=artinfo&id=1447

Paiskojat

Pete laittoi taannoin asiat kohdalleen ja avautui toviksi salien paiskojakultturista. Tiedättehän nuo keski-ikäistyvät äijänköriläät tai nuoret pojankoltiaiset, joiden salieetokseen on lähtemättömästi piintynyt käsipainojen, tankojen, ketjujen ynnä muun irtaimiston äänekäs ja toistuva vapauttaminen pitkin harjoitusalueen linoleumeja

Treeninjälkeinen raukeus tai peilistä myhäilevä lihaskimppu eivät sellaisinaan indikoi tyydyttävää voimailutuokiota näille salien satraapeille ja punttipuolen praasniekoille. Ehei, nämä korskeat urhot ovat treenanneet kyllikseen vasta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin voimain hitunen on tullut yltäkylläisten punnusten ahdingossa luovutettua. Tällöin ilmoille kantautuu alkuvoimainen karjahdus ja satojen kilojen rautamassat erkanevat teräksisistä käsivarsista kolahtaen kuntoilupyhätön lattialle mustaruutiaseen laukaisua vastaavalla äänenpaineella. Samassa kääntyvät myös kanssatreenaajien katseet ja magneesium-purnukkaansa tavoitteleva mahtitreenaaja saa viimeistään tässä vaiheessa osakseen ansaittua kadehdintaa ja hiljaista kannustusta uuteen rynnistykseen.

Muutamat, satumaisen onnekkaat superraskaiden painojen puolelle eksyneet vastakkaisen sukupuolen edustajat onnistuvat hädin tuskin peittämään innostustaan ja vain vaivoin kykenevät pidättäytymään sponttaaneista hurraa-huudoista ja aplodeista. Ja perin onnettomia olivat ne Radio Aaltoa podcastanneet, jotka menettävät tämän soitimella olevan alfa-edustajan auditiiviset viestit oman .mp3-äänimaisemansa alle.

Ughh.

Annos eliittisalia

Viime aikojen aerobinen setti on siis keleistäkin johtuen tapahtunut pääosin krossarilla ja muutamilla satunnaisilla juoksukeikoilla. Taannoin olimme jälleen Peten kanssa duona liikenteessä, sillä onnistuimme puijaamaan ilmaiskortin vallan herraskaiseen kuntoilupyhättöön. Vaatimattomina rahvaan edustajina livahdimme urbaanien hipstereiden joukkoon, jossa varsinkin Pete uiskenteli kuin kala vedessä.

Peten huitoessa innoissaan jalkapäivää, tein leukoja ja pikästä aikaa myös mm. ylätaljahiihtoa. Aerobisiin lämmittelylaitteisiin en taaskaan saanut foxherraa suostuteltua. Pete on kaiken lisäksi vakuuttunut siitä että pieninkin salin ulkopuolinen ponnistus syö lihasmassaa merkittävästi. Toisaalta itse olen viimeviikot tehnyt 5-6 tuntia krossaria/viikko, eikä se taas juurikaan ole syönyt lihasta, eikä harmillista kyllä myöskään painoa.

Saa nähdä miten talvi etenee. Mielellään sitä jo jääkiitoakin harrastaisi.

40 leukaa

Vaikka otsikko onkin hiukan harhaanjohtava, pakko silti mainostaa että tänään tuo neljänkymmenen maagisen toiston rajapyykki lopulta rikkoontui. Toki kymmenen toiston sarjoissa, mutta kuitenkin. Leuanvetosuoritusten parantaminen olikin juuri yksi niistä päätavoitteista, jotka itselleni asetin pohtiessani treeniohjelmaa PT-sensei Johannan kanssa 1,5 vuotta sitten. Tämänpäiväinen suoritus onnistui Sygnumin kaksipuoleisessa painopakkalaitteessa (jonka virallista nimeä en valitettavasti tiedä). Härvelissä on natural grippiin varsin parahultainen leuanvetostonga, jonka pehmustetut puikot ovat noin 55 cm:n etäisyydellä toisistaan. Sallin itselleni 1 minuutin palautukset sarjojen välissä ja aikaa rutistukseen meni kaikkiaan 6 minuuttia.

Muutenkin viikko on ollut tehokas. Eilisen olkapääpäivän vedin läpi suunnitellusti neljän perättäisen olkaliikkeen saattelemana. Päälle vielä Lisäpaino-Timpan bravurikahvakuulanostot. Ja tietenkin se vakituinen krossaritunti. Tänään oli vuorossa neljä perättäistä hauisliikettä, kahvakuulat ja 50 min krossari. Olen lisäksi välttynyt flunssalta, vaikka sitä tuntuu olevan kovasti liikkeellä. Syöntikin on pysynyt kurissa. Ehkä se tästä. 

Lisäpuhtia lenkkeilystä ja salivaatekaupasta

Iltojen pimetessä juoksukengät suorastaan vaativat baanalle pääsyä. Crosstreinerin leppoisaan rytmiin tottuneelle kenkien omistajalle moinen rääkki saattaa kuitenkin olla perin vastentahtoinen. Pitkästä aikaa onnistuin hölkkäämään 8 kilometrisen juoksulenkin ja toivon että homma saa pian jatkoa.

Pääsin Peten kanssa jälleen salikeikalle, tällä kertaa Pirkanmaan maisemiin. Kuntoilufoorumina toimi perinteikäs sali joka oli somistettu enimmäkseen Davidin valkoisilla laitteilla. Pete rynnisti innoissaan kohti rintalihasvälineistöä, kun taas itselleni päivän ohjelma oli jokseenkin auki. Päätin yrittää jonkinlaista rinta-hauis-yhdistelmää. Lisäboostia treenihetkeen antoi postista tullut Jaco-merkkisten treenivaatteiden paketti, jotka istuivat ylle erittäin parahultaisesti.

Kehitystä on parin vuoden aikana tapahtunut muuallakin kuin Peten käsivarsissa (ks. kuva). 3 x 10 penkkipunnerrus 60 kilolla ja sama määrä leukoja alkavat olla arkitreenipäivää. Tuo Peten harrastama vinopenkkipunnerrus ei sen sijaan ole lempiliikkeitäni. Ehkä salia on luvassa taas jo huomenna.

Itse poseeraan leuanvetokuvassa poikkeuksellisesti ilman pesussa ollutta treenipipoa. Onneksi hiukset eivät vielä näytä aivan harmailta. Vaikka charmiahan muutama ohimon hopeahaituva toisi.

Pete innostui lopuksi pump-henkisiin toistoihin ja ryki hauiskääntöjä aikansa putoavalla sarjalla. Tunnissa treeni oli valmis ja saatoimme maistella proteiinipitoisia juomia.