Vaihtoehtotreeni

Viimeisen neljän viikon aikana olen käynyt 18 kertaa salilla. Krossarilla on samalla tullut poljettua noin 14 tuntia ja 40 - 45 leuanvetoa on muodostunut salirutiiniksi. Koska olen kierrättänyt pääasiassa käsiliikkeistä koostunutta perusohjelmaa, kädet ovat alkaneet olla kovilla 5-6 perättäisen salipäivän jälkeen. Liikarasitusta välttääkseni päätin tänään suorittaa eräänlaisen vaihtoehtotreenin, jossa keskityin vatsalihaksiin, ylätaljahiihtoon, takahartialiikkeeseen ylätaljassa, sekä erinäisiin kahvakuulaliikkeisiin.

Olen edelleen kohtuullisen ymmälläni hammer-otteisen leuanvedon vaivattomuudesta. Myötäotteella kun leuat eivät tahdo mitenkään onnistua, lisäksi kyynärvarressa tuntuu ikävää kipua heti ensimmäisissä toistoissa. Pete sanoisi tässä kohden, että kivun syy löytyy kun katsoo almanakkaa. Toisin sanoen ikävuodet saattavat aiheuttaa erinäisiä kolotuksia pitkin kehoa.

Kunto ja erityisesti lihaskunto alkaa olla kohdallaan, eivätkä flunssat ole vaivanneet. Painoa voisin kernaasti luovuttaa 2-3 kiloa, mutta kai se näinkin menettelee. Ehkä huomenna kuitenkin lepopäivä salihommista. Jääkautta olen jo pohjustanut tilaamalla Fila Primo Ice Speed matkaluistimet hollantilaisesta verkkokaupasta. Saapa nähdä tulevatko, vaikka säiden puolesta ei taida vielä olla kiirettä.

http://skate-dump.nl/EN/index.php?pg=artinfo&id=1447

Paiskojat

Pete laittoi taannoin asiat kohdalleen ja avautui toviksi salien paiskojakultturista. Tiedättehän nuo keski-ikäistyvät äijänköriläät tai nuoret pojankoltiaiset, joiden salieetokseen on lähtemättömästi piintynyt käsipainojen, tankojen, ketjujen ynnä muun irtaimiston äänekäs ja toistuva vapauttaminen pitkin harjoitusalueen linoleumeja

Treeninjälkeinen raukeus tai peilistä myhäilevä lihaskimppu eivät sellaisinaan indikoi tyydyttävää voimailutuokiota näille salien satraapeille ja punttipuolen praasniekoille. Ehei, nämä korskeat urhot ovat treenanneet kyllikseen vasta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin voimain hitunen on tullut yltäkylläisten punnusten ahdingossa luovutettua. Tällöin ilmoille kantautuu alkuvoimainen karjahdus ja satojen kilojen rautamassat erkanevat teräksisistä käsivarsista kolahtaen kuntoilupyhätön lattialle mustaruutiaseen laukaisua vastaavalla äänenpaineella. Samassa kääntyvät myös kanssatreenaajien katseet ja magneesium-purnukkaansa tavoitteleva mahtitreenaaja saa viimeistään tässä vaiheessa osakseen ansaittua kadehdintaa ja hiljaista kannustusta uuteen rynnistykseen.

Muutamat, satumaisen onnekkaat superraskaiden painojen puolelle eksyneet vastakkaisen sukupuolen edustajat onnistuvat hädin tuskin peittämään innostustaan ja vain vaivoin kykenevät pidättäytymään sponttaaneista hurraa-huudoista ja aplodeista. Ja perin onnettomia olivat ne Radio Aaltoa podcastanneet, jotka menettävät tämän soitimella olevan alfa-edustajan auditiiviset viestit oman .mp3-äänimaisemansa alle.

Ughh.

Annos eliittisalia

Viime aikojen aerobinen setti on siis keleistäkin johtuen tapahtunut pääosin krossarilla ja muutamilla satunnaisilla juoksukeikoilla. Taannoin olimme jälleen Peten kanssa duona liikenteessä, sillä onnistuimme puijaamaan ilmaiskortin vallan herraskaiseen kuntoilupyhättöön. Vaatimattomina rahvaan edustajina livahdimme urbaanien hipstereiden joukkoon, jossa varsinkin Pete uiskenteli kuin kala vedessä.

Peten huitoessa innoissaan jalkapäivää, tein leukoja ja pikästä aikaa myös mm. ylätaljahiihtoa. Aerobisiin lämmittelylaitteisiin en taaskaan saanut foxherraa suostuteltua. Pete on kaiken lisäksi vakuuttunut siitä että pieninkin salin ulkopuolinen ponnistus syö lihasmassaa merkittävästi. Toisaalta itse olen viimeviikot tehnyt 5-6 tuntia krossaria/viikko, eikä se taas juurikaan ole syönyt lihasta, eikä harmillista kyllä myöskään painoa.

Saa nähdä miten talvi etenee. Mielellään sitä jo jääkiitoakin harrastaisi.

40 leukaa

Vaikka otsikko onkin hiukan harhaanjohtava, pakko silti mainostaa että tänään tuo neljänkymmenen maagisen toiston rajapyykki lopulta rikkoontui. Toki kymmenen toiston sarjoissa, mutta kuitenkin. Leuanvetosuoritusten parantaminen olikin juuri yksi niistä päätavoitteista, jotka itselleni asetin pohtiessani treeniohjelmaa PT-sensei Johannan kanssa 1,5 vuotta sitten. Tämänpäiväinen suoritus onnistui Sygnumin kaksipuoleisessa painopakkalaitteessa (jonka virallista nimeä en valitettavasti tiedä). Härvelissä on natural grippiin varsin parahultainen leuanvetostonga, jonka pehmustetut puikot ovat noin 55 cm:n etäisyydellä toisistaan. Sallin itselleni 1 minuutin palautukset sarjojen välissä ja aikaa rutistukseen meni kaikkiaan 6 minuuttia.

Muutenkin viikko on ollut tehokas. Eilisen olkapääpäivän vedin läpi suunnitellusti neljän perättäisen olkaliikkeen saattelemana. Päälle vielä Lisäpaino-Timpan bravurikahvakuulanostot. Ja tietenkin se vakituinen krossaritunti. Tänään oli vuorossa neljä perättäistä hauisliikettä, kahvakuulat ja 50 min krossari. Olen lisäksi välttynyt flunssalta, vaikka sitä tuntuu olevan kovasti liikkeellä. Syöntikin on pysynyt kurissa. Ehkä se tästä. 

Lisäpuhtia lenkkeilystä ja salivaatekaupasta

Iltojen pimetessä juoksukengät suorastaan vaativat baanalle pääsyä. Crosstreinerin leppoisaan rytmiin tottuneelle kenkien omistajalle moinen rääkki saattaa kuitenkin olla perin vastentahtoinen. Pitkästä aikaa onnistuin hölkkäämään 8 kilometrisen juoksulenkin ja toivon että homma saa pian jatkoa.

Pääsin Peten kanssa jälleen salikeikalle, tällä kertaa Pirkanmaan maisemiin. Kuntoilufoorumina toimi perinteikäs sali joka oli somistettu enimmäkseen Davidin valkoisilla laitteilla. Pete rynnisti innoissaan kohti rintalihasvälineistöä, kun taas itselleni päivän ohjelma oli jokseenkin auki. Päätin yrittää jonkinlaista rinta-hauis-yhdistelmää. Lisäboostia treenihetkeen antoi postista tullut Jaco-merkkisten treenivaatteiden paketti, jotka istuivat ylle erittäin parahultaisesti.

Kehitystä on parin vuoden aikana tapahtunut muuallakin kuin Peten käsivarsissa (ks. kuva). 3 x 10 penkkipunnerrus 60 kilolla ja sama määrä leukoja alkavat olla arkitreenipäivää. Tuo Peten harrastama vinopenkkipunnerrus ei sen sijaan ole lempiliikkeitäni. Ehkä salia on luvassa taas jo huomenna.

Itse poseeraan leuanvetokuvassa poikkeuksellisesti ilman pesussa ollutta treenipipoa. Onneksi hiukset eivät vielä näytä aivan harmailta. Vaikka charmiahan muutama ohimon hopeahaituva toisi.

Pete innostui lopuksi pump-henkisiin toistoihin ja ryki hauiskääntöjä aikansa putoavalla sarjalla. Tunnissa treeni oli valmis ja saatoimme maistella proteiinipitoisia juomia.

Elliptistä pyörintää

Lääh, puuh! Kirjoittelen oheista postausta täältä crossarista käsin. Alhainen syke pitää käden ja toisinaan ajattelunkin suhteellisen vakaina. Tämä umpihankihiihtoa muistuttava sisäliikunta on tullut tutuksi Välimerten seikkailuni jälkeen, sillä viimeisten kymmenen vuorokauden aikana olen vieraillut salilla kahdeksan kertaa ja poikkeuksetta olen vaappunut krossarilla ainakin 40 minuuttia jokaisen punttitreenin päätteeksi. Hyvää, juoksua keveämpää ja pitkäkestoista aerobista, tycker jag.

Viime viikolla vierailin pääkaupunkiseudulla ja vietin yltäkylläisen treenituokion Rautahumppapartnerini, Peten kanssa. Tovi olikin ehtinyt vierähtää edellisestä duovoimailustamme tuon selkosten shamaanin kanssa. Kaikesta näki, että pääkaupunkiseutulaistunut mies oli kovassa tikissä. Raskaatkin metallit nousivat vaivattomasti ja jokaisessa suorituksessa oli kurinalainen ote. Krossarille asti en toki Peteä saanut houkuteltua, vaan alku- ja loppulämmöt foxmestari suoritti painopakkalaitteiden tuntumassa.

Itse olen salirutiineissa viihtynyt lähinnä hauis-, olkapää- ja ojentajaliikkeiden parissa. Johannalta opitut neljän perättäisen liikkeen suoritteet ovat olleet edelleen ohjelman tärkeänä runkona. Esim.
hauispäivänä ne ovat leuat, hauiskäännöt sivuilta käsipainoilla, scott-penkissä mutkatangolla
ja lopuksi vielä käännöt alataljalla kapealla otteella. Mukavastihan se lihaksistossa setin jälkeen polttelee, vaikkei tuota ihan pumpiksi voi sanoa. Leuat ovat alkaneet sujua oikein mukavasti, 3 x 10 toistoa neutraalilla, kämmenet vastakkain olevalla gripillä. Sama vasaraote tuntuu olevan miellyttävin myös hauiskäännöissä.

Olen välttänyt syysflunssat toistaiseksi. Ehkä pieni painonpudotuskin voisi onnistua vielä ennen joulubulkkausta. 

Low-Carb Diet with the Mediterranean Style

I spent two last weeks on a work related trip to Dublin and Marseille. I was kind of worried how to eat reasonably and how to organize some physical exercises during a rather busy schedule.  Another worry of mine was the seasonal transformation from summer sports to the autumn ones. I was dreaming about to carry on my skating season with some nice, warm inline skate moments in Southern France. In Dublin, I had very good leisure center at my disposal. Besides the well-organized gym, there was a 21-metre pool with 29 degrees water. Even though I consider myself a below average swimmer, I managed to swim 1 k.

Despite the hard elliptical training, weekly consumption of the exercise calories is about one half of the typical summer week’s 5000 kcals. However, there is no weightlifting calculated because I don’t trust the Endomondo’s evaluation of consumption without heart rate belt.

I felt quite flattered when I was told that I look fit and younger of my age. I started to think that my endless hours on skates and in the gym are finally paying off. I found a good rhythm for eating and that's probably most important factor in whole process.

What comes to the food, the French people are really taking eating and cooking seriously.
I knew in advance that it might be hard to find low-carb food from the French cuisine. Fortunately, I got supportive company from my fellow Nordics for morning running sessions. That’s how I almost got rid of all the extra calories I ate.



Today, despite the travel tiredness I ended to the gym 
and actually spent 2.5 hours in the facility. 1 hour of elliptical training, kettlebell movements, forward & side lateral raises, dumbbell military press and pull-ups with neutral grip was on the menu. I was very happy that I was able to do some series of pull-ups with a very wide grip.

There is no reason to yearn for the past summer. Winter can come.