Hand man

Hutikkapiireissä hand man -nimityksellä kutsutaan tilanteeseen hieman liian vaatimattomin taidoin ja erityisesti soittokunnoin ilmestyvää tuurarisoittajaa. Vaikka nimitystä lienee käytetty tässä merkityksessä allekirjoittaneeseenkin, tänään tuon esiin mainioita käsitreenejä, joihin salipunneerusten lomassa olen ajautunut.

Vierailin taannoin saliympyröissä itsensä Lisäpaino-Timpan seurassa. Tuon pikaisen treenihetken lomassa Timpa innostui esittelemään käsivoimiaan ja staattisia kykyjään, jotka toki tiesin entuudestaan varsin vaikuttaviksi (ks. kuva). Timpa ei muuten ole hand mania nähnytkään.

Luistelukausien välissä, olen siis vieraillut salilla varsin runsaasti, noin 4-5 kertaa viikossa. Aikaa yhteen reissuun kuluu noin 1 h 45 min, sillä teen poikkeuksetta 40-60 minuutin krossaritreenin session loppuun. Viime aikoina olen siis kierrättänyt erilaisia käsiliikkeitä. Aluksi hikeä pintaan kahvakuulaheilautuksilla (n. 60 kpl/käsi), sitten vietän joko hauis, ojentaja tai olkapääpäivän.

Hauispäivän, kuten tänään, aloitan lämmittelyn jälkeen leuanvedolla, esim. 7 toistoa/ 4 sarjaa. Suosikkiotteeni on kapea välimuoto myötä- ja vastaotteesta, kämmenet vastakkain. Sitten normaaleja hauskääntöjä käsipainoilla, lopuksi vielä vasta- ja hammer-otteella scott-penkissä. Päälle 45 min krossaria. Taas on hyvä fiilis tehdystä treenistä.

What a year! - Rullaluistelukausi 2013

Muistan takavuosilta, kun maineikkaan teknologiayhtiön johto hihkui hurmostilassa lähes yhtä spiritualistisille osakkeenomistajille "What a year, what a year!", tai jotain sen tapaista. Kovaa kyytiä on sama firma saanut tänäkin vuonna, mutta pörssiväki hihkuu ko. mantraa varmaankin astetta pienemmällä innolla.

Itse tein mielestäni loistokesän rullaluistelun jalon lajin suorittajana. Nyt voidaankin käydä pieni retrospektio tuohon säidenkin puolelta pitkäksi vehähtäneeseen kauteen. Kilometrejä tuli siis koottua kuvan mukaiset 1273 tai ehkä hieman enemmän, sillä Endomondo lienee pettänyt 2-3 kertaa vauhdin huumassa. Rullaluistimilla tuli seisottua yhteensä 89 tuntia. Jäällä taas luistelin alkuvuonna 330 kilometriä kaikkiaan 24 tunnissa. Rullilla keskinopeus oli siis 14,3 km/h, jäällä 13,3 km/h. Jäällä taisi olla parilla kerralla sauvatkin mukana, mutta rullilla niitä en ole käyttänyt.

Kuten kuvasta näkyy, aiempien vuosien saavutukset ovat olleet ainakin luistelun osalta vaatimattomampia, määrien jäädessä 450 ja 550 kilometriin. Toisin vihreänväristä palkkia, eli juoksua olin kerännyt aiempina vuosina hieman tämän vuotista enemmän, tosin kuluvaa vuotta on vielä jäljellä.

Kuukausigraafi luistelumääristä on kesäkuusta alkaen laskeva kuin lehmän häntä. Ilmat olivat suosiolliset, jopa erittäin suosiolliset koko kesän, mutta varsinkin heinäkuun kaksi ulkomaanmatkaa ja elokuun kiusallinen flunssa verottivat luistelupäiviä hiukan. Ostin uudet K2-luistimet heinäkuun lopussa. Yhdessä kehittyneen luistelutekniikan (ja ehkä parantuneen kunnonkin) kanssa tämä nosti elo-syyskuun keskinopeuden 15.6 km/h lukemiin ja syyskuun kaikkiaan 135 kilometriä luistelin 8 tunnissa, eli noin 17 km/h keskinopeudella.

Kauden aikana rullaluistelin 46 päivänä. Mukana oli kolme yli 60 kilometrin lenkkiä, joista nopein oli viimeisin syyskuun puolessa välissä, eli 60,5 km ajassa 3.46. Reitin aikana luistelin uuden maratonennätyksen joka on nyt 2.26, samoin kellotin viidelläkympillä ajan 2.56. Kahdesti kykenin luistelemaan 10 kilometriä reiluun 26 minuuttiin ja samalla Saarenmaantien lievästi alamäkeen viettävällä reitillä luistelin samoin kahdesti 5 kilometriä alle 12 minuutin. Erityisen tyytyväinen olen siitä että pitkienkin lenkkien keskinopeus on kauden aikana noussut lähemmäs 20 kilometrin tuntinopeuksia. Double Push -tekniikassa on vielä aika lailla hiomista, mutta eteenpäin on menty. Kovasti jo odotan jääkauden alkamista.

Olkapäät, hauikset, ojentajat & crossari

Rullaluistelukelit taitavat olla tältä kaudelta jo liu'uttu, sikäli viileät villahousuilmat vaanivat kulkijaa ikkunan takana. Viiden asteen viima ei juuri houkuta shortsiluistelijaa, se on vissi juttu se. Ennen varsinaista luistelukauden summaavaa välitilinpäätöspostausta, katselen kuitenkin vielä haikaillen K2:ni, kunnes nostan ne vääjäämättömästi odottavaa talvinaftaliinia. Ehkä vielä kerta kiellon päälle?

Olen eksynyt syyskuun aikana jo puolentusinalle salikeikalle ja varsin usein olen vieraillut gymillä jo hiljaisina aamupäivän tunteina. Aikomukseni on nyt saada voimia käsiin, sillä luistellessa lihaksisto on ikään kuin valunut jalkapainotteiseksi. Otsikon mukaiset päivät ovat nyt toimineet ihan kelpotavalla nämä pari viikkoa. Olkapääpäivänä teen vipunostot sivuille ja eteen sekä takaolkapäät istuen siipensä levittävän kotkan lailla käsiä takaviistoon nostaen. Ikävä liike 5 kg:lläkin. Tänään tein vielä lopuksi pystypunnerrukset käsipainoilla ja viimeisessä runttauksessa sain tietenkin lapani jumiin, jota olen nyt availlut loppupäivän lähinnä Feldenin ja Buranan jalolla kollaboraatiolla.

Jokaisen salitreenin yhteydessä olen vetänyt 50 min crossaria, joka tavallaan kruunaa tuokion. Jalkojen teon olen taas jättänyt suosiolla Peteelle, joka kiskoo prässiä tunnollisesti lähes päivittäin. Ruokavalio on mennyt taas kohti tuota rahkaosastoa. Olisi kiva vetää näin päivinä myös jotakin muuta proteiininlähdettä, mutta tietoni eivät vielä aivan yllä riittäviin keittiösuorituksiin.

County class skating moment

Last Saturday was probably the last warm day before the winter. I hope that I'm wrong. Anyway, the nice weather seduced me on the asphalt for nice 60k ride. It was my third  exercise for this season that was over 60 kilometres. But this time I decided to complete  the exercise without any rest breaks.

Everything went just as expected. The head wind was so strong that I rapidly forgot any hopes for new personal records. Nevertheless, I broke my marathon record without any true effort. I was quite exhausted after 45 k. However, my new record for 50 kilometer begins with number two. I know that I would need perfect conditions to sub-two-hour-marathon, but it is possible. Maybe not anymore during this season, though.

I started to go to the gym in the morning. At first it felt terrible for this kind of nocturnal animal. But now it seem OK. The shoulders and biceps are my main concern at the moment. Running weather behind the window is better that ever, but somehow it doesn't feel right sport for now.

Kevennetty saliviikko

Peilikuvani on jo viikkoja hätkähdyttänyt kaventuneen hartiaseutunsa kera. Syksyn salikauden alkutahdeille muodostui täten vankka peruste. Tämän viikon kolme salivierailua sujuivat pääosin jouhevasti ja perinteisissä merkeisssä. Alkulämmöt crossarilla, 4-6 käsiliikettä ja 40 min loppucrossaria. Mukaan mahtui myös hämmennyksen hetki, kun tuijotin käsipainojen kilomääriä epäuskon vallassa. Mm. kapean penkin yhteydessä aiemmin käyttämäni 22,5 kiloiset vaihtuivat vaivihkaa 17,5 kiloon. Liikepuhtaus saattoi kuitenkin olla parempi ja hitaasti tehtynä liikkeet vaikuttivat mukavasti ihon alla.

Ainoastaan bravuriliikkeeni, vipunostot sivulle sujuivat tradition mukaisesti 9-10 kilon punnuksilla. Tänään tekemäni vivut eteen menivät myös varsin ok. Palautuminen lienee ikämiehelle hitaampaa, sillä toissapäiväiset ojentajaliikkeet tuntuivat kiusallisesti vielä tänään, kun painoin olkavarret scott-penkin pehmusteisiin hauiskääntöjen ajaksi. Uusi, mukavalta tuntunut liike oli yhden käden alataljaveto, joka muistutti liikeradaltaan käsipainokulmasoutua.

Pakko myöntää, että leuanvedon ja peruspenkkipunnerruksen tyyliset liikkeet alkavat jo hiukan maistua puulta. Haluaisin laajempia liikeratoja ja enemmän hikeä pintaan. Kahvakuulan roikottaminen tuntuu nyt otolliselta toiminnalta, vaikka en juuri muuta osaakaan kuin perusheilautuksen.

Huomiselle olen kaavaillut kunnollista luistelutuokiota, mikäli ilmat ovat suotuisat. Toivottavasti muutamia shortsikelejä olisi vielä edessä ennen hyisiä räntäilmoja.

Kauden kuntohuippu lähenee

Vaikka ehdin jo uskoa kauden loppuneen, lämpimät luisteluilmat ovat venyttäneet kautta pullataikinan lailla. Alkuviikon kaksi puolitoistatuntista lenkkiä saivat tänään seurakseen hieman pidemmän treenin, kun painelin navakkaan vastatuuleen vajaat 34 km. Vaikka aurinko lämmitti lähes keskikesän tapaan, epäonninen tuulensuunta harmitti hieman sillä eväät olisivat olleet ainakin ihan kelvolliseen maratonennätykseen.

Ehkä tässä kautta tosiaan voisi vielä jatkaa ja täräyttää vaikka 1400 km täyteen kesän luisteluiksi.

Season is ending too early

If you suffer the climate as we do on the northern hemisphere, you know that winter is coming. Even with these days, when the temperature is rising to 20 Celsius, a lonely inline skater might feel the first breeze of winter in his sensitive skin. I began to think that the season is closing soon and especially the cold wind is keeping me inside or with the running for next seven or eight months.

But guess what? The weather oracle is promising almost 25 C for the next four days. I'll buy that for a dollar!

Today my initial goal was to beat my record in 10 kilometres, but due the worn brake pad, I decided to go easier, but longer route. That was right decision all right. The lack of light is problem during the fall. In the evenings it is challenging to tell if there is sand on the asphalt. Today, I was very near to make close full body acquaintance with the tarmac. But anyway, I skated 25 k in one and a half hours.

BTW: While writing this post, I received showing-off sms message and photo from Pete. He's really on fire today. The muscles are developing and everything feels easy. However, he know a light engineer who's manual damage can change everything upside down. We'll wait and see.