Flunssan jälkeinen salikeikka (feat. Timpa)

Viime viikon maanantaina suoritin tavattoman rohkaisevan saliharjoituksen 6 km:n mattojuoksuineen ja leuanvetoineen kaikkineen. Spedemäinen itseonnitteluni jäi lyhyeksi, kun noin tunnin viipeellä treenin jälkeen koin ankaran ja ylähengitystie-eritteillä featuroidun aivastuskohtauksen, joka sittemmin realisoituikin kohtuullisen harmilliseksi syysflunssaksi. Swing-spesialisti Pete olikin jo yhteisellä fox-keikallamme köhinyt siihen malliin, ettei performoijayhteisön yleiskontaminaatio liennyt yllätys. Kun flunssa sitten tiistaina löi oikein kunnolla ylle, aloin laskea päiviä seuraavaan treeniin. Lenkille pääsinkin vasta tämän viikon keskiviikkona, puolikuntoisena ja laahustaen. Kymmenen ja puoli kilometriä tuskaa, ahdistusta ynnä aivastuskohtauksia.

Tänään perjantaina, yksitoista päivää flunssaoireiden havaitsemisen jälkeen saatoin jo uskaltautua salille. Työnantajani kannusti tointani perinteisellä 16 euron liikuntasetelinipulla ja lisäksi itse Viholan väätäinen ja Tyrkkölän tommyekblom, lisäpaino-Timpa oli lupautunut kanssani treenin pariin. Pete oli kadulla kuulemani wordin mukaan pakannut toiveikkaana sutipussiinsa extrajämäkät jazz-risut ja matkannut Finnjetillä Travemünden kautta Berliiniin, Rammstein-orkesterin koesoittotilaisuuteen.

Lisäpaino-Timpa ei urheilullisista (ja orheilullisista) geeneistään huolimatta juurikaan sorru liikuntasuorituksilla elvistelyyn. Tästä huolimatta tämä remonttityömaiden iso D vilautti huikeita juoksunopeuksiaan Endomondonsa välityksellä heti salirupeamamme alussa. Timpan kanssa mittelimme tänään staminoitamme leuanvedossa, ranskalaisessa punnerruksessa, smith-penkissä, ylätaljaojentajissa ja vatsa+selkälaitteissa. Viereisen ryhmäliikuntasalin ollessa vapaana Timpa halusi myös treenata tasokkaita taekwondo-potkujaan, meikäläisen toimiessa harjoituskilven pitelijänä. Mustelmilta ja venähdyksitä onneksi vältyttiin. Vielä mukaan 3 km:n mattojuoksut niin treeni oli valmis.