Pakkasjuoksu

Taannoinen kevyen syömisen hankkeeni ei tällä kertaa ansainnut vuoden suomalainen yrittäjä -kunniamerkkiä. Keveissä merkeissä ja tiukalla linjalla alkanut viikko päättyi migreenikohtauksen kautta suklaa- ja karamellinautintoihin, jotka harmikseni ovat ikään kuin jääneet päälle aina näihin päiviin asti, puntarin neulan tavoittaessa historiallisen korkeita lukemia.

Kaikeksi onneksi urheilu sentään maistuu, jos ei aivan kansallisella huipputasolla, niin ainakin lisäkiloja torjuvan harrasteliikunnan kannalta. Itsenäisyyspäivä, kuten kaikki tietävät on liikkujalle harvinaisen murheellinen arkipyhä - salit ovat kiinni ja lumituisku estää ulkoliikunnan samalla kun yleinen flegmaattisuus ajaa Linnan juhlia zoomaamaan. Teinkin arkipyhätorstaina ja perjantaina tunnin crossarisetit - kuitenkin tyhjää parempi liikuntasuorite per vuorokausi.

Lauantaina sain aikaiseksi talven ensimmäisen pakkasjuoksun, elohopean laskiessa miinus kuuden kieppeille. Kesämallinen juoksutakki herätti epäilykseni ja suodattikin aluksi kylmyyden iholle, mutta kilometrin jälkeen vaatetus alkoi toimia. Lumi pehmensi askelta ja suuntasin kulkuni aina yhtä inspiroivalle omakotitaloalueelle. Vauhti oli todella hiljainen, noin 8 km/h, mutta se soveltui tähän hetkeen mainiosti. Vajaan puolentoista tunnin jälkeen huomasin hölkkäilleeni kuin itsestään lähes 11 km. 822 kulutettua kilokaloria tarkoittaa noin 140 gramman suklaa-annosta. Tiukka linja tai kioskin kautta kotiin.