Katumusviikot

Varmaan arvaattekin, etteivät Rautahumpan herkkusuut ja kulinaristit palanneet joulutauolta treenin ääreen mitenkään aiempaa tiukemmassa tikissä. Kinkut, puurot sekä joulupöydän ykkösherkku, Italiansalaatti, olivat etäännyttäneet napaa selkärangasta, kuten niin monena vuotena aiemmin.
Kymmenisen vuotta sitten kyllä kävi niinkin, että koko sukua joulunpyhät piinannut vatsatauti pudotti painoani tilapäisesti noin 3 kiloa.

Aattona sain aikaiseksi noin 7 kilometrin lenkin. Joulun hiilarikuurista ei nyt sen enempää, mutta välipäivien katumusharjoitukset aloitin peräti 11,4 km:n juoksulenkillä. Vauhti ei taaskaan ollut kaksinen, mutta liukkaalla ja lipsuvalla alustalla juostu lenkki nosti kuitenkin itseluottamusta.

Välipäiväperjantaille suunnittelin saman kokoluokan lenkkiä, koska kuukausittaisesta juoksutavoitteestani puuttuu vielä 30 km. Syystä tai toisesta löysin itseni 450 metrin pituiselta (ks. Endomondo) matkaluisteluradalta vastateroitettujen kiekkoluistimieni kera. Painelin uudella jäällä eilisen lailla 11,4 km, tosin lähes 40 minuuttia juoksulenkkiä nopeammin. Luistelu on kyllä aina ollut itselleni mukavaa ja vaivatonta, toki vauhtikin on maltillinen. Tänään oli myös mahdollisuus vertailla liuku- ja vierintäkitkan eroja ja huomasin että jäänopeudet ovat kohdallani kokolailla rullaluistelun kaltaisia. Nopein kilometri sujui tasaisella tänään 3min26sek.

Peten vielä nauttiessa hapansilakkaa ja falukorvia, suuntasin iltapäiväsalille itsensä Amurin atleetin, extrapainoilla leukoja vetävän Timpan seurassa. Väsymys iski luistelulenkin jälkeen pahasti päälle ja otin päätavoitteekseni Timpan innokuuden ja aktiivisuuden vilpittömän ihailemisen. Yritin sinnitellä ja jaksoinkin vielä muutamia leukoja, penkkiä tangolla ja kp:llä, ylätaljahiihtoa, hieman krossaria ja sivunostoja 8 kilon käsipainoilla.

Ehkä joulun velttoilut vielä kääntyvät voitoksi aktiiviurheilun myötä. Joulun syömävaihde on kuitenkin saatava alhaisemmalle pykälälle.