Miten motivoit kun voimat loppuvat?

Salitreenit alkavat taas vahvasti lipsua aerobisen puolelle. Tänäänkin olin työpaikan salilla tunnin ja 20 min, joista vietin juoksumatolla kaikkiaan 42 minuuttia ja 7.3 km:n verran. Väliin tein neljä sarjaa leukoja myötä- ja vastaotteella, hauiksia mutkatangolla scott-penkissä ja seisaaltaan irtopainoilla. Olisin mieluusti kruunannut hauispäivän vielä alataljalla, mutta sen ollessa varattuna tyydyin muutamiin vatsarutistuksiin.

Motivointi ja nimenomaan itsemotivointi nousee esiin erityisesti yli puolen tunnin mattosessioissa, koska maisemat eivät vaihdu aivan samaan tapaan kuin maastossa. Tylsistyminen ja epäluottamus omiin kykyihin alkaa kalvaa mieltä. Motivointiin on kuitenkin monta hyvää keinoa, joista seuraavassa muutama lajissaan kiinnostava.

I - Vähän kerrallaan: Vielä yksi ratakierros - 400 metriä jaksaa aina.

II - Toverikateus: Tuo heiveröinen tyttö / roteva äijänköriläs viereisellä matolla painelee yli 2 km/h kovempaa tahtia.

III - Toverikateus 2: Nuo puolitutut nauravat partaansa, jos hidastan/keskeytän treenin.

IV - Urheilusankarikuvitelmat: Vain 2km matkaa olympiavoittoon - Tulivaunujen teemamusat vielä soimaan taustalle.

V - Hemmottelu odottaa: Kuuma sauna ja kylmä proteiinipirtelö häämöttävät.

Tämän päivän loppustintissä vedin ensin 2km 9.9km/h:n vauhdilla. Sitten itseluottamukseni koheni ja korotin nopeudeksi 11.9 km/h. Ensimmäisen 200 metrin kohdalla tuumin, että kyllähän tämä tälläkin vauhdilla sujuu. 400 metrin kohdalla ajattelin, että Huh ja 600 metrin kohdalla, että Huh Huh! Sitten käytin kaikki tietämäni itsemotivointikeinot ja lopulta pääsin 2 kilometriä tuolla vahdilla. Ehkäpä vielä jonakin päivänä 12 km menee tunnissa. Mutta sitten motivoinnin lisäksi täytyy lisätä myös ihan rakaa vauhtikestävyyttä.