2012 Unrevealed

Joulukuun 2012 urheilut

Vesihiisi sihisi hississä

Kekkonen mainostaa mielijuomaansa

Hillitön

Matolla ja hapoilla

Rautahumppa-merchandise

Ed Hardy -mies brassailee housuillaan

Kovakuntoinen jannu

Viholan beduiini myhäilee

Harvinainen ruoka-annos mennäsyksynä

Pojat lämpöjä ottamassa

Miesten hommaa

Juomaa vaihteeksi

Autiota hiekkarantaa

Purje- ja leijameininkejä

Katumusviikot

Varmaan arvaattekin, etteivät Rautahumpan herkkusuut ja kulinaristit palanneet joulutauolta treenin ääreen mitenkään aiempaa tiukemmassa tikissä. Kinkut, puurot sekä joulupöydän ykkösherkku, Italiansalaatti, olivat etäännyttäneet napaa selkärangasta, kuten niin monena vuotena aiemmin.
Kymmenisen vuotta sitten kyllä kävi niinkin, että koko sukua joulunpyhät piinannut vatsatauti pudotti painoani tilapäisesti noin 3 kiloa.

Aattona sain aikaiseksi noin 7 kilometrin lenkin. Joulun hiilarikuurista ei nyt sen enempää, mutta välipäivien katumusharjoitukset aloitin peräti 11,4 km:n juoksulenkillä. Vauhti ei taaskaan ollut kaksinen, mutta liukkaalla ja lipsuvalla alustalla juostu lenkki nosti kuitenkin itseluottamusta.

Välipäiväperjantaille suunnittelin saman kokoluokan lenkkiä, koska kuukausittaisesta juoksutavoitteestani puuttuu vielä 30 km. Syystä tai toisesta löysin itseni 450 metrin pituiselta (ks. Endomondo) matkaluisteluradalta vastateroitettujen kiekkoluistimieni kera. Painelin uudella jäällä eilisen lailla 11,4 km, tosin lähes 40 minuuttia juoksulenkkiä nopeammin. Luistelu on kyllä aina ollut itselleni mukavaa ja vaivatonta, toki vauhtikin on maltillinen. Tänään oli myös mahdollisuus vertailla liuku- ja vierintäkitkan eroja ja huomasin että jäänopeudet ovat kohdallani kokolailla rullaluistelun kaltaisia. Nopein kilometri sujui tasaisella tänään 3min26sek.

Peten vielä nauttiessa hapansilakkaa ja falukorvia, suuntasin iltapäiväsalille itsensä Amurin atleetin, extrapainoilla leukoja vetävän Timpan seurassa. Väsymys iski luistelulenkin jälkeen pahasti päälle ja otin päätavoitteekseni Timpan innokuuden ja aktiivisuuden vilpittömän ihailemisen. Yritin sinnitellä ja jaksoinkin vielä muutamia leukoja, penkkiä tangolla ja kp:llä, ylätaljahiihtoa, hieman krossaria ja sivunostoja 8 kilon käsipainoilla.

Ehkä joulun velttoilut vielä kääntyvät voitoksi aktiiviurheilun myötä. Joulun syömävaihde on kuitenkin saatava alhaisemmalle pykälälle.

Tyhjän vatsan treenejä

Kuluvan viikon maanantaina ja keskiviikkona olen suorastaan riuhtonut itseäni niskasta käsin, tuloksena ihan onnistuneet aamusalitreenit ns. tyhjään vatsaan, toisin sanoen ennen aamiaista. Tämä treenimuoto, varsinkin kunnon aerobisella harjoituksella höystettynä, saa aikaan mojovaa vajetta kuntoilijan kalorivarastoissa. Kumpanakin aamuna ahdistin itseni ensin juoksumatolle, jossa tein 2 kilometrin rykäykset. Varsinkin maanantaina alkuveryttelu tuntui hieman ylimitoitetulta, koska heti leuanvetopaikalla reisilihakset alkoivat jo ilmoitella tukkoisuudestaan.

Tuo Endomondo-screenshotti on siis yhteenlasketusta
matkasta vaikka oikeasti vedin 2+5 km.

Maanantaina onnistuin pitkästä aikaan 3 x 10 leuan sarjassa. En toki päästänyt liikettä aivan alas, mutta eteenpäin on silti menty vaikka viimeisessä vedossa oikean lavan alue hiukan jumittikin. Keskiviikkona tyydyin 3 x 8 sarjaan, jotka tein toki kaikki hyvin leveällä myötäotteella. Leukojen jälkeen vuorossa oli erinäisiä sarjoja, kuten kapeaa penkkiä, kahvakuulaa ja vatsoja, joiden jälkeen siirryin taas juoksumaton tuntumaan.

Matolla tulee aina pitkän osuuden alussa melkoisen lohduton olo. Kun matka pitenee, olokin kyllä poikkeuksetta paranee. Hiukan olen ihmetellyt maton näytöllä olevia tehomääriä. Noin 9,5 km/h:n nopeudella teho pyörii noin 185 wattin paikkeilla, kun vauhdin lisäys 11 km/h:n ralliin, nostaa tämä myös tehoihin noin 30 pinnaa. Vauhtia voi lopussa lisätäkin, mutta täytyy muistaa että ilmanvastus puuttuu ja kuuleman mukaan matto vielä auttaa jalkaa kulkeutumaan taaksepäin, jolloin maastolenkit eivät ole yleensä vertailukelpoisia tai yhtä nopeita kuin matolla.

Adamantium-olkapää

Salitreenit tai mikä tahansa kuntoilu on toisinaan mukavaa ihan omin päin suoritettuna. Omiin mietteisiin uppoutuessa pitkäkin harjoitus sujuu parhaimmillaan kuin siivillä konsanaan. Tällä viikolla olen kylläkin tavoitellut saliseuraa, koska sosiaalisena luonteena koen, että treenin puitteissa olisi kiva vaihtaa taas kuulumisia. Timpa ei päässyt mukaan työkiireisiinsä vedoten ja lukuisten tavoitteluyritysten jälkeen hutikkakeikalta yhyttämäni Pete taas vetosi energia- ja biorytmitasojensa heikkoon tilaan.

Hankkiuduin siis salille jälleen ylhäisessä yksinäisyydessäni, suunnitelmissani tehdä lähinnä runsaasti mattojuoksua ja ehkä hieman ojentajia päälle. Salilla minua kohtasi mielyttävä yllätys, sillä treeniohjelmamme laatinut maestro, PT Johanna tuli pitkästä aikaan vastaan. Tosin en voinut kauheasti elvistellä treenisaavutuksillani. Vain lähinnä sillä, etten ole levinnyt syysherkkuttelujen myötä aivan tuntemattomaksi.

Salitreeni meni normaalien rutiineiden puitteissa. Väkeä ei ollut kuin kourallinen, joten laitteisiin pääsi kivuttomasti jonottamatta. Alkuun taas 1 km mattojuoksua 10,2 km/h ja perinteiset 30 leukaa. Jostakin käsittämättömästä syystä (tai kenties normaalista idiotismista johtuen) kokeilin ranskalaista punnerrusta smith-penkissä, varmaankin siksi, että vapaa penkki oli smithin lähellä. Oikea olkapääni rusahti kummallisesti ja olikin todella lähellä ettei se käden kääntyessä luiskahtanut pois paikaltaan. Loput ojentajaliikket (ylätaljahiihto, ylätaljaojentajat ja ojentajat pään yli) kuitenkin menivät suuremmitta kivuitta ja pääsin taas toteutettamaan itseäni juoksumatolle.

Tylsää aina postailla näitä Endomondon tilastoja,
mutta jotain kuvitusta pitää teksin sekaan saada.
Kilometrimäärät meinaavat laskea lehmänhäntänä
joka viikko. No, vielä on vuotta jäljellä.

Vauhdiksi asetin 10,5 km/h ja tavoitteeksi 6 km. Kahden kilometrin jälkeen olin todella varma, että loppustintti jäisi kesken, mutta jotenkin se reilu puolituntinen taas kului neljänsadan kilokalorin myötä. Huomenna kenties vielä salia, mutta olkapää pitää nyt vähäksi aikaa rauhoittaa, tai muuten pitää tilata aika Coxaan.

Miten motivoit kun voimat loppuvat?

Salitreenit alkavat taas vahvasti lipsua aerobisen puolelle. Tänäänkin olin työpaikan salilla tunnin ja 20 min, joista vietin juoksumatolla kaikkiaan 42 minuuttia ja 7.3 km:n verran. Väliin tein neljä sarjaa leukoja myötä- ja vastaotteella, hauiksia mutkatangolla scott-penkissä ja seisaaltaan irtopainoilla. Olisin mieluusti kruunannut hauispäivän vielä alataljalla, mutta sen ollessa varattuna tyydyin muutamiin vatsarutistuksiin.

Motivointi ja nimenomaan itsemotivointi nousee esiin erityisesti yli puolen tunnin mattosessioissa, koska maisemat eivät vaihdu aivan samaan tapaan kuin maastossa. Tylsistyminen ja epäluottamus omiin kykyihin alkaa kalvaa mieltä. Motivointiin on kuitenkin monta hyvää keinoa, joista seuraavassa muutama lajissaan kiinnostava.

I - Vähän kerrallaan: Vielä yksi ratakierros - 400 metriä jaksaa aina.

II - Toverikateus: Tuo heiveröinen tyttö / roteva äijänköriläs viereisellä matolla painelee yli 2 km/h kovempaa tahtia.

III - Toverikateus 2: Nuo puolitutut nauravat partaansa, jos hidastan/keskeytän treenin.

IV - Urheilusankarikuvitelmat: Vain 2km matkaa olympiavoittoon - Tulivaunujen teemamusat vielä soimaan taustalle.

V - Hemmottelu odottaa: Kuuma sauna ja kylmä proteiinipirtelö häämöttävät.

Tämän päivän loppustintissä vedin ensin 2km 9.9km/h:n vauhdilla. Sitten itseluottamukseni koheni ja korotin nopeudeksi 11.9 km/h. Ensimmäisen 200 metrin kohdalla tuumin, että kyllähän tämä tälläkin vauhdilla sujuu. 400 metrin kohdalla ajattelin, että Huh ja 600 metrin kohdalla, että Huh Huh! Sitten käytin kaikki tietämäni itsemotivointikeinot ja lopulta pääsin 2 kilometriä tuolla vahdilla. Ehkäpä vielä jonakin päivänä 12 km menee tunnissa. Mutta sitten motivoinnin lisäksi täytyy lisätä myös ihan rakaa vauhtikestävyyttä.

Pakkasjuoksu

Taannoinen kevyen syömisen hankkeeni ei tällä kertaa ansainnut vuoden suomalainen yrittäjä -kunniamerkkiä. Keveissä merkeissä ja tiukalla linjalla alkanut viikko päättyi migreenikohtauksen kautta suklaa- ja karamellinautintoihin, jotka harmikseni ovat ikään kuin jääneet päälle aina näihin päiviin asti, puntarin neulan tavoittaessa historiallisen korkeita lukemia.

Kaikeksi onneksi urheilu sentään maistuu, jos ei aivan kansallisella huipputasolla, niin ainakin lisäkiloja torjuvan harrasteliikunnan kannalta. Itsenäisyyspäivä, kuten kaikki tietävät on liikkujalle harvinaisen murheellinen arkipyhä - salit ovat kiinni ja lumituisku estää ulkoliikunnan samalla kun yleinen flegmaattisuus ajaa Linnan juhlia zoomaamaan. Teinkin arkipyhätorstaina ja perjantaina tunnin crossarisetit - kuitenkin tyhjää parempi liikuntasuorite per vuorokausi.

Lauantaina sain aikaiseksi talven ensimmäisen pakkasjuoksun, elohopean laskiessa miinus kuuden kieppeille. Kesämallinen juoksutakki herätti epäilykseni ja suodattikin aluksi kylmyyden iholle, mutta kilometrin jälkeen vaatetus alkoi toimia. Lumi pehmensi askelta ja suuntasin kulkuni aina yhtä inspiroivalle omakotitaloalueelle. Vauhti oli todella hiljainen, noin 8 km/h, mutta se soveltui tähän hetkeen mainiosti. Vajaan puolentoista tunnin jälkeen huomasin hölkkäilleeni kuin itsestään lähes 11 km. 822 kulutettua kilokaloria tarkoittaa noin 140 gramman suklaa-annosta. Tiukka linja tai kioskin kautta kotiin.

Vade Retro, Spiritu Malo!

Huomiokykyinen ja kaukaa viisas Rautahumpan lukija saattaa postauksen otsikkoa lukiessaan tuumia epätoivon hiipineen Rautiksen WWW-kävijätilastoyksilön keskuuteen. Muinaiset ja jo kadonneiksi luullut ilmaukset löytyvät useimmiten katolisen kirkon tai okkultismiin hurahtaneiden pop-, rock- ja metallimusiikkiväen parista, eikä niinkään proteiinijuoman ja magneesiumpöllyjen keskellä viihtyvien treenipäiväkirjasta.

Selitys on jälleen totuutta soveliaampi, sillä sain houkuteltua salille vaihteeksi itsensä Lisäpaino-Timpan, joka demonien, kerubien, alkueläinten ja eteeristen öljyjen ahdistamana oli palautettavissa kansalaisluottamuksen eetokseen ainoastaan tervehenkisen ja suoraselkäisen kuntosaliharjoituksen myötä.

Suuntasimme salille, jota Rautahumppa ei ole suosinut aikoihin. Vaikka laatu onkin tyydyttävä, salin koko, palvelut ja hinta eivät ole aivan balanssissa. Saliyrittäjän onneksi salin hieman vapaammat treeniajat olivat tällä kertaa valttina ja veivät voiton Rautahumpan käyttämistä normihalleista.

Timpa aloitti vaihteeksi hurjalla juoksumattorykäisyllä. 4 kilometriä meni 20 minuutissa ja reilu kilometri sujui 14,6 km/h:n tuntinopeudella, jolloin sielunvihollisen inhasti rekrytoimat demonitkin alkoivat hellittää ankaraa otettaan Timpan piinatussa kehossa.

Itse pyyhkäisin maltilla 17 minuuttia crosstrainerissa. Tämän jälkeen tein 28 leukaa neljässä sarjassa, joista ensimmäisen sarjan leveällä otteella. Sitten ajauduimmekin yhdessä penkkipunnerruksen traditioihin. Pitkäkätisinä (pioneeri)treenaajina osoitimme yleisen halveksuntamme niitä muhkeatorsoisia salikuninkaita kohtaan, joilla penkkipunnerrustanko laskee vain kymmenisen senttiä ennen vastakkaista liikettä, suoden otolliset mahdollisuudet usean sadan kilon liikutteluun ja mikä huomattavinta, muun saliväen hyväksyvään ja kunnioittavaan nyökyttelyyn. Itse saimme aikaiseksi muutamia sarjoja 50-70 kg:n painolla.

Ajauduimme jälleen erillemme ja tiemme kohtasivat vasta kahvakuula-alueella, jossa teimme hukeita sarjoja 24 kiloisella mötikällä. Itse tein yhden ja kahden käden perusheilautuksia Timpan tehdessä samalla painolla bravuuriaan, etukautta tuotua käden yli heilautusta. Harjoitin välillä lähinnä rintaa, 20 kilon käsipainot olivat tänään penkillä sopivat. Tein lisäksi vipunostoja maaten 12,5 kilon painoilla, jotka kyllä olivat tänään turhan raskaat.

Lattialla oli myös hieman kromattua kainalosauvaa muistuttava tanko, jonka arvelin soveltuvan hauiskääntöihin ja teinkin tällä uudella tuttavuudella 3 x 14 sarjat kyseistä liikettä 15 kiloa tankoon painoa lisäten. Lopuksi 18 minuuttia crossarilla. Timpa jatkoi juoksumattotoimintaansa ja lopuksi vaikuttikin siltä, että tämä henkiolentojen piinaama mies oli saanut viimeisetkin riivaajat kimpustaan. Rautahumppaa ei tähän kuitenkaan lasketa.

Parempaa luvassa

Tällä hetkellä luminen viima käy leveysasteillamme vaakatasossa, joten unelmoinnit leppeästä hölkkäpolkutuokiosta lienee syytä unohtaa. Aikoinaan, kun juoksimme pienellä porukalla paljonkin, muodostimme neljän säätyypin ulkoilusuosioteorian:

I - Aurinkoinen, leppeä ilma, kaikki kynnellekykenevät pururadalla tai ladulla.
II - Puolipilvinen, viileämpi keli, vähemmän jengiä, mutta ainakin kuntohullut ja koiraharrastajat mestoilla.
III - Maltillinen sade ja muutamia lätäköitä. Epäsuosituin ulkoilukeli, ei ketään ruumiinkulttuuria tekemässä.
IV - Todellinen koiranilma, vaakasuoraa viimaa, pyryä, hiekkamyrskyä, heinäsirkkoja ja taifuuni päälle. And behold! - Hölkkäkunkkuja ja pururatadiivoja huomattavasti enemmän kuin III-tasolla.

Asia on aina ollut todellinen mysteeri. Pieni tihku kartoittaa kaikki, mutta todellinen rajuilma taas houkuttaa sokeripojat ja -tytöt takaisin.

Nomutta. Tiistain, torstain ja perjantain saldona oli mukavat salitreenit. Kun siihen vielä yhdistetään maltillinen syöminen, tuntuu siltä kun saattaisin olla hyvässä tikissä jo joulun tienoilla. Toki kaikki adventtiherkut ovat alati vainoamassa vielä viikkoja.

Torstaina kävin työpaikkani lähellä olevassa salissa ja tein alkuun perinteisen 1km mattojuoksun. Olen nyt alkanut nopeuttaa tahtia ja pidin nopeutena 10,4 km/h. Tämän jälkeen tein 28 leukaa neljään settiin jaettuna.  Seitsemän toistoa oli siis maksimi yhtä sarjaa kohti. Tästä inspiroituneena päätin tehdä hauksia ja ojentajia. Leukojen jälkeen siis Scott-punneruksia ja sitten käsipainoja, joilla sarjat piti alkukokeilun jälkeen taas tehdä nivusen seudulta ylöstuotuna, koska sivuilta aloitettu hauiskääntö ranteen vääntöineen tuntui taas vastenmieliseltä.

Lyhyen vatsalaitesarjan jälkeen tein ojentajia hiihtoasennossa ylätaljassa ja samassa vehkeessä vielä olan yli ojentajat. Nämä liikkeet tuntuivat kyllä vielä perjantainakin. Loppuun juoksin 5,5 km ja viimeiset 700m 14,6 km/h. Treeni maistui jo kohtuulliselta.




Perjantaina juoksuvauhti oli samaa luokkaa, vain määrä oli hivenen pienempi, yhteensä 6,2 km. Tein nyt kulmasoutua käsipainolla (á 27,5 kg) ja kp sivunostoja 8 kilolla. Ysilläkin olisi ehkä mennyt, mutta lepsuilin. Tein myös pystypunnerruksia 15 kg:n punnuksilla ja tietenkin leuat, joita nyt meni 30 toistoa ja eka sarja leveällä otteella.

Endomondon mukaan olen saanut aikaiseksi sekä loka- että marraskuussa yli sata juoksukilometriä, mikä on ihan hyvä määrä, kun salihommia on kuitenkin mukana. Säätilakin on suosinut kun ulkona on päässyt taipaleelle ilman tolkuttomia kinoksia.