Aerobista taivallusta ja reippaita vetoja

Sunnuntaina tein 7 kilometrin lenkin,  joka muodostui tahdiltaan varsin rauhalliseksi. Tämä tapahtui varsinkin siksi, että lörpöttelin puhelimessa kelpo osan taipaleesta. Aikaakin kulutin harjoitukseen peräti 59 minuuttia. Kuin kostoksi edesvastuuttomasta velttoilustani puhelimeni kosketusnäyttö lakkasi lenkin päätteeksi toimimasta. Endomondo-riippuvaisena panikoin välittömästi ja pohdin ratkaisua tulevien lenkkien dokumentaatiolle, sillä odotettavissa olisi puhelimen korjaukseen kuluva muutaman päivän tai viikon endomondo-breikki.

Ratkaisuksi keksin juosta seuraavana päivänä täsmälleen saman lenkin. Kuin johdatuksesta ja kohtalon oikusta itse Lisäpaino-Timpa otti ja soitti rikkonaiseen puhelimeeni kesken lenkin. Näin ollen ajankäyttökin osui tuohon parahultaiseen 59 minuutin haarukkaan, joten kalorikulutus ym. kunnonkohotus oli lähes identtinen sunnuntain lenkkiin nähden. Endomondossa kuljetun lenkin voi tehdä ns. reitiksi, eli routeksi, jolloin se on mahdollista kopioida uudeksi harjoitukseksi.

Tiistai-ilta kuluikin sitten kuntosalin tiimellyksessä. Juoksumieliteko oli havaittavissa jo harjoituksen alussa, mutta matot olivat varattuina. Aluksi siis 9 minuuttia crosstrainerissa, jonka jälkeen koin vaikeuksia leuanvedossa. Eka sarja oli kahdeksan toistoa leveällä myötäotteella, jota seurasivat kapean otteen sarjat 8+7+7. Tämän jälkeen tein pystypunnerruksia 17,5 kilon käsipainolla ja vipunostoja 8 kilolla. Lopuksi vatsoja koneessa.

Viimeinen salirynnistys tapahtui matolla, jossa juoksin 4,2 kilometriä, intervallimeinigillä. Ensimmäinen kilometri 9,5 km/h, toinen 12,5 km/h ja kolmas jälleen 9,5 km/h. Mielenkiintoinen ilmiö oli se, ettei kolmannen rauhallisen kilometrin aikana hengitys oikeastaan tasaantunut lainkaan. Neljäs, vauhdikas kahdentoista ja puolen km/h:n tonni olikin sitten jo aika tuskaa, mutta onneksi vauhtia ei tarvinnut hidastella nuorempien ja vetreämpien silmien edessä tälläkään kertaa. Lopuksi löin hikoilevat kämmenpohjani juoksumaton antureihin, jolloin sykelukemaksi ilmeistyi itselleni melko maltillinen 178.

Vauhtia juoksumatolta

Viime aikoina olemme Pete-Petterin kanssa ajautuneet massakauden lumoihin. Tahtomattamme ja vahingossa tosin. Osin itsepetoksellisista syistä pohdiskelimme, että miehinen keho olisi kenties vastustamattomampaa sorttia hieman jyhkeämpänä. Samaan aikaan pimenevät illat ovat saaneet makuhermot himoitsemaan rasvaa ja sokeria ikään kuin vastapainoksi kaamoksen kurjuudelle. Toisaalta lumeton, viileämpi ajanjakso houkuttaa myös juoksulenkeille joka on, kuten kaikki tiedämme, erittäin tehokas liikuntamuoto. 1000 kcal lähtee minun kokoiseltani Obelixilta reilussa puolessatoista tunnissa. Harmillista on vain se, että liikunnan tuoma eufooria yhdistettynä tilapäiseen vatsan litistymiseen saa kämmenet ahmimaan herkkuja ääntä kohden ainakin 3000 kcal:n edestä per lenkki.

Toissa sunnuntain erikoisvenkura - paluumatkalla samat maisemat

Kuuleman mukaan monet vasta- ja vatsa-alkajat juoksevat iltalenkkinsä liian lujaa. Itse olen tätä nykyä alkanut juoksemaan hyvinkin hitaasti. En ainoastaan ns. pitkiä lenkkejä, vaan kaikki muutkin lenkit. Vauhti lipsahtaa mäkisessä maastossa 7 minuuttiin per km, vaikka välillä saan 5:30 kilometriaikojakin Endomondoon. Yksi ratkaisu on salitreenien yhteydessä tapahtuneet mattovedot. Matolla ei tarvitse huolehtia, ettei raskaan vedon jälkeen jaksaisikaan enää palata lähtöpaikkaan. Olenkin ottanut viime päivinä tavaksi lisätä vauhtia joka kilometrille, kuten aiemmin kerroin. Esimerkiksi 10-11-12 km/h sarjoina. Viime kokeilin matolla neljää kilometriä, josta viimeisen juoksin 14 km/h, eli miltei lisäpaino-Timpan pitkän lenkin pacea. Aikaa meni siis 4:17 per km. 3k:n Cooperiin on siis vielä matkaa, mutta vauhtiharjoitusten tehon kyllä huomasi iltalenkeillä. Torstainakin juoksin tokan ja kolmannen kilometrin vanhasta muistista vaivatta alle kuuteen minuuttiin per km.

Vauhti ei päätä huimaa, mutta toisaalta kaloreita kuluu

Selkään on nyt vain tullut jokin kramppi, ilmeisesti salilta vipunostoissa tai ranskalaisissa. Oikean lavan seutu jäykistyy kummallisesti heti kun otan muutaman juoksuaskeleen. Vasta 1/2 tuntia juostuani selkä alkaa rentoutua. No, eteenpäin on menty - ja lopussa saatiin kulma.

Seitsemän treenin viikko ja hullut päivät

Päättynyt viikko ei suinkaan kulut itseltäni harhailun, fundeeraamisen taikka aprikoinnin merkeissä vaikkakin kanssakansalaiset lankesivatkin vanhurskaalta polultaan uusliberalistisen bilateraalitalouden ylväimmän ilmentymän edessä ja yhdessä tuumin ryhtyivät kanniskelemaan keltaisia paperikassejaan vellovassa ihmismeressä tuhannen taalan paikan itsepetosta toisiinsa valaen. Perinteiset Hullut Päivät tarjosivat muun muassa 90 euron collegehousut 80 euron hintaan. Parahultaisesti alkuperäinen suositushinta on nykyään poistettu kuluttajien silmistä. Tällöin se saattaakin olla jopa tarjoushintaa matalampi. Under Armour -housuista oli kaiken lisäksi tarjolla vain XXXL-koko, joiden arvelin olevan yltäkylläisen kokoiset jopa Sankilan praasniekalle, vaikka tämä kuuleman mukaan onkin nauttinut massalla ja off-seasonila olostaan kenties siinä määrin että saattaa olla aiempaa leveämmän takaritsin omistaja.

Ensiluokkainen Smith-penkki,
pystysoutu tuntui ihan
siedettävältä

Ostomania tarttui kuitenkin pitkähihaisen teknisen aluspaidan edestä, tosin hankinta tuli tehtyä kotoisammasta Prisma-myymälästä. Tämän Italiassa valmistetun, varsin tyköistuvan ihokkaan väitetään olevan XL-kokoa. Saapasmaassa mediumsaliurhot lienevät melko hoikkavartista porukkaa, saati sitten joku satakiloinen pizza-Tarzan, joka saattaa tarvita äksiä ällän kera enemmän kuin Frederikin pikkutakissa konsanaan.

Mainio kahvakaulus, jolla voi
vedellä vatsalihasliikkeitä
ylätaljassa, fitnesspallo vain
ristiselän taakse.

Viikkoni koostui seitsemästä treenijaksosta ja ilahduttavasti ajauduin peräti neljästi ulkolenkille. Pisin lenkki oli siis tuo tiistainen 23,5 km, joka meni kieltämättä hieman pitkäksi ja olisin kernaasti lyönyt stopin jo 15-16 km:n. Muut lenkkini olivat 9 kilometrisiä ja lisäksi vedin torstaina kuntosalin matolla vielä reilut 4 km. Yhteensä siis 55 km juoksua. Salitreenejä oli kolme joissa tein noin kaikkiaan 110 leuanvetoa ynnä muita suosikkiliikkeitäni, kuten kahvakuulaa, vipunostoja, scott-hauiksia (myös hammer-otteella), kulmasoutua ja jopa pystypunnerruksia smith-penkissä. Tähän alkuviikkoon pitää ottaa ainakin yksi välipäivä.

Viikon neljä juoksutreeniä, vajaat 4000 menetettyä kilokaloria
saatiin kyllä heittämällä takaisin.

And I thought it would be a piece of Frankfurter...

Knee rises up only for the photo.

Yesterday afternoon I decided to run a bit longer route than I usually do. My original plan was to run roughly 10 miles (16 km). Anyway, there were some minor changes and some mysterious witchcraft on my route. At first, everything went well and I travelled about 6 miles in the first 60 minutes. After that, I had to take some walking steps, because I felt some pain in my foot. Then I went to buy a bottle of beverage and a small jar of protein drink. As always, I drank them both too quickly. My stomach sloshed like crazy when I tried to run again, fortunately it passed after a mile or so.

A long needed energy boost

Amount of the energy of five donuts!

My setbacks weren't done with me yet. As expected, I got lost and found myself behind rapid waters, several kilometers from the nearest bridge. My only choice was to try to run back to my starting point, calling the cab would have been even more humiliating. Finally, feeling totally exhausted, I run into community garden and just couldn't find my way out of there. That reminded me of the village from "The Prisoner" television series. Luckily I got out. 14.5 miles (23,5 km) of running and it took over three hours. Rather easy pace, but I am happy to survive.

Pete & Miksu photo carneval

Lauantaitreeneistä oli sovittu ties kuinka pitkän aikaa sitten. Tästä huolimatta en nähnyt Peten alati käyttämää ajoneuvoa liikuntakeskuksen parkkialueella ja aloinkin huolestua, sillä tämä rytmimusiikin pioneeri ei juuri viivästele sovituista kohtaamisista. Pikasoitto hukassa olevalle foxsankarille selitti tilanteen - Pete askarteli vielä tirsamaan maisemissa, vaikka kello kävi jo iltapäivää. Aavistelin miehen olleen mattakeikalla, eli ilahduttamassa foxkansaa 7-8 tanssisetin edestä. Univelka viittasi öiseen performointiin, mutta en kyennyt puristamaan vaiteliaasta miehestä totuutta ulos tälläkään kertaa.

As always, alkuun 1 km mattojuoksua 9,4 km/h.

Salilla tervehdimme Johannaa iloisesti ja sepustimme parhaamme mukaan selitykset vähälle treenille ja runsaalle syönnille. Olin varsin mielissäni uudesta leuanvetostongasta, jossa on mahdollista tehdä leukoja kapealla paralleeliotteella. Maltoin kuitenkin mieleni ja tein ensin lämmittelyt matolla. Päivän treeneissä innostuimme valokuvaustaiteesta, joten tämän päivän bloggaus onkin nyt kuvapainotteinen.

Mahtava mittatilausstonga mahdollisti
myös kapean otteen. Tänään 40 toistoa!

Pete aloitteli vinopenkin kera, myös 60kg oli tangossa.

Veljet irtopainojen parissa. Lieneekö Peten painot
sittenkin raskaammat, kun rytmi sleebaa?

Pete teki myös muutamia sarjoja istumissessioiden välillä

Ankaraa vääntöä scottissa by Pete

Kaikkiaan 7,4 km juoksua. Mielyyttävä 4.kilometri aikaan 4:30.

Intervalli

Opiskelin varhaisnuoruudessa musiikinteoriaa, jossa olin vain hieman lahjakkaampi kuin vaikkapa espanjankielessä, jonka perusteet aloitin eräässä tutuksi tulleessa opinahjossa kolmena vuotena peräjälkeen. Säveltapailun kiihkeimpiä hetkiä olivat muun muassa intervallien tunnistamiset, joita helpotimme erilaisin muistisäännöin. Esimerkiksi kvartin sävelero on sama kuin tipe-tipe-tiptapissa ja pieni seksti alkaa samoin kuin Karjalan kunnailla -kappale.

Kokeilin tuossa eräänä päivänä intervalliharjoittelua myös kuntosalilla. Yritin vetää leukoja aina edellistä sarjaa kiivaamalla tahdilla. Leuoissa on se mielenkiintoinen puoli, että jos sarjan lopussa kädet päästää liian rennoiksi, ei taatusti pääse enää ala-asennosta ylös. Toki voimatkin ovat lopussa, mutta luulen että kyseessä on ennen muuta uskonpuute. Säästin kuitenkin voimia mattojuoksuun, jossa varsinainen intervallikoetus tapahtui. Ensimmäinen kilometri meni 9,4 km/h:n vauhdilla, seuraava 10 km/h, sitten 11 km/h ja lopuksi 12 km/h. Oikea polvi alkoi kipuilemaan ja mietinkin ovatko kilometrit lopultakin tulleet täyteen, sillä polveni eivät juurikaan ole oireilleet. Onneksi kipu hellitti heti kun hidastin vauhdin taas 9,4 km/h:n vauhtiin, jota jaksoin pari vielä reilut pari kilometriä. Mukava harjoitus kuitenkin ja ikäänkuin piste kaiken muun treenin lopuksi tehtynä.

Ensi sunnuntaina olisi Pirkan hölkkä, johon olen osallistunut neljä kertaa, vuosina 2005, -06, -08 ja -09. Nyttemmin olen jättänyt osallistumatta milloin milläkin tekosyyllä. Vuosi sitten kyllä jo ilmoittauduinkin, mutta jäin pois sairauden vuoksi. En kylläkään oman sairauden, mutta syytä siinäkin. Olisi kiva mennä taas, mutta tulevana viikonloppuna saattaa tulla vettä kaatamalla. Pieni sade ei menoa haittaa, mutta runsaat lätäköt yli kolmen tunnin suorituksessa alkavat varmasti kyrsiä. Toisaalta haluaisin olla ennätysvireessä jos kerran pitää vaivautua sunnuntaiaamulla yhdeksäksi aina Valkeakoskelle asti.

Aspiraatio ja perspiraatio

Rautahumppa haluaisi lisätä kuvan jokaisen jutun yhteyteen, mutta tällä kertaa mennään pelkällä tekstillä. Tänään päivän treenisaliksi valikoitui uusittu sali työpaikkani lähellä, sama paikka jossa olemme muun muassa todistaneet Asessori-Teemun mallikasta treenia. Kaduilta kuulemamme sanan perusteella Teemu on laittanut kuntoilussaan niin sanotun ison vaihteen silmään ja mies onkin hoikistunut sekä kerännyt lihasta silmin nähden sitten viime näkemän. Posketkin punoittavat tervehenkisesti. Iltasalilla Teemua ei kuitenkaan näkynyt, koskapa oli suorittanut harjoitteensa jo aamutuimaan.

Aamun virkkuudelle on syynsä sillä kyseinen sali on arki-iltaisin mitä ruuhkaisin. Huolimatta salin kohtuullisesta koosta ja laitteiden lukumäärästä, lähes kaikkiin laitteisiin ja suoristuspaikkoihin oli ruuhkaa. Varsinkin lämmittelylaitteet olivat sen verran kovassa käytössä, etten edes yrittänyt alussa juoksumatolle vaan tein lämmittelyt kuntopyörällä ja crossarilla.

Tämän jälkeen alkoi soveltaminen, josta PT:mme Johanna on usein meitä kuumottanut. Vieraassa (ja ruuhkaisessa) salilla suorituspaikat houkuttavat kokeilemaan uusia juttuja tai kärsimättömän kanssaliikkujan niskaan porautuva katse tekee sarjoista hosuvia ja kiire seuraavaan liikeeseen on ilmeinen. Tein alkuun leukoja kaikkiaan 7 toistoa x 4, joissa vaihtelin leveätä ja kapeaa myötäotetta. Sitten pitkästä aikaa vatsoja miinuspenkillä, penkkipunnerrusta 60 kilolla, sitten ylätaljavetoja ja alataljahauksia. Liikeet päätin Lisäpaino-Timpan bravuriin, eli liikkeeseen, jossa kahvakuula tempaistaan maasta rinnan kautta ylös pään yläpuolelle. 30 toistoa molemmilla käsillä sai kyllä sykkeen kohoamaan.

Lopuksi pääsin juoksumatolle pienen jonotuksen päätteeksi. Salin kiivas käyttöaste oli tällä välin saanut ilman hyvin sakeaksi, joten päätin 22 juoksuminuutin riittävän. Nopeudeksi asetin 11,4 km/h,  joten ajassa taittui 4 km treenihetken sinetiksi.