Tuulella käyvä mies

Näinä aikoina on ylläpidettävä Rautahumppaa kirjoittelemalla kaikenkarvaisia joutavuuksia, kun varsinainen raudan kanssa jumppaaminen on vielä tauolla.

Muutama sananen vaihtoehtoisista liikuntamuodoista. Vietin viime viikolla pari päivää Yyterin rannoilla purjelautaillen. Otin alkeiskurssin pari vuotta aiemmin ja nyt taisi olla neljäs kerta laudalla. Vaikka Suomi on järvistään kuuluisa, olen sattunut varttumaan hyvin kuivalla seudulla, jossa soutuvenekin on silkkaa eksotiikkaa. Siltikin tuulen avulla liikkuminen ja vieläpä purjelautailuun liittyvä fyysisyys kiehtovat kovin. Yyterissä oli viime viikolla surfviikko ja rannoilla sekä vesillä pyörikin monenlaista aktiivisurffaria ja leijanlennättäjää.  Suomen surfpiirit ovat varsin vireät ja tämmöisestä aloittelijasta olikin hauska kuunnella provetäjien slangia surfkeskuksen penkeillä. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa, välinehienoudet sekä tuulien ja aaltojen nyanssit. Samoin slöörit, jiipit ja spotit eroittuivat kiihkeästä sanailusta.

Itse purjehtiminen sujui itseltäni ihan aloittelijameiningillä. Voimavaroja kului suhteettoman paljon lähes paikollaan kelluvalla laudalla tasapainoiluun ja lähes jokainen käännös jouduttiin tekemään purjeen vedestänostamisrituaalin saattelemana. Jaksoin kuitenkin olla vedessä kerrallaan jopa 3 tuntia, jona aikana maistelin merivettä varmaankin 25 kertaa. Vesitiiviissä pussissa Endomondoa päivittänyt GPS-laitteeni arveli kilokaloreita kuluneen tuona aikana peräti huikeat 54. Kun yritin lopen uupuneena nostaa mastoa kahden ja puolen tunnin kohdalla, olisin itse verrannut koko setin aiheuttamaa rasitusta 25 km:n maastojuoksuun. Tällöin kaloreita olisi kulunut ehkä noin 1500. Mutta ensi kerralla pysytäänkin jo paremmin laudalla.

Lisätietoja purjelauta- ja kitemeiningeistä:
http://www.purjelautaliitto.fi/