Treeni alppitähden tahdissa

Pohjoisen maankuulut herkkupöydät olivat jälleen kutsuneet luokseen lähes puolet Rautahumpasta ja tämä lyhyeksi, sekä urheilu- & liikuntapoliittisilta aikaansaannoksiltaankin hieman vaatimattomaksi jäänyt trippi näkyi ja kuuluin välittömästi puntarin vaikerruksena. Tänä aamuna tartuinkin itseäni niskatupeesta roskin ottein ja pakotin itseni perinteiselle tyhjän vatsan -lenkille. Väkinäistä hölkkää ynnä katkokävelyä tulikin harrastettua pitkälti toista tuntia ja vaaka näytti lenkin jälkeen hiukan säällisempiä lukemia.

Liikuntaharrasteet eivät päättyneet tähän, sillä kello 12 olikin sitten määrä uppoutua salitreenin jaloon ruumiinkulttuuriin. Vakisali oli edelleen kesäajassa (damn), mutta keplottelin itseni toiselle salille ja jätin salihenkilökunnalle valvontakameran säälimättömän digitaalisilmän tuijottaessa vilpittömän kirjeen koskien treenitarkoitustani ja maksusuorituksen .

Laitteiden välissä vilahti
tutunoloinen ornamentti

Sisällä salissa oli hiljaista. Pöytätuulettimet hurisivat tasaisesti ja luulin olevani yksin. Valmistauduinkin olkapää-rintasovelluksiin. Aluksi en huomannut mitään erikoista. Mutta sitten tuntui, kuin joku tai jokin olisi etäisesti hyräillyt Edelweiss-kappaletta musikaalielokuvasta Sound of Music. Tämän jälkeen jotakin vilahti vatsa- ja selkälaitteiden välissä. Mitä se oli? Punamusta maorilaisornamentti. Oliko tämä aistiharhaa vai noituutta? Mitä vielä. Vähäjärven-Ferrigno, masurkkamaestro Pete, oli saapunut jakamaan kuntoiluriemua kanssani.

Salilla Pete intoutui Smithin pariin, joka muuten on aika tavalla laadukkaampi laite kuin vakisalimme muinainen David. Itse tein vipunostoja sivuille ja eteen. Sivunostot onnistuvat jo aika puhtaasti 8 kg:n käsipainoilla, mutta nostot eteen aiheuttivat loksuvaa ääntä oikeassa olkapäässä ja vähän kipuakin lapaluun seudulla. Hmm. Peten tehdessä maineikkaita vatsaliikkeitään, menin vetämään leukoja, koska tarjolla oli juuri mieleiseni paralleelit kahvat kyseiseen liikkeeseen. 10 + 7 + 5 + 4. Sleepy Sleepersin sanoin: "Alkuun meni kyllä hienosti."

Ilman varmistajaa tapahtuviin nostoihin
painoja jouduttiin vähentämään rutkasti

Kyseessä taisi todellakin olla idearikkaampi päivä, koska mieleeni tuli kokeilla maksimia penkissä. Nöyryyttävästi jouduin turvautumaan Petterin varmisteluihin, kun aivan suunnittelemani painot eivät nousseetkaan. Toki penkkikin oli huono ja varmistaja olisi voinut nostaa tangon pois telineistä jne. seli jne. seli.  Onneksi pahemmilta vammoilta säästyttiin. Tästä varmaan alkaakin ahnas saliperiodi Rautahumpan pojille.