Sunnuntain pidempi lenkki

Vieläkään rautahumppaajien tie ei ole vienyt kunnollisen punttitreenin pariin. Tai en tietenkään osaa sanoa aivan varmasti herr Petestä, joka saattaa hyvinkin treenata salaa ja olla ornamenttien peittämän vartalonsa mitan edellä meikäläistä jahka syksyn ensimmäinen pumppi koittaa.

Kuluneena sunnuntaina päätin kokeilla rajojani ja varsinkin raajojani rullaluistelun parissa. Tuo ylväs liikuntamuoto, nimenomaan ilman naurettavia suksisauvoja tehtynä, tulisi välittömästi ottaa myös olympialaisten lajiksi, ellei se jo sitä satu olemaan. Olen normaalisti tehnyt 30-50 km:n lenkkejä rennolla tahdilla ja kunnollisten taukojen kera. Sunnuntaina otin tavoitteeksi 60 km, mikä oli aika paljon, koska en koko kesänä ole juuri pitänyt luistelukuntoa yllä, lukuunottamatta 160 km:n viikkorutistusta ennen juhannusta ja viime viikon 30 ja 23 km:n mittaisia lenkkeijä.

Ennen mahtilenkkiä minulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa lenkin suunnasta. Suurin piirtein ajattelin kiertää Pyhäjärven Rajasalmen sillan itäpuolelle jäävän osan ja jotakin extrapujotteluja päälle. Reittivalinnoissa on hyvä muistaa esimerkiksi tuulen suunta. Päivällä navakka tuuli voi olla menomatkalla suht myötäinen, koska tuuli usein tyyntyy illaksi. Toisaalta vastatuuleen paluun voi rakentaa metsäisen suojareitin avulla luovien. Toinen asia on tietenkin asfaltin kunto. Hyvät näkymät tarjoava maalaisreitti saattaa olla heikosti hoidettu ja täynnä kengänmentäviä railoja. Samoin se mikä toimii autolla tai polkupyörällä, ei välttämättä toimi ollenkaan rullilla. Leveästäkään pientareesta ei ole hyötyä, jos autot suhahtelevat toistasataa ohi aivan vierestä.  Ainakin itselläni luistelutekniikka hajoaa autoja ja muita moottoripelejä varoessa.  Myös uudenkarhealla asfaltilla varustettu pyörätie saattaa olla täynnä vaaroja, jos ruuhka on liian kova. Lemmikkieläimiin piilee nyrkkisääntö, pienemmän otuksen kanssa tarkempana.  Mikään ei liene kiusallisempaa kuin yli-innokas kiinanpalatsikoira, joka yllättää hölmistyneen sekä tilanteeseen hieman liian löysän flexin kanssa varustautuneen taluttajansa ja säntää 30 km/h alamäkeä kiitävän rullailijan jalkoihin kuin päivän ensimmäisen ruokakupin kimppuun.

Sunnuntain lenkki meni todella kivuttomasti. Alussa sain apua myötätuulesta ja tapasin reitillä myös työkaveri, joka paljastuikin huippukuntoiseksi kilpapyöräilijäksi. Tampereen keskustan tuntumassa keskivauhti tietenkin hidastui liikennevalojen ym. liikenteen vuoksi, mutta olen varsin tyytyväinen että vielä 50 km:n tienoilla sain kellotettua kaksi reilusti alle 3 min kilometriä. Endomondo näytti lopussa kulutuksesi 2600 kcal. Eväänä käytin 1,6 litraa Fantaa, 2 dl kahvia ja kaksi jäätelöä. Keli oli myös todella hyvä. Melkein selkeä ja iltaa kohti tuulikin heikkeni. Seuraavana kuitenkin välipäivä, jalat ovat sen verran puuduksissa ja ajattelukin takkuaa. 61 kilometriä oli kuitenkin voitettu kanta.