Juoksua ja foksia

Tiettymättömien selkosten uuttera savottamies Pete eksyi kanssani paitsi salille, nyt myös foksille, sillä hyväkuntoisiksi itsemme trimmanneina suoritimme pitkästä aikaa musiikillista performointia eräässä tilaisuudessa. Vaikka olen käynyt salilla ahkerasti koko talvikauden, olen kuluttanut siellä aikani lähinnä krossarilla fitness-lehtiä selaillen.

- Ei selkää, ei vatsaa, eikä varsinkaan jalkoja, kun mun ei tartte, kuuluu vastaukseni Peten tiedustellessa päivän salitreenin muotoa. Yhteistreeniin on tarjolla siis vain hauista, olkapäitä sekä ojentajia. Kenties rintaliikkeisiinkin saatan toisinaan heltyä.

Peten kanssa olemme kuitenkin rehkineet salilla antaumuksella. Jostain syystä maksimipainomme ovat ikään kuin vaihtuneet eri liikkeissä. Siinä missä olen nyt kunnostautunut pystypunnerruksissa, Pete on (vanhana lyömäsoittajana) kiilannut ohitseni mm. käsipainoilla tehtävissä penkkiliikkeissä.

Nyt, lumien sulettua olen aloitellut juoksukautta, vaikkakin maltillisesti hitailla vauhdeilla. Endomondosta voin todeta, että vihreä juoksupalkki on kuukausittain kasvanut, mutta talven luistelukilometrejä on vielä ennen rullailukautta vaikea saada korvattua juoksemalla.  Ehkä se tästä.