FW: (Jää)hyväiset jääradoille

Palmusunnuntaisesta pikkunoitainvaasiosta selvittyäni suuntasin luisteluhaluisena kohti aurinkoisia jääbaanoja. Aluella oli havaittavissa poikkeuksellisen runsasta kansainvaellusta, mutta puitteet nautinnolliselle luistinsessiolle olivat muhevat. Vaikka sain aikaiseksi vain peruskympin, olin mielissäni, sillä pitkittyneestä Fennoskandiaa piinanneesta pakkasjaksosta huolimatta arvelin kauden olevan vääjäämättä päättymässä.

Asia realisoituikin heti kiirastorstaina, kun läksin samaiselle träkille, joka nyt kylpikin iltapäiväauringon paahteessa reilusti plusasteisena. Rata, jonka huollon mainittiin talvelta päättyneen, näytti päällisin puolin aivan kelvolliselta. Asettaessani massiivisen ruhoni pelkästään toiselle luistimelle, se painui kuuman voiveitsen tavoin huokoisen jääpinnan läpi. Välillä jää tosin kesti normipotkujenkin alla, mutta päätin edetä mukaan varaaminen sauvojen turvin tasatyöntöjen avulla. 10,5 km:n jälkeen olin nauttinut kyllikseni auringonvalosta ja jätin jäät taakseni tältä talvelta.

Talven luistelusaldoksi jäänee täten 350 kilometriä.

Pääsiäisen juhlasyömingeiltä en kyennyt välttymään tänäkään keväänä ja yritin kontrata asiaa lenkkeilyharrastusta virittelemällä. Pyhien aikana suoritin 8.6, 7.5, 7,3 ja 7,3 kilometriset lenkit lumen alta paljastuneella, pitävällä alustalla. Maanantai-iltainen lenkki aution kaupungin halki oli erityisen hieno. Tietenkin lukuunottamatta sulaneen lumen alta nousseen koirajätösten aromaattista scenttiä. Vaikka tiedänkin, että vain muutamat edesvastuuttomat kennelistit tuosta kelpo harrastajakunnasta jättävät jätökset lumituiskujen armoille, ihmeellinen ja yllättävä lienee se jokakeväinen lemu, joka kuukausien takaisesta, jo kauan sitten unohdetusta tapahtumasta hauvelin omistajankin tavoittaa.