Millainen Saarikylien retkiluistelurata on?

Rautahumppa on kaikessa hiljaisuudessa loihtinut artikkelin myös Saarikylien retkiluisteluradan vuoden 2014 tilanteesta.

Ja nyt myös Saarikylien radan tilanteesta kaksi päivää ennen vuoden 2015 alkua.

Disclaimer: Hoidetulla radalla matkanteosta pitäisi kuitenkin kai puhua matkaluisteluna. Ehkä saan ukaasit luisteluliitolta. Hmm. 

Vierailin siis tänään Kangasalan Saarikylien retkiluisteluvenuella, paikassa, josta kuulemani runsaat urbaani-, tai maiseman perusteella oikeammin talonpoikaislegendat ovat loihtineet mieleen uljaan liikuntapaikan, mutta joka kenties suhteellisen syrjäisen sijaintinsa vuoksi on toistaiseksi jäänyt Rautahumpalta testaamatta.

Saarikylät-nimitys herättää ensiksikin kysymyksiä. Monta kylää vai monta saarta? Ilmeisesti molempia. Paras (ja hupaisinkin) kuulemani kutsumanimi tai luonnehdinta Saarikylille on varmaankin Suomen Ahvenanmaa. Lähialueella sijaitsee monenmoista nähtävää, kuten Vehoniemen näkötorni ja automuseo, Aapiskukko-niminen superhuoltamo, sekä Sappeen laskettelurinne hieman kauempana.

Itse Saarikylät on muutaman saaren ja kylän yhteisö suurehkon Roine-nimisen järven syleilyssä. Rekiluistelurata on yksi alueen talvivetonauloista, sillä mestoilla on mahdollisuus paitsi vuokrata luistelukamoja, myös paistaa makkaraa, pyöriä napakelkalla, hörppiä kahveja leipäpuodissa jne.

Ajelin sunnuntain ratoksi kohti Saarikyliä, vaikka suojakeli ja matalalla lipuva, raskas pilvimatto antoi suorastaan takuut iltapäivän navakalle lumituiskuille. Tampereen alueelta radalle kertyy matkaa aikalailla, Kangasalan keskustankin tuntumasta varmaan vielä 16-17 kilometriä. Tähän Saarikylien rekiluisteluradan huonot puolet sitten loppuivatkin, sillä perillä odotti tukku iloisia yllätyksiä. Pihapiirin kahvio oli sulkeutumassa, mutta sain nopeasti palvelualtista apua, kun pyörin epätietoisena kaupunkilaisena hetkisen välinevuokraamon tienoilla.

Viidentoista euron vuokralla sain rekiluistinterät, luistelu(suksien)monot ja menoon sopivat sauvat. Tämän jälkeen seurasi ohjeistus radan alkupäähän ja huoleton maininta, että vuokrakapistukset voi jättää vapaasti vuokrauspaikkaan, kun luistelun saa valmiiksi. Vaikka keli olikin pöperöinen ihmettelin silti, että olin sunnuntaipäivän ainoa vuokraamoasiakas.

Itse radallakin oli rauhallista. Viihdyin mestoilla tunnin ja 40 minuuttia, saaden aikaiseksi 25 luistelukilometriä. Vain lapsiperhe ja nuoripari häiritsivät hetken luistelumatraani. Viereisellä jäätiellä näin vielä ravihevosen, auton ja moottorikelkan, joten aivan autiota seudulla ei ollut.

Rata oli järven jäälle tehdyksi huomattavan hyvässä kunnossa, juuri aurattu ja railoton, toisin kuin vaikkapa Näsijärven vastaava. Toki olosuhteet varmasti täälläkin vaihtelevat. Vain yksi ehkä 50 metrin pätkä tuosta noin 2,5 kilometrin radasta oli suljettu jäälle tulvineen veden johdosta, muuten jää oli tasainen ja mukava mennä. Hiljalleen tuprutteleva lumikaan ei haitannut retkiluistimien kulkua ja sain sauvoilla aikaiseksi noin 15 km/h:n keskinopeuden, parhaan kilometrin sujuessa 3:22.

Retkiluistimet ovat jalassa ihan erilaisen tuntuiset kuin jääkiekko- tai rullaluistimet. Ensinnäkin ne ovat niin kevyet, että alussa luulin niiden heti pudonneen monoista. Lisäksi luistin on vain monon kärjestä kiinni ja muistuttaakin vempulan tuntuisena enemmän suksia kuin luistimia. Toisella kympillä aloin saada Mogrenini kuntoon ja vauhti parani. Ainoastaan tiukat kaarteet aiheuttivat ongelmia, koska en osannut tai pikemminkin uskaltanut pitkäteräisillä retkueilla ottaa sirklausta mutkissa vaan jouduin himmailemaan vauhteja huomattavasti.

Kaikein kaikkiaan mahtava kokemus ja mesta jonne yritän päästä pian uudestaan.
Menkää nyt hyvät ihmiset tekin, ennen kuin jäät sulaa!