Sorsapuistossa kiertää siis 450 metrin mittainen triangelin ja ympyrän välimuotoon asettuva rata, jossa on erityisen hyvä ja hoidettu jääpatja. Luistelijoita on toki hyvillä ilmoilla liikkeellä siinä määrin runsaasti, että olen tuuminut pitkäteräisten matkavempeleiden olevan tarpeettomat jatkuvan pujottelun ja kanssaluistelujain väistelyn suorittamiseen. Sen sijaan matkaluistimet näyttäisivät olevan parahultaisemmat Näsijärvellä, jonne on aurattu leveä ja järviolosuhteisiin nähden varsin hyväkuntoinen 3,8 kilometrinen ura, joka lähtee Paasikiventien kupeesta, paikasta jossa aborginaalit kertovat Rantatien Kesoilin muinoin sijainneen. Rata kulkee lähellä Onkiniemen rantaa, kunnes Saara Hildénin museon kohdalta se kääntyy kohti jokaisen tamperelaisen ja järvilinnuston ylpeyttä, Siilinkarin hulppeaa majakkaluotoa. Siinä missä Helsingin ja Turun rannat vilisevät pitsihuviloita, on pirkanmaalaisia maalaisia tullut siunattua tällä hienostuneella nähtävyydellä, jota kelpaa sunnuntaisin ulkomaanelävienkin fotografeerata.
Niin taidokkaasti höylättynä ja jalankulkijain koettelemattomana kuin tuo Näsijärven jäärata onkin säilynyt, olisi pitkäteräisillä matkaluistimilla kylläkin käyttöä. Jään eläessä radan pintaan halkeaa monisatametrisiä railoja, jotka ovat myrkkyä varsinkin jääkiekkoluistien kohdalle osuessa. Vaikka et kuperkeikkoja lentäisikään, luistelurytmi saa helposti ikävän puudutuksen ja ylivarovaisuus hiipii luistelijan takaraivoon. Vaikka Sorsiksessa tuleekin helposti kierrettyä kymmeniä ympyröitä yhden kuntoiluhetken aikana, ei pään pyörälle meno haittaa sileällä jäällä tahtia. Ainoastaan kaukaloista hehtaaripyssyllä ammutut kiekot saavat aika ajoin vaistomaisen väistöliikkeen aikaiseksi. Intoa nostaa lisäksi ennätystehtailu, joka näyttää onnistuvan jokaisella luistelukerralla, nyt 10 km menee 35 minuutissa, eikä talla ole läheskään pohjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti