Olkapäät, hauikset, ojentajat & crossari

Rullaluistelukelit taitavat olla tältä kaudelta jo liu'uttu, sikäli viileät villahousuilmat vaanivat kulkijaa ikkunan takana. Viiden asteen viima ei juuri houkuta shortsiluistelijaa, se on vissi juttu se. Ennen varsinaista luistelukauden summaavaa välitilinpäätöspostausta, katselen kuitenkin vielä haikaillen K2:ni, kunnes nostan ne vääjäämättömästi odottavaa talvinaftaliinia. Ehkä vielä kerta kiellon päälle?

Olen eksynyt syyskuun aikana jo puolentusinalle salikeikalle ja varsin usein olen vieraillut gymillä jo hiljaisina aamupäivän tunteina. Aikomukseni on nyt saada voimia käsiin, sillä luistellessa lihaksisto on ikään kuin valunut jalkapainotteiseksi. Otsikon mukaiset päivät ovat nyt toimineet ihan kelpotavalla nämä pari viikkoa. Olkapääpäivänä teen vipunostot sivuille ja eteen sekä takaolkapäät istuen siipensä levittävän kotkan lailla käsiä takaviistoon nostaen. Ikävä liike 5 kg:lläkin. Tänään tein vielä lopuksi pystypunnerrukset käsipainoilla ja viimeisessä runttauksessa sain tietenkin lapani jumiin, jota olen nyt availlut loppupäivän lähinnä Feldenin ja Buranan jalolla kollaboraatiolla.

Jokaisen salitreenin yhteydessä olen vetänyt 50 min crossaria, joka tavallaan kruunaa tuokion. Jalkojen teon olen taas jättänyt suosiolla Peteelle, joka kiskoo prässiä tunnollisesti lähes päivittäin. Ruokavalio on mennyt taas kohti tuota rahkaosastoa. Olisi kiva vetää näin päivinä myös jotakin muuta proteiininlähdettä, mutta tietoni eivät vielä aivan yllä riittäviin keittiösuorituksiin.

County class skating moment

Last Saturday was probably the last warm day before the winter. I hope that I'm wrong. Anyway, the nice weather seduced me on the asphalt for nice 60k ride. It was my third  exercise for this season that was over 60 kilometres. But this time I decided to complete  the exercise without any rest breaks.

Everything went just as expected. The head wind was so strong that I rapidly forgot any hopes for new personal records. Nevertheless, I broke my marathon record without any true effort. I was quite exhausted after 45 k. However, my new record for 50 kilometer begins with number two. I know that I would need perfect conditions to sub-two-hour-marathon, but it is possible. Maybe not anymore during this season, though.

I started to go to the gym in the morning. At first it felt terrible for this kind of nocturnal animal. But now it seem OK. The shoulders and biceps are my main concern at the moment. Running weather behind the window is better that ever, but somehow it doesn't feel right sport for now.

Kevennetty saliviikko

Peilikuvani on jo viikkoja hätkähdyttänyt kaventuneen hartiaseutunsa kera. Syksyn salikauden alkutahdeille muodostui täten vankka peruste. Tämän viikon kolme salivierailua sujuivat pääosin jouhevasti ja perinteisissä merkeisssä. Alkulämmöt crossarilla, 4-6 käsiliikettä ja 40 min loppucrossaria. Mukaan mahtui myös hämmennyksen hetki, kun tuijotin käsipainojen kilomääriä epäuskon vallassa. Mm. kapean penkin yhteydessä aiemmin käyttämäni 22,5 kiloiset vaihtuivat vaivihkaa 17,5 kiloon. Liikepuhtaus saattoi kuitenkin olla parempi ja hitaasti tehtynä liikkeet vaikuttivat mukavasti ihon alla.

Ainoastaan bravuriliikkeeni, vipunostot sivulle sujuivat tradition mukaisesti 9-10 kilon punnuksilla. Tänään tekemäni vivut eteen menivät myös varsin ok. Palautuminen lienee ikämiehelle hitaampaa, sillä toissapäiväiset ojentajaliikkeet tuntuivat kiusallisesti vielä tänään, kun painoin olkavarret scott-penkin pehmusteisiin hauiskääntöjen ajaksi. Uusi, mukavalta tuntunut liike oli yhden käden alataljaveto, joka muistutti liikeradaltaan käsipainokulmasoutua.

Pakko myöntää, että leuanvedon ja peruspenkkipunnerruksen tyyliset liikkeet alkavat jo hiukan maistua puulta. Haluaisin laajempia liikeratoja ja enemmän hikeä pintaan. Kahvakuulan roikottaminen tuntuu nyt otolliselta toiminnalta, vaikka en juuri muuta osaakaan kuin perusheilautuksen.

Huomiselle olen kaavaillut kunnollista luistelutuokiota, mikäli ilmat ovat suotuisat. Toivottavasti muutamia shortsikelejä olisi vielä edessä ennen hyisiä räntäilmoja.

Kauden kuntohuippu lähenee

Vaikka ehdin jo uskoa kauden loppuneen, lämpimät luisteluilmat ovat venyttäneet kautta pullataikinan lailla. Alkuviikon kaksi puolitoistatuntista lenkkiä saivat tänään seurakseen hieman pidemmän treenin, kun painelin navakkaan vastatuuleen vajaat 34 km. Vaikka aurinko lämmitti lähes keskikesän tapaan, epäonninen tuulensuunta harmitti hieman sillä eväät olisivat olleet ainakin ihan kelvolliseen maratonennätykseen.

Ehkä tässä kautta tosiaan voisi vielä jatkaa ja täräyttää vaikka 1400 km täyteen kesän luisteluiksi.

Season is ending too early

If you suffer the climate as we do on the northern hemisphere, you know that winter is coming. Even with these days, when the temperature is rising to 20 Celsius, a lonely inline skater might feel the first breeze of winter in his sensitive skin. I began to think that the season is closing soon and especially the cold wind is keeping me inside or with the running for next seven or eight months.

But guess what? The weather oracle is promising almost 25 C for the next four days. I'll buy that for a dollar!

Today my initial goal was to beat my record in 10 kilometres, but due the worn brake pad, I decided to go easier, but longer route. That was right decision all right. The lack of light is problem during the fall. In the evenings it is challenging to tell if there is sand on the asphalt. Today, I was very near to make close full body acquaintance with the tarmac. But anyway, I skated 25 k in one and a half hours.

BTW: While writing this post, I received showing-off sms message and photo from Pete. He's really on fire today. The muscles are developing and everything feels easy. However, he know a light engineer who's manual damage can change everything upside down. We'll wait and see.