Vuoden 2014 päätös Rautahumpan tapaan

Tuskin olin ehtinyt toipua Varalan tasotestistä, kun polkuni pitkästä aikaa risteytyi Rautahumppakumppanini Pete-Petterin kanssa. Armoitettu salien ja parkettien prinssi oli jo tovin viettänyt laatuaikaa pääkaupunkiseudulla, jonka moninaiset liikuntamahdollisuukset olivat miestä usealla tavalla houkuttaneet. Jonkinlainen taikuus oli Peteä myös siunannut, sillä vihdoin oli tämä yltiöpäisillä paunamäärille treenaava orhi löytänyt katu-uskottavan personal trainerin maltillisia painoja ja soveliaita liikeratoja viereensä inspiroimaan. Lähdin mukaan paikalliselle Evo Fitness -salille, jonka kertakäyntiin oikeuttava sisäänpääsykoodi paljastui 15 euron arvoisella tekstiviestillä. Sali oli kuitenkin oikein viihtyisä, joten muhkea euromäärä ei tuona hetkenä murehdittanut. Otin taas muutamia juoksuvetoja ja sivusilmällä tarkkailin Peten uusia, eksoottisia liikkeitä, joista ohessa kuvatodiste.

Vuoden 2013 lopulla sain Endomondon mukaan hieman toistasataa jääluistelukilometriä. Tähän vaikutti kauden aloitus jo marraskuun lopulla. Tänä vuonna kauteni alkoi kuitenkin vasta 18. joulukuuta Turun Kupittaalla, jonne paikallinen virkakoneisto tai kenties massiivinen kansanliike on onnistunut loihtimaan tekojääradan jo vuosia sitten. Toista on Tampereella, jossa vasta nyt ollaan hellittämässä verotulolompuukin nyörejä Pyynikin tekojään rakentamiseksi. Joka siis tapahtuu ehkä jo ensikaudella. Onneksi kuitenkin edes silloin. Muutaman kupittaavedon jatkoksi suoritin luisteluhetken myös Tampereen Sorsapuiston kentällä, jossa tarjolla vasta seitinohut jääpohja.

 

Vuoden viimeisellä viikolla onnistuin puijaamaan tuon sankariurheilijan perikuvan, itsensä Lisäpaino-Timpan vast'ikään avatulle Kangasalan Saarikylien radalle. Rata oli hieman edellisvuotta lyhyempi, noin 2,4 km, mutta hiljalleen kiihtyvästä lumisateesta huolimatta erittäin hyvässä kunnossa. Rata oli aurattu edellisvuosien tapaan leveäksi (5-6 metriseksi), eikä ohuen lumikerroksen kätköissä onneksi tuntunut olevan lainkaan railoja tai ilmataskuja. Timpa arveli vuosien mittaisen luistelutaon heikentäneen merkittävästi jääetenemistaitojaan, mutta nopeastipa jäntevä triatlonistivartalo otti lajin hienoudet hallintaansa ja aloimme nakuttaa 2;44 - 2:58 -akselin kilometriaikoja. 

Erityisen ihmeissäni olin Timpan hienostuneesta mutkatekniikasta, jossa vauhti ei sirklauksen puutteesta huolimatta lainkaan heikentynyt, kuten minulla sirklaajalla noin 17 km/h:n tuntumaan (ks. kuva alla). Jouduinkin jokaisen kurvin jälkeen tekemään kovan päivätyön saadakseni Timpan karkumatkan kiinni. Kiinnitin myös huomiota pitkään liukuun, jonka kantapäästä aukeava side mahdollistaa. Ehkä Saarikylien retkiluistinvuokraamo kutsuu lähiviikkoina minuakin.