Rautahumpan julkaisutoiminta on viime viikot ollut edesvastuuttoman niukkaa. Vuoden loppuosa saa kuitenkin erityistä lisäväriä käsilläolevan mahtiraportin muodossa. Työyhteisön päättäjät ja kylänvanhimmat olivat näet kaukaaviisaina varanneet halukkaille mahdollisuuden testata kuntoaan varalalaisella tasometodilla. Testipyhättönä sai toimia Tampereen messu- ja urheilukeskus, eli tuttavallisemmin Pirkkahalli. Paikalle saapui kymmenkunta työpaikkamme uhkarohkeinta menijää ja Varalan urheiluopiston asiantuntijat jo meitä hallissa odottivatkin.
Testi-idea oli siis seuraavanlainen: Osallistujat saavat numeroidun sykevyö & -mittariyhdistelmän, joka nauhoittaa sykevaihtelut koko testiajalta. Itse huolehdittava sykelukeman tarkkailusta ja väliaikapainikkeen parahultaisesta käytöstä. Ennen matkaanlähtemistä kaikilta otettiin sormenpäästä tippa verta, jotta mittaajat saivat referenassiarvon testattavan laktaatti-, eli maitohappotasosta levossa. Tämän jälkeen pohdittiin tovi mahdollista tiedossa olevaa tai arvioitua maksimisykettä, jonka perusteella annettiin ensimmäisen testivaiheen tavoitesyke. Omaksi maksimikseni muistelin Vierumäellä todetun 195 l/min. Täten sain ohjeen pitää sykkeen 130 lyönnin minuuttitasolla seuraavan 3 Pirkkahallin ratakierroksen, eli 900 metrin ajan. Koin tämän haastavaksi, sillä kävellessä jo 120 l/min on vaikea saavuttaa.Muutaman juoksuaskeleen jälkeen syke taas helpohkosti pompsahtaa 140 iskun tasolle.
Kolme kierrosta tuntui ajanhukalta, mutta lopulta pääsin laktaattinäytteenantoon ja painoin kellon väliajalle. Seuraavan vedon tavoitetaso oli 140 l/min. Tulkintani tästä oli kuitenkin alle 150 lyöntiä minuutissa. 900 metrin ja verinäytteen jälkeen jatkoin alle 160 lyönnin tavoitteessa, nyt jo kevyesti hölkäten. Kaksi seuraavaakin vetoa sain mennä maltillista vauhtia, mutta 188 lyönnin tavoitteessa päätin jo hölkätä reippaasti. Menon lisämausteena kahdeksan verinäytteen runtelema oikean käden keskisormi tuntui neulatyynyltä.Kuudes 900 metrin juoksuveto sujui 184 l/min keskisykkeellä aikaan 4:35. Arvelin voimia riittävän vielä maksimivetoon, kun vielä oltiin kymmenen pinnan päässä huippulukemista.
Runttasin viimeiselle 900 metriselle viimeiset voimanrippeet Cooper-mies Jannen kannustaessa raivokkaasti ja sain sykkeen vielä nousemaan 198 lyöntiin. Siinä se sitten pysytteli viimeiset 700 metriä. 900 metrinen sujui aikaan 3:25. Maalissa jaksoin vaivoin pysytellä seisaallani viimeisen laktaattitestin aikana. Testitulokset olivat mairittelevat (ks. kuva). Olen ylpeä, että jaksoin maksimisykkeellä hyvän matkaa. Toisaalta 147-177 lyönnin peruskuntotaso on kovin korkea ennenkuin laktaatit anaerobisen metaboliani käynnistyessä kohoavat.Tarkoittaako tämä siis sitä, ettei kuntoni kasva löysien (130 l/min) krossarivetojen myötä lainkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti