Lenkki kantakaupungin sykkeessä

Lukuisat harharetkeni ovat toistuvasti johtaneet pääkaupungin sykkeeseen. Paikoitellen olen myös päässyt tekemään juoksulenkkejä Helsingin ydinkeskustan tuntumassa. Reitti Kuusisaaren ja Lauttasaaren kautta Hietaniemeen, kierrokset Töölönlahden ympäri sekä pyrähdys Kallion varjoisilla kujilla ovat ainakin tulleet aiemmin rimpuiltua. Marraskuun lopulla päivä oli jo hämärtynyt illaksi, kun HSL-päiväkortin turvin suuntasin kohti Suomenlinnan tarunhohtoisia sotavallituksia. Tein kuitenkin paikan päällä suunnitelmamuutoksen, johon olennaisesti vaikutti alueen ilkeästi vihmova merituuli. Takaisin Kauppatorille palanneena tein uuden suunnitelman. Nyt suuntaisin kantakaupungin rantoja pitkin kohti Meilahtea, kenties jopa Seurasaareen.

En ollut aikoihin juossut kunnollista tunnin tai puolentoista lenkkiä, lähinnä vain noita suhteellisen kovavauhtisia Cooper-treenejä. Arvelin kuitenkin treenivetojen jotekin vaikuttavan pitemmällekin matkalle. Suuntasin kohti etelää Palacen ja Olympiaterminaalin editse. Ylämäestä huolimatta saatoin pitää melko rajua vauhtia ja huomasin askeltavani päkiäpainotteisesti. Merikadulla kolmen kilometrin kohdalla pohdin, kauanko jaksaisin moista karkua. Lisäksi alueen kohtuullisen korskea rakennuskanta suorastaan pakotti hidastamaan ns. zoom-nopeudelle, ainakin hetkittäin. Munkkisaaren uudehkon asuntokannan kohdalta suuntasin pohjoiseen, jossa Eiran vierestä kulkenut raitiotie-/tavarajunaura on päätynyt kevyenliikenteen uusiokäyttöön. Samalla tarjoutui mahdollisuus edetä hiekkatietä pitkin, mikä on keskusta-alueella melkoista luksusta. Viides ja kuudes kilometri edellytti muutamaa suuntatarkistusta, jolloin vauhtini tipahti aina 7 min/km:n suuremmalle puolelle. Mechelininkadun pitkällä suoralla kuitenkin piristyin ja asetin lenkkini kovimman kilometriajan viiteen ja puoleen minuuttiin.

Suuntasin kohti rantaa ja ajauduin pääministerin virka-asunnon ja Meilahden sairaalarakennusten välistä Mäntyniementielle. Alueella oli jo jonkin verran mäkimaastoakin. Seurasaaren lähestyessä kurvasin vielä Mäntyniemen editse valtion päämiehen juoksumaastoja arvioimassa. Esitin kannustavia huomioita parille mäkivetojen parissa ahkeroineelle kanssaliikkujalle. Lopulta saavuin Seurasaareen, jossa tein vain lyhyen piipahduksen. Sillan läheltä nousin linja-autoon, jonka kyydissä pääsin Hesperianpuistoon. Juoksin vielä puiston halki, joten kaikkiaan 11,5 kilometriä tuli nautiskeltua Helsingin reiteistä. Isossa kaupungissa juoksurytmi kärsii liikennevalojen vuoksi, mutta ainakaan kuvan reitti ei valopysähdyksiä liiaksi aiheuttanut.