Rullaluistelua Torniossa, Kemissä, Haaparannassa ja Seskarössä

Rautahumppa palaa pienen luovan tauon jälkeen takaisin digitaalisille valtateille. Vuoden 2016 alkuosa on sujunut kerrassaan luisteluvoittoisesti. Tammi-huhtikuussa keräsin hieman yli 500 jääluistelukilometriä osallistuen tammikuussa myös Helsingin luisteluakatemian järjestämälle 3-päiväiselle pikaluistelukurssille. Tuosta mainiosta kurssista lisää tulevassa erillisartikkelissa. 

Rautahumpan luistelutoimikunta ei ollut asettanut varsinaisia tavoitteita alkaneen kesän luistelupyrkimyksiin, jos Pirkan Lenkin 217 km:n haihattelut jätetään mainitsematta. Vaikka valmistautumiskausi jääosuuksineen olikin ihan kelvollinen, ei pitkien, eli 40km:n matkojen keskinopeus tunnu mitenkään nousevan yli minimin, eli 21 km/h:n tasolle, jolloin tuo massiivinen taival sujuisi taukoineen maltilliseen 11-12 tunnin haarukkaan. Toisinto kahden vuoden takaisesta 134 km:n klassikkolenkistä saattaa kuitenkin olla odotettavissa. 

Päätin panostaa tulevaan kauteen uudet rullaluistelujalkineet investoimalla. Tutuksi tullut alan verkkokauppa, hollantilainen skate-dump.com sai toimia kauppa-aktin estradina. Tilasin Cádomotus NewSpeed 110 mallin, jonka saattoi heittämällä asentaa vanhojen K2 Radical 100 -luistimieni kiskoihin, asennusvälin ollessa yhteensopiva 190 mm. Kenkä on selvästi Radicaleja ja muita varsinaisia Intersport-hyllymalleja matalampi, ja ajattelin tämän mahdollistavan syvemmältä lähtevän potkun ja aerodynamisemman matka-asennon. Kokeilematta luistimien osto ei kylmännyt, sillä aiemmin samasta liikkeestä ostamani Filat sopivat jalkaan mainiosti. Kaikissa CadoMotuksissa on lisäksi lämpömuotoilufeature, joten löin välineet uuniin paremman istuvuuden aikaansaamikseksi. 

Harmillista kyllä, kenkä ei ole oikein muotoutunut pitkiin taipaleisiin sopivaksi ja jouduin ottamaan viikonlopun Haaparanta-Tornio -keikalle mukaan K2 Mach 100 -kakkosluistimeni, joita ei ole Radicalien hankinnan jälkeen tullut paljon käytettyä. Änkesin VR:n Intercity-vaunuun myös sauvat, joita on kieltämättä hiukan vaikea kuljettaa junanvaihdoissa mukana.

Löysin Tornion rullaluisteluskenestä joitakin mainintoja pikaisen hakukoneräpellyksen seurauksena ja kirjoitettua oli, että Kemin suuntaan mennessä olisi löydettävissä lajille soveliaita kevyenliikenteen reittejä. Tähän tuli varmistus myös tukikohtani Haaparannan Stadshotellin henkilökunnalta, jotka avuliaasti ohjeistivat alkeellisen pirkanmaalaisharrastelijan kohti uljasta pohjoisen rannikkokaupunkia.   

Jos pyörätien päällysteelle olisi annettava arvosana ykkösestä kymppiin, sijoittuisi Tornion ja Kemin väli puoli kahdeksan paikkeille. Korjausbitumeista ja poikitttaisrailoista huolimatta huonoja tai todella huonoja kohtia oli varsin vähän ja mikä hienointa, näkyvyys pitkälle eteenpäin oli melko tasaisen maaston vuoksi mainio, eikä risteyksiä saatikka risteävää liikennettä ollut mitenkään kiusaksi asti. 

Kemijoen voimalaitokselle saakka kulku oli oikein joutuisaa ja sain tunnissa poljettua miltei 21 kilometriä. Padon jälkeen alkoi hiukan puuduttava esikaupunkiosuus, jossa vauhti arvatenkin hidastui jonkun verran. Vietin kanssaurheilijan seurassa pitkähkön pitstopin ja lähdin kohti Haaparantaa hieman ilta puoli yhdentoista jälkeen. Kokonaisurakka asettui 57 kilometrin hujakoille, pysäyttäessäni Endomondon Torniolaisella grillikioskilla, joka tarjosi sivumennen sanoen varsin maukasta ruishampurilaista.

Pohjoisen välipäivä tuli tarpeeseen, sillä jäntereet olivat kertakaikkisen levon tarpeessa Kemin kiertomatkasta johtuen. Mieli paloi myös länsinaapurin kevyenliikenteenväylille, mutta tornionjokilaaksolaisille suoritettu gallup ei antanut aihetta odottaa kovinkaan korkeaa laatua läntisen monarkian asfalttipinnoista. Katsoin kuitenkin kartasta, että asfaltoituja reittejä olisi mahdollista kulkea jonkin matkaa kohti länttä ilman joutumista Kalixiin johtavalle E4-mahtiväylälle. Niinpä läksin sunnuntaisena aamuna Vuonon ja Salmin kautta kohti lännessä hohtavaa Seskaröön saarta. Paikallislähteeni olivat kuin olivatkin pimittäneet tietoja E4:n rinnalla kulkevasta pyörätiestä ja vain noin 3 kilometrin matka oli luisteltava E4-pikatien pientareella, joka ei tosin ollut kauhean mieltäylentävä kokemus, sillä alusta oli varsin röpelöinen ja varsinainen piennaralue osapuilleen 30 senttiä leveä. Sain matkalla reittiohjeita ruotsalaisittain murretulla suomenkielellä ja lopulta Seskarön sillan huikeat näkymät kruunasivat luisteluretken. Seskarölle johtava Industrivägen oli päällystetty tyylillä, johon ei kotimaassamme juurikaan törmää. Sidosaineen päälle oli ripoteltu vielä pientä kivenjyvää, joten kyyti ei ollut aivan tasaisimmasta päästä.

Paluumatkalla satuin parahiksi valokuvaamaan paikallisen kalannarraajan saaliiksi pyytämää haukea ja Stadshotellin pihalla sain pysäytetyksi Endomondon 46 kilometriin. 

Rautahumppa testaa: Tohlopin ja Iidesjärven luisteluradat tammikuussa 2016

Käsillä oleva teksti on jatkoa Rautahumpan vuodenvaihteessa 2014-2015 suorittamalle Pirkanmaan kuntoluistelupaikkoja käsitelleelle testille, johon pääset tästä linkistä.

Tammikuu armon vuonna 2016 oli ennättänyt vanhentua jo hyvän tovin ennen kuin Rautahumpan reissussa rähjääntynyt testiryhmä sai puunattua kovia kokeneet jääurheiluvarusteensa ja suunnistettua suuresti arvostamansa kuntoluisteluharrastuksen pariin. Kuten tunnettua, Pirkanmaalla tämä jalo toiminta on tekojääratojen toistaiseksi puuttuessa täysin säätilojen armoilla. Kaikeksi onneksi huurrekelit saapuivat tammikuussa kaikessa ankaruudessaan jähmettäen laajemmatkin järvenselät kantaviksi jääkansiksi. Rautahumppa kuitenkin painottaa talonpoikaisen ongelmanratkaisun, eli niin sanotun maalaisjärjen käyttöä jääalueen kestävyyttä arvioitaessa. Jäänaskalit, luisteluseurue ja roima annos tervehenkistä varovaisuutta mukaan, niin hyvä heiluu ja primaa tulee.

Kuntoluistelu, johon voidaan lukea missä tahansa luonnonjäillä suoritettava retkiluistelu sekä auratuilla jääbaanoilla tapahtuva matkaluistelu, on kasvattanut suosiotaan kuluneiden vuosien aikana ja luisteluhiihtomonojen pohjiin kiinnitettäviä retkiluisteluteriä myydään urheilukauppojen tiskien yltä ja alta kuin viimeistä päivää. Asiantila on johtanut mieluiseen lieveilmiöön ja Pirkanmaan seutu on samalla vastaanottanut uusia harrastupaikkoja perinteisten ja edellisessä testissäkin mainittujen Saarikylien, Näsijärven, Sorsapuiston ja Pyynikin oheen. Tästä saamme kiittää kelpo talkoohenkeä, yrittelijäisyyttä ja varmaankin tiettyä jääräpäisyyttä, joka laki- ja asetusviidakon, vastuukysymysten, vakuutuspykäläsuon sekä umpimielisen asenneilmapiirin äärellä saattavat olla tarpeen.

Ennen varsinaiseen testiosioon siirtymistä Rautahumpan toimitus muistuttaa, että sääolot vaikuttavat suuresti testitulokseen ja tietenkin saattavat muuttaa kelvollisen luisteluvenuen täysin toiseen kuosiin muutamissa tunneissa, esimerkiksi piiskaavan räntäkuuron yllättäessä. Siksi riemullista luisteluhetkeä halajavan onkin syytä ammentaa kosolti reaaliaikaista paikallistietoa ennen jääradan ääreen siirtymistä.

Testaaja: 
Mies, varhaisessa keski-iässä, paino 79 kg, eteneminen 60 minuutissa: rullilla 23,2 km, jäällä 21,95 km

Välineet:
Kiinteillä 45 cm:n terillä varustetut Fila Primo Ice Speed –luistimet (ks. Rautahumpan testi)

Testausaika:
3.1. &  24.1.2016





Rautahumpan testaamat kuntoluistelupaikat satunnaisjärjestyksessä (ks. kartta):

1. Iidesjärvi
Iidesranta 46, 33100 Tampere
WWW

Testausaika ja säätila:
3.1.2016, klo 12.00
lämpötila: -9  °C, tuuli: 6 m/s pohjoinen

Testistatistiikkaa (by Endomondo.com):

Alle kolmeminuuttiset kilometrit suhteessa kokonaismatkaan:

9/16

Rata:
Testihetkellä järvi oli jäätynyt tasaisen kiiltäväksi koko alaltaan, eikä lunta ollut vielä satanut juuri lainkaan. Järven alueella saattoi siis luistella missä tahansa. Testaaja kiersi noin 2,9 km:n mittaista pitkulaisen ovaalin muotoista lenkkiä (ks. kuva).

Etiketti:
Testihetkellä lumettomalla järvellä oli tilaa tehdä monenlaista manööveriä. Sauvalliset retkiluistelijat, sauvattomat hokkaristit sekä leijahiihtäjät painelivat menemään sulassa sovussa.

Fasiliteetit:
Varsinaiset oheispalvelut eivät yltäneet testaajan okulaariin, osa luistelijoista näkyi jättävän kulkuneuvonsa Iidesrannan matonpesupaikan tuntumaan.

Plussat:

• Iidesjärvi on kuin tehty kuntoluisteluun, pieni ja matala järvi jäätyy nopeasti.
• Sijainti keskustan tuntumassa, silti rauhallinen ja länsipäädyssä jopa maaseutumainen
• Jääliikunnan riemua kokivat jäällä vauvat ja faarit.
• Myötätuuliosuudet sujuivat vinhaa kyytiä.

Miinukset:

• Testihetken pohjoinen puhuri edellytti testaajalta vastatuuliosuuksilla mielen kirkkautta ja tiukkaa mutrua huuleen.
• Rata on säiden armoilla, kuukautta myöhemmin jäätä peittää jo runsas lumikerrostuma.

Lajissaan kiinnostavaa:

• Jää oli testihetkellä erittäin hyvässä kunnossa, Pakkanen yhdistettynä 6 m/s:n pohjoistuuleen kipristelivät iholla.
• Lumentulon jälkeen luistelubaanaa on pidetty yllä talkoovoimin ks. Aamulehden juttu 

Rautahumpan arvio:

• Lähellä Tampereen keskustaa (n. 1,5 km)
• Ei niin herkkä tuulen tuiverrukselle kuin esimerkiksi Näsinselkä
• Tarpeeksi iso muutaman kilometrin mittaiselle radalle
• Organisoidummalla kunnossapitotoiminnalla, voisi Iidesjärvestä tulla kova kilpailija Tampereen muille luonnonjäille
• Fasiliteetit vähissä, kupposen kahvia saa varmimmin Kulman Grillistä
• Iidesjärven E-huoltamo sijaitsi muinoin oivassa paikassa nykyluistelijan kaakaotankkausta ajatellen

edit 6.2.2016: Lumentulon jälkeen Iidesjärven länsipäätyyn on talkooperiaatteella aurattu y-kirjaimen muotoinen, 1,3 km:n pituinen jääbaana (ks kuvat oikealla). Helmikuun alussa radan kunto oli pinnan lumisuudesta huolimatta erittäin tyydyttävässä kunnossa ja kaiken lisäksi rautahumppalainen sai lauantaisena alkuiltapäivänä radan kokonaan yksityiskäyttöönsä. Tämä tosin tarkoitti vain muiden luistelijoiden poissaoloa. 

Rautahumpan toimitusta hämmentääkin joidenkin jalankulkijain alati toistuva rakenteellinen tulkintaperspektiivi, jonka mukaan jäälle aurattu lumeton vyöhyke ei voi tarkoittaa muuta kuin suoranaista kutsua jääkävelylle. Ratojen ylläpitäjät ja luistelijat tietävät, että tämä paitsi vaikeuttaa radan kunnossapitämistä, myös tuo hiekkaa, sepeliä ynnä muuta ei-toivottua alkeishiukkasta luistinta tylsyttämään ja vaaratilannetta aiheuttamaan. 

Jos olisin tunnin aikana saanut markan jokaisesta kiistämätöntä synnyinoikeuttaan radalla kävelyyn tai koiran talutukseen käyttäneestä, omistaisin nyt alun kolmattakymmentä yksikköä muinaisvaluuttaa. Vaikka voihan toki olla niinkin, että aurausta suorittaakin juuri jalankulkijayhteisö, joka hyvää hyvyyttää antaa myös luistelijain hyödyntää kävelytarkoitukseen auraamaansa jääalustaa.

Yleisarvosana: 8/10

2. Tohlopin luistelurata
Nahkatehtaankatu 12, 33270 Tampere
WWW
Facebook

Testausaika ja säätila:
24.1.2016, klo 12.00
lämpötila: -1 °C , tuuli: 3 m/s etelä

Testistatistiikkaa (by Endomondo.com):

Alle kolmeminuuttiset kilometrit suhteessa kokonaismatkaan:

23/23

Testisparraajana:
Tyrkkölän Tarzan, tunnetaan myös nimellä Lisäpaino-Timpa

Rata:
Tohlopin, eli Tohloppijärven rannan tuntumassa kulkeva noin 3,3 km pitkä rata, testihetkellä noin 2,5-4 metriä leveäksi aurattuna.

Etiketti:
Kiertosuunta vastapäivään, sauvat sallittu

Fasiliteetit:
Luistinten vaihto radan vieressä.
Järven luoteis-pohjoispäädyssä havaittiin avantosauna sekä mahdollisesti väkeä makkarapaistohankkeissa
Epilän Valintatalo ja R-kioski lienevät lähimmät evästankkausasemat

Plussat:

• Tampereen nopein rata
• Hyvä sijainti Tampereen keskustan tuntumassa
• Rannan läheisyyteen aurattu rata piti ainakin etelätuulen aisoissa
• Rata oli testihetkellä varsin hyvässä kunnossa
• Rautahumpan testaamista radoista pisin, 3,3 km
• Rataa ylläpidetään ja radan kunnosta raportoidaan säännöllisesti Facebook-sivuilla.
• Jään epätasaisuuksista, kuten railoista ja röpökohdista on tiedotettu kiitettävästi varoitusmerkkien avulla

Oheinen otos ei ole kunniaksi Tohlopin

ratakunnolle, koska kuvassa on vasta
radalle johtava reitti. Se oli ainoa foto, 

jossa luisteluinnokuutta puhkuva

Lisäpaino-Timpa malttoi pysyä 

paikoillaan

Miinukset:

• Jäälle piti kulkea hankalahkosti penkkojen kautta (ts. rautahumppalaisten paikallistieto oli vain tyydyttävällä tasolla)
• Niukasti fasiliteetteja
• Tienvierustaparkit täyttyvät nopeasti erityisesti viikonloppuaikoina (esim. Tohlopinranta)
• Jäällä oli jonkun verran väkeä, jotka täyttivät radan ryhmänä koko leveydeltä tai luistelivat paheellista rock- ja jazz-musiikkia korvakaijuttimiinsa huudattaen, Ajoittainen muiden luistelijoiden huomioiminen olisi suotavaa (vaikka takaa tuleva väistämisvelvollinen olisikin)

Lajissaan kiinnostavaa:

• Timpa ei kohdannut voittajaansa Tohlopinkaan jäillä
• Nopea keli ja hyvin aurattu rata avittivat kelpo testaajakaksikon uusille ennätyslukemille, joka ainoan kilometrin sujuessa alle kolmen minuutin. Kaikkiaan viisitoista kilometristä sujui alle 2min 45sek,
• Rautahumpan toimituksella oli lapsuusvuosina mysteeriä kerrakseen, sillä alkuillan ehdotonta suosikkia, Pikku Kakkonen -TV-ohjelmaa, kerrottiin tuotettavan tarunhohtoisessa, Tampereen Tohloppi -nimisessä paikassa! 
• Rataa aurataan talkoovoimin auraajan itsekehittämällä hiovalla ja leikkaavalla aurausterällä
• Radalle on aurattu myös oikopolku, joka mahdollistaa pienemmän 1,3 km lenkin luistelemisen

Rautahumpan arvio:

• Radan tekeminen talkootyön mestarinäyte sekä merkittävä kulttuuriteko tamperelaiselle kuntoluistelulle (Näsijärvellä puurtavia ynnä muita aktiivitoimijoita samalla arvostaen)!
• Rataa kunnostetaan ahkerasti, esimerkiksi suojakelin vesimassoja valutetaan radalta reikiä poraamalla.
• Tarjosi testihetkellä runsaasti vauhtia, muttei niinkään vaarallisia tilanteita.
• Arvosana nousisi helposti täysiin pisteisiin, jos kulku jäälle olisi näppärämpi ja radan vieressä olisi muutama penkki luistinten vaihtoa varten (ja kenties yksi kuumaa juomaa myyntiartikkelinaan tarjoava mehukoju).

Yleisarvosana: 9/10

Purjelautailua Tulliniemessä ja Yyterissä

Rautahumpan kesä 2015 on liikunta-aktiviteettiensa puolesta ollut jälleen yltäkylläinen, vaikka asiaan liittyvät blogi-tiedonannot ovatkin jääneet jokseenkin niukahkoiksi. Kuten tunnettua, heinäkuussa matalapaineinen ilmamassa parkkeerasi maa-alueidemme yläpuolelle, vaikuttaen negatiivisella tavalla esimerkiksi rullaluistelussa saavutettuihin viikkokilometrimääriin. Kuntourheilu saikin hetkiseksi väistyä muiden kesäsuoritteiden tieltä ja ohjelmaan mahtui muun muassa subtrooppiselle vyöhykkeelle (tosin trooppisiin lämpötiloihin) yltänyt retki Rautahumppa-co-founderin ja langattomien korvamonitorien johtavana testiseppänäkin toimineen foxguru Peten kera. Kelpo matkamme aikana urheilusuoritteet jäivät pääosin toisen rautahumppalaisen kapeille pullonkaulaharteille, koskapa toisen kumppanuksen kuntoiluvarusteet ja -motivaatiot tuntuivat aamu aamulta kadonneen jäljettömiin, kuin entinen hutikkatuurari muinaiselle Välskärinkadulle ikään.

Otsikon aiheeseen kiiruhtaakseni totean, että purjelautailu on kaltaiselleni kuivan maan kasvatille sangen uusi, ilmeisen vaikea, joskin ihmeellisen haasteellinen harrastusmuoto. Neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana olen suorittanut noin kymmenen yksittäistä surffaushetkeä, joissa useimmiten pääohjelmana lienee ollut laudalle kapuaminen ja maston ylösnostaminen (eikä välttämättä edellämainitussa järjestuksessä).

Elokuun alussa, viileämmän ilmamassan edelleen vallitessa suuntasin kohti aurinkoista Hankoa, jossa lämpötila oli muusta maasta poiketen ulottunut peräti 20 plusasteen tienoille. Aiemmin viikolla olin ollut yhteydessä www.outdoorsport.com -verkkosivujen vuokraus-osiosta löytämääni puhelinnumeroon, josta saatoin varata purjelautavarusteet ja tiedustella vielä surffipäivän aamuna alueen säätietoja. Palvelu oli varsin reipasta ja ystävällistä, joten Tampereelta edessä häämöttänyt 270 km yhdensuuntainen ajomatka ei huolestuttabut lainkaan. Hurtti ote jatkui Hangon Tulliniemessä, jossa pitkämatkalainen sai inspiroitunutta ohjausta varusteista ja lähivesistä. Tulliniemen keli oli puuskainen, ja jopa kymmeneen metriin sekunnissa yltynyt tuuli aiheutti ajoittaisia haasteita heiveröiselle mutta kankealle purjealuksen komentaja-kapteenille. Muutaman kerran tuuli myös muutti yllättäen suuntaansa, jolloin purjeen taakse kääntynyt puhuri keikautti vesikulkuneuvon ympäri kuin Vasa-laivan. Kaksi tuntia kului kuitenkin joutuisasti ja mukavaa oli.

Elokuun loppupuolella suuntasin itselleni huomattavasti tutumpaan Yyterin surfkeskukseen. Vuokravälineet varasin jälleen etukäteen http://www.purjelautaliitto.fi/yyteri/ -sivujen kautta. Helle helli edelleen Yyterin santoja, mutta aurinkoa palvova kansa näytti jo palanneen arkisen aherruksen pariin. Yyterissä vallitsi lännestä puhaltava ilmavirtaus, joka myös nosti samasta suunnasta etenevän aallokon. Asiantila johti amatööripurjehtijan useampaankin uintireissuun, koska aloittelijan on nostettava masto selkä tuuleen päin ja samasta suunnasta tullut aallokko suisti hyväuskoisen merikarhun Itämeren syvyyksiin juuri herkimmällä hetkellä ennen kuin tuuli olisi lähtenyt lautaa kuljettamaan. Tällä erää kykenin taiteilemaan aalloilla vain tunnin, mutta hauskaa oli jälleen.

Tulliniemen varsin mukavista kokemuksista huolimatta Yyteri lienee aloittelijalle helpompi tuuli- ja aalto-olosuhteiltaan. Tampereen suunnasta tarkasteltuna myös kaksi kertaa lyhyempi ajomatka mahdollistaa näppärän päiväreissun surfmaisemiin.

Rautahumppa comes back for good

Did you already think that Rautahumppa vanished down to the underworld with the all passive sport blogs? Well, Rautahumppa is still here, alive and kicking. And stronger than ever. But what happened?

Simple answer: Flu happened. Longer answer: Flu that kept coming back over and over again. My last physical exercise was in the middle of April, when I did my first inline skating for this year. It was quite long exercise and after that I spend next four weeks in bed, literally.

During this June, I have rollerskated about 100 k's and one quater of that amount in the great city of Madrid. There are great rental stores in the Spanish capital, although the inline skating is not so popular sport in the country. The riverside, Rio, seemed the best place for skating.

Today, I went to 33 kilometres in 1 hour 50 minutes. I'm quite happy that I maintained such a good speed after the flu and everything.

Näsijärven retkiluistelurata pitää pintansa

Ikääntyvän maaliskuun hiljalleen nöyrtyessä karmit kaulassa ovista sisään rynnistävälle ja nuoruuden kerskapäisyyttään brassailevalle huhtikuulle, lienee ajankohtaista summata Rautahumpan talvikauden 2014 - 2015 jääliikunta-aktiviteetteja kuntoilublogin digitaalisiin kansiin tulevaisuuden liikunnallisille elämänmuodoille tallennettaviksi. Blogihan ei varsinaisesti ole vielä tarjonnut tekijöilleen elinkeinoa tai merkittävää tulonlähdettä ja onkin parisen vuotta palvelut laatijoitaan lähinnä päiväkirjamaisena kirjoitusharjoitusalustana. 

Kateuden ja epätoivon kyllästäminä olemmekin Señor Peten kanssa äimistelleet 15-vuotiaiden muotibloggaajien monituhatpäisiä viikkokatselukertoja. Aito hämmennys kuitenkin kohtasi rautahumppaajia tammikuun loppupäivinä Hit Travelin ja Saarikylien Facebook-ratasivujen uudelleenjakaessa  RH:n luisteluratatestin (ks.

http://rautahumppa.blogspot.fi/2015/01/rautahumppa-testaa-matka-ja.html). Artikkeli etenikin maamme ATK-magneettikelajärjestelmissä viruksen tavoin saavuttaen 1100 yksilöityä lukukertaa muutaman vuorokauden sisällä. Torilla siis tavataan.

Eteläsuomalainen jääkausi oli vuodenvaihteen tienoilla jälleen kerran varsin rikkonainen. Rautahumppa pääsi jäälle vasta joulukuun 18. päivä, jolloin luistelu mahdollistui Turun Kupittaan 500 metrisellä tekojäällä, niin kutsutulla Luistelumadolla. Kolme seuraavaa joulukuista luistelukertaa sujui turkulaismaisemissa, jonne soluttaiduin loppuvokaalin puhutun sanan lopusta vähentäen ja kaksoiskirvestä kuvailevalla symboleilla varustetut fanivaatekappaleet kaappiin jättäen.

 

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä pääsimme vihdoin pidemmän reitin makuun vierailessamme Saarikylien varsin hyväkuntoisella luisteluradalla tuon mainitun testin merkeissä. Plusasteet ja pöperökelit kuitenkin vainosivat pirkanmaalaisia jääratoja tammikuun alkupuolella ja vasta kuun puolessa välissä muun muassa Sorsapuiston rata osoitti elpymisen merkkejä, tosin vain väliaikaisesti. Ensimmäinen Näsijärven valloitusyritys tyrehtyi puolittaisen vesihiihdon merkeissä tammikuun kolmannella viikolla. Vasta kuun 24. päivä tarjosi testimahdollisuuden Näsijärvellä, jolloin sää valitettavasti oli nollan pinnassa ja rata huononi yleisöryntäyksen edetessä nopeaan tahtiin.

Helmikuun puolelle tultaessa Sorsapuiston kenttä oli saatu mainioon kuntoon ja Rautahumpan tunnin luisteluennätys näki päivänvalon (21,18 km) 5.2. Iloa kesti osapuilleen helmikuun puoleenväliin, jolloin vesikelit valtasivat Tampereen uudelleen ja tuntumaa piti ottaa Pyynikin ilmeisesti säitä hieman paremmin kestävältä kentältä ja uudelleen Saarikylien radalta, jossa jää oli vuodenvaihdetta selvästi heikommassa tikissä. Helmi-maaliskuun vaihde meni testiluistelijalla sitkeän flunssan kourissa. Viikon potemisen jälkeen Näsinselän houkutus kävi kuitenkin liian suureksi ja 17 km:n rauhallinenkin luistelu johti toiseen flussaviikkoon. Maisemat vaihtuivat toviksi Lapin aurinkoisille hangille, joten seuraava luistelu otti paikkansa vasta kuun puolessa välissä.

Bongaa Vihnuksen Villivarsa, Pallosaaresta palaava Timpa

Maaliskuun loppupuolella luistelumahdollisuudet alkoivat radikaalisti hiipua ja Rautahumpan toimitus alkoi epätoivoisesti laatia selvitymisstrategioita välikaudelle. Maaliskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Rautahumpan vihjekanavilta alkoi kuitenkin tihkua myönteistä tietoa Näsijärven Santalahti-Siilinkari -radan luisteltavuudesta. Viikonlopun kaksi luistelukertaa sujuivatkin aurinkoisissa merkeissä navakan pohjoistuulen siivittämänä. Rata oli paikoitellen epätasainen, mutta kuitenkin varsin kova ja tasaisilta osiltaan hyvinkin ensiluokkainen. Tammikuisesta Rautahumpan testiajankohdasta hienokseltaan kärsinyt Näsinselkä otti nyt vahinkoa takaisin ja lisäsi RH-arvoaan korkojen kera. Viikonloppuna kanssaluistelijoita ei näkynyt kuin kourallinen, mikä pohjoispuhurista huolimatta oudoksutti. Siilinkarin urbaani vaeltajakansa ja luisteluväki oli ilmeisesti jäänyt tarkkailemaan Putous- tai Hassut kotivideot -tvsarjojen riemukkaita uusintalähetyksiä. Kun seuraavalla viikolla puijasin kelpo urheilukuomani, Alisenjärven Atleetin, Lisäpaino-Timpan mukaani Näsinselälle, kanssaliikkujia ei näkynyt missään, ja jopa Santalahden parkkialue ammotti tyhjyyttään. Tästä suivaantuneena Timpa rynnisti kohti Pallosaarta, kun samalla jäin itse fiilistelemään Siilinkarilta länteen aikoinaan revenneen railon sileää reunajäätä luistellen.

Rautahumppa vieraili Näsinselällä vielä 26. ja 27. maaliskuuta, eikä kaltaiseni varovainen ja pelokas yksilö kokenut tuona aikana minkäänlaista merkkiä siitä, että jää olisi vielä silloin ollut liian heikkoa luistelemiseen. Muutama Rautahumppaa huomattavasti vaikutusvaltaisempi media on kuitenkin lähtenyt kansainvalistuksen ansiokkaalle polulle oivaltaen jään olevan joka paikassa heikkoa sillä nimenomaisella hetkellä, kun sillanalusella näkyy avovettä tai toisaalla tapahtuu valitettava jäihin putoaminen. Totta kai on parempi olla ylivarovainen ja siten säilyä vahingoittumattomana jos toisena vaihtoehtona olisi kohtalokas jäähaaveri. Siltikin Rautahumppa äimistelee kansakuntamme ehtymätöntä holhoamistaipumusta.

Itse kävin peruskoulua aikana, jolloin heterokontakteihin laajenneet HIV-tartunnat alkoivat herättää pandemialogista kauhua maamme sairausviranomaisten taholla. Olisin voinut vaikka panna pääni pantiksi, että epäilemättä jo kansalaissotien joukkosidontapaikoilla palvellut kouluterveydenhoitajar näki esittelemänsä kumisuojavälineen ensimmäistä kertaa todetessaan, että jos syntiinlankeemusta on jossain vaiheessa myöhemmin aikuisena ja avioliittoon siunaamisen jälkeen sekä perheenperustamistarkoituksessa sittenkin välttämätöntä puolison kera suorittaa, on preservatiivin huolellinen paikoilleen asettaminen ainoa mahdollisuus välttää ilmestyskirjamaiset kuolintuskat ynnä sielun curimukset. Yhteiskunnalta ei siis kulunut kuin vaivaiset kolmisenkymmentä vuotta, kun hiljalleen otettiin huomioon tämän epäilyttävän ja moraalittoman toiminnan terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Samalla tavoin kuin jään ensisijainen funktio on rikkoutua varomattoman ja varovaisenkin kulkijan alta, lienee metsän primäärisenä tunnusmerkkinä kivikossa samoilijan varvasta vaaniva kyykäärme tai hillasuolla marjanpoimijaa piirittävä susilauma. Rakennemuutoksen kyllästämä urbaani nomadi etääntyy luonnon arkielämästä pikaratikan nopeudella.

Anyway, kauden viimeinen tai ainakin viimeisin luistelukerta oli ehkä sittenkin myös se paras. Venetelakan autiolta parkkipaikalta saatoin tähyillä vielä autiommalle järvenselälle, joskin Siilinkarin lähistölle zoomatessa jäältä erottui kaksijalkaisia elämänmuotoja. Länsipuhuri oli vahva, mutta päätinkin käyttää myötätuulen hyväkseni ja testata huippuvauhtia auratulle ratapohjalle kehittyneen peilipinnan avulla. Kelasin rannassa reilun kilometrin mittaista osuutta edestakaisin ja tein myös ennätykseni yhden kilometrin matkalla, joka parani viimevuotisesta kaksi sekuntia aikaan 1:50.

Lopulta myös Siilinkarilla liikkunut mysteerikuljetus läheni tunnistusetäisyydelle. Kaksoispotkukelkka toimi ratamestarin seureella rahtivälineenä. Rautahumppa toteaa kuntoluisteluradan ylläpitämisen olevan tervetullut kulttuuriteko, kiitokset Hit ja Bikini!

Loppuhuomatuksena muistettakoot, että tätä kirjoittaessa Tampereella on vihmonnut vettä noin puolitoista vuorokautta Rautahumpan viimeisimmän Näsijärviluistelun jälkeen. Kuten Hitin ratamestari Facebook-sivuilla toteaakin, saattavat jääolosuhteet muuttua näissä oloissa nopeastikin (ks. https://www.facebook.com/hikingtravelhit). Tarkkana siis jäälle suunnatessa!

Kaikkea se ikä teettää

Kun kolme vuotta sitten aloitimme arvoisan gospodin Peten kanssa Rautahumppa-blogin isännöinnin, oli tarkoituksenamme palastella foorumille lähinnä kuntosalin viitekehyksessä tapahtuvaa punnertamista ja siihen mahdollisesti liittyvää lihaksiston kehitystä. Vasta myöhemmin RH-menuuseen on lisätty aerobinen harjoitus, joista juoksu ja rullaluistelu enemmänkin kuntosalitreenin vaihtoehtoisen sekä palauttavan treenin muodossa.

En olisi kuuna päivänä voinut aavistaa, että 2015 AD blogipostauksen aiheena olisi kärjistään käyristettyjen lasikuitukapuloiden avulla lumeen tampatulla reitillä suoritettavaa liikuntamuotoa kuvaileva kerronta.

Olen oikeastaan aina tuntenut syvää vastenmielisyyttä hiihtoa kohtaan. Ehkä en niin paljon kuin mitä inhoan reipasta kävelyä (jota vierastan jopa toisten tekemänä), mutta kuitenkin. Lapsena kotiseutuni ehdoton talviriento oli 4H, Mll, Pvy, Ev-lut. yms. yhteisöjen puitteissa järjestetyt hiihtokilpailut. E.Mäntyrannan, S.Rantasen, J. Miedon ja H.Takalon veretseisauttavista kisarynnistyksestä perinpohjaisesti liikuttuneet läheiseni varustivat hiihtomononi tarpeettoman tasokkailla ja arvokkailla Karhu Racer Kevlar -malliston hiihtimillä. Sukuvian tai jonkin muun epämääräisen asiantilan vuoksi en kuitenkaan milloinkaan oivaltanut vuorotahtihiihdon ideaa ja kirjaimellisesti potkaisin suksillani poikkeuksetta tyhjää etenemisvoiman tullessa pelkästään porkkien ja käsien heiveröisestä yhteisvaikutuksesta. Kaikeksi onneksi syrjäkulman hiihtokilpailusarjoissa oli maksimissaan nuo kolme osanottajaa, joten palkintolusikoita ehti kertyä laatikostoihini merkittävä määrä.

Maaliskuinen Ylläs vuonna 2015 tarjosi kuitenkin aivan erilaista menoa. Monoihini oli edelleen kytketty tuo tarunhohtoinen Karhun Racer Kevlar, joskin toinen pari kuin se lapsuuden vastaava, joista muistaakseni nikkaroin varsin näppärän jousipyssyn. Hiihtoladut oli nyt myös levennetty luisteluhiihtoon soveltuviksi. Vaikkei luisteluhiihdolla ole vuorotahtietenemisen kanssa juurikaan mitään yhteyttä, rullaluistelu- ja luistelutreeni antoivat hyvän perustaustan myös luisteluhiihdolle. Jokerina kuviossa piilee kuitenkin tarpeeksi jäinen latu, joka Ylläksellä oli tarjolla noin viideltä iltapäivällä auringonlaskun tuntumassa.

Jäinen latu mahdollistaa suhteellisen pystyn etenemisasennon ja vauhdikkaan, jääluistelua muistuttavan menon. Toisin on laita perinteisellä suojapöperökelillä, jossa jokainen potku vaatii saavutettuun vauhtiin nähden tolkuttoman effortin.

Ylläksellä tuli hiihdettyä viidessä päivässä 111 km, joista lähtöpäivänä 46,5 km (ks. kuva pisimmästä stintistä). Lisäksi olin suksilla aurinkoisessa laskettelurinteessä yhteensä 8 tuntia.

Half Marathon In 59 Minutes

I thought I was pushed to the limit five weeks ago when I went to Saarikylät tour skating track with Timpa the Extraweight. We skated 20.64 k's in one hour and I really felt that there is no way I could do better at least in this season. After all the ice track was an excellent condition, the weather was all right and we're using skiing poles to get more speed. Of course, there were some cons, as always. My speed slowed down at the corners and it took a lot of effort to accelerate to normal cruise speed.

As you already may know, Rautahumppa's last blog post went viral with the great help of Hiking Travel Hit and Saarikylät Ice Track Facebook sites. During two last weeks there has been 800 views, which is a lot more than the blog normally gets. In the post, which is actually a test, I wrote that my favourite ice track is the Sorsapuisto field, mainly for its quietness and well-maintained ice. Today, I got yet another prove for that. Even though I experienced some heavy wind from the direction of Sorsapuisto pond, I managed to skate kilometres in 2:50 pace. After 11 k's I realized that there are some possibilities to reach 21 k's in one hour.

Since the head wind slowed down my speed, I tried to bend my upper body forward as I have seen speed skaters do on TV. Actually, when I put my wrist against my lower back I found a really good position which helped a lot. So, a managed to skate every k's under three minutes and eight of them under 2:50. That makes my record 21.18 k's in one hour and 59 mins 44 secs for the half marathon. My record on rollerblade is 23 k's in one hour, however I believe I could go faster than that on the ice. Let's see.