Purjelautailua Tulliniemessä ja Yyterissä

Rautahumpan kesä 2015 on liikunta-aktiviteettiensa puolesta ollut jälleen yltäkylläinen, vaikka asiaan liittyvät blogi-tiedonannot ovatkin jääneet jokseenkin niukahkoiksi. Kuten tunnettua, heinäkuussa matalapaineinen ilmamassa parkkeerasi maa-alueidemme yläpuolelle, vaikuttaen negatiivisella tavalla esimerkiksi rullaluistelussa saavutettuihin viikkokilometrimääriin. Kuntourheilu saikin hetkiseksi väistyä muiden kesäsuoritteiden tieltä ja ohjelmaan mahtui muun muassa subtrooppiselle vyöhykkeelle (tosin trooppisiin lämpötiloihin) yltänyt retki Rautahumppa-co-founderin ja langattomien korvamonitorien johtavana testiseppänäkin toimineen foxguru Peten kera. Kelpo matkamme aikana urheilusuoritteet jäivät pääosin toisen rautahumppalaisen kapeille pullonkaulaharteille, koskapa toisen kumppanuksen kuntoiluvarusteet ja -motivaatiot tuntuivat aamu aamulta kadonneen jäljettömiin, kuin entinen hutikkatuurari muinaiselle Välskärinkadulle ikään.

Otsikon aiheeseen kiiruhtaakseni totean, että purjelautailu on kaltaiselleni kuivan maan kasvatille sangen uusi, ilmeisen vaikea, joskin ihmeellisen haasteellinen harrastusmuoto. Neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana olen suorittanut noin kymmenen yksittäistä surffaushetkeä, joissa useimmiten pääohjelmana lienee ollut laudalle kapuaminen ja maston ylösnostaminen (eikä välttämättä edellämainitussa järjestuksessä).

Elokuun alussa, viileämmän ilmamassan edelleen vallitessa suuntasin kohti aurinkoista Hankoa, jossa lämpötila oli muusta maasta poiketen ulottunut peräti 20 plusasteen tienoille. Aiemmin viikolla olin ollut yhteydessä www.outdoorsport.com -verkkosivujen vuokraus-osiosta löytämääni puhelinnumeroon, josta saatoin varata purjelautavarusteet ja tiedustella vielä surffipäivän aamuna alueen säätietoja. Palvelu oli varsin reipasta ja ystävällistä, joten Tampereelta edessä häämöttänyt 270 km yhdensuuntainen ajomatka ei huolestuttabut lainkaan. Hurtti ote jatkui Hangon Tulliniemessä, jossa pitkämatkalainen sai inspiroitunutta ohjausta varusteista ja lähivesistä. Tulliniemen keli oli puuskainen, ja jopa kymmeneen metriin sekunnissa yltynyt tuuli aiheutti ajoittaisia haasteita heiveröiselle mutta kankealle purjealuksen komentaja-kapteenille. Muutaman kerran tuuli myös muutti yllättäen suuntaansa, jolloin purjeen taakse kääntynyt puhuri keikautti vesikulkuneuvon ympäri kuin Vasa-laivan. Kaksi tuntia kului kuitenkin joutuisasti ja mukavaa oli.

Elokuun loppupuolella suuntasin itselleni huomattavasti tutumpaan Yyterin surfkeskukseen. Vuokravälineet varasin jälleen etukäteen http://www.purjelautaliitto.fi/yyteri/ -sivujen kautta. Helle helli edelleen Yyterin santoja, mutta aurinkoa palvova kansa näytti jo palanneen arkisen aherruksen pariin. Yyterissä vallitsi lännestä puhaltava ilmavirtaus, joka myös nosti samasta suunnasta etenevän aallokon. Asiantila johti amatööripurjehtijan useampaankin uintireissuun, koska aloittelijan on nostettava masto selkä tuuleen päin ja samasta suunnasta tullut aallokko suisti hyväuskoisen merikarhun Itämeren syvyyksiin juuri herkimmällä hetkellä ennen kuin tuuli olisi lähtenyt lautaa kuljettamaan. Tällä erää kykenin taiteilemaan aalloilla vain tunnin, mutta hauskaa oli jälleen.

Tulliniemen varsin mukavista kokemuksista huolimatta Yyteri lienee aloittelijalle helpompi tuuli- ja aalto-olosuhteiltaan. Tampereen suunnasta tarkasteltuna myös kaksi kertaa lyhyempi ajomatka mahdollistaa näppärän päiväreissun surfmaisemiin.

Rautahumppa comes back for good

Did you already think that Rautahumppa vanished down to the underworld with the all passive sport blogs? Well, Rautahumppa is still here, alive and kicking. And stronger than ever. But what happened?

Simple answer: Flu happened. Longer answer: Flu that kept coming back over and over again. My last physical exercise was in the middle of April, when I did my first inline skating for this year. It was quite long exercise and after that I spend next four weeks in bed, literally.

During this June, I have rollerskated about 100 k's and one quater of that amount in the great city of Madrid. There are great rental stores in the Spanish capital, although the inline skating is not so popular sport in the country. The riverside, Rio, seemed the best place for skating.

Today, I went to 33 kilometres in 1 hour 50 minutes. I'm quite happy that I maintained such a good speed after the flu and everything.

Näsijärven retkiluistelurata pitää pintansa

Ikääntyvän maaliskuun hiljalleen nöyrtyessä karmit kaulassa ovista sisään rynnistävälle ja nuoruuden kerskapäisyyttään brassailevalle huhtikuulle, lienee ajankohtaista summata Rautahumpan talvikauden 2014 - 2015 jääliikunta-aktiviteetteja kuntoilublogin digitaalisiin kansiin tulevaisuuden liikunnallisille elämänmuodoille tallennettaviksi. Blogihan ei varsinaisesti ole vielä tarjonnut tekijöilleen elinkeinoa tai merkittävää tulonlähdettä ja onkin parisen vuotta palvelut laatijoitaan lähinnä päiväkirjamaisena kirjoitusharjoitusalustana. 

Kateuden ja epätoivon kyllästäminä olemmekin Señor Peten kanssa äimistelleet 15-vuotiaiden muotibloggaajien monituhatpäisiä viikkokatselukertoja. Aito hämmennys kuitenkin kohtasi rautahumppaajia tammikuun loppupäivinä Hit Travelin ja Saarikylien Facebook-ratasivujen uudelleenjakaessa  RH:n luisteluratatestin (ks.

http://rautahumppa.blogspot.fi/2015/01/rautahumppa-testaa-matka-ja.html). Artikkeli etenikin maamme ATK-magneettikelajärjestelmissä viruksen tavoin saavuttaen 1100 yksilöityä lukukertaa muutaman vuorokauden sisällä. Torilla siis tavataan.

Eteläsuomalainen jääkausi oli vuodenvaihteen tienoilla jälleen kerran varsin rikkonainen. Rautahumppa pääsi jäälle vasta joulukuun 18. päivä, jolloin luistelu mahdollistui Turun Kupittaan 500 metrisellä tekojäällä, niin kutsutulla Luistelumadolla. Kolme seuraavaa joulukuista luistelukertaa sujui turkulaismaisemissa, jonne soluttaiduin loppuvokaalin puhutun sanan lopusta vähentäen ja kaksoiskirvestä kuvailevalla symboleilla varustetut fanivaatekappaleet kaappiin jättäen.

 

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä pääsimme vihdoin pidemmän reitin makuun vierailessamme Saarikylien varsin hyväkuntoisella luisteluradalla tuon mainitun testin merkeissä. Plusasteet ja pöperökelit kuitenkin vainosivat pirkanmaalaisia jääratoja tammikuun alkupuolella ja vasta kuun puolessa välissä muun muassa Sorsapuiston rata osoitti elpymisen merkkejä, tosin vain väliaikaisesti. Ensimmäinen Näsijärven valloitusyritys tyrehtyi puolittaisen vesihiihdon merkeissä tammikuun kolmannella viikolla. Vasta kuun 24. päivä tarjosi testimahdollisuuden Näsijärvellä, jolloin sää valitettavasti oli nollan pinnassa ja rata huononi yleisöryntäyksen edetessä nopeaan tahtiin.

Helmikuun puolelle tultaessa Sorsapuiston kenttä oli saatu mainioon kuntoon ja Rautahumpan tunnin luisteluennätys näki päivänvalon (21,18 km) 5.2. Iloa kesti osapuilleen helmikuun puoleenväliin, jolloin vesikelit valtasivat Tampereen uudelleen ja tuntumaa piti ottaa Pyynikin ilmeisesti säitä hieman paremmin kestävältä kentältä ja uudelleen Saarikylien radalta, jossa jää oli vuodenvaihdetta selvästi heikommassa tikissä. Helmi-maaliskuun vaihde meni testiluistelijalla sitkeän flunssan kourissa. Viikon potemisen jälkeen Näsinselän houkutus kävi kuitenkin liian suureksi ja 17 km:n rauhallinenkin luistelu johti toiseen flussaviikkoon. Maisemat vaihtuivat toviksi Lapin aurinkoisille hangille, joten seuraava luistelu otti paikkansa vasta kuun puolessa välissä.

Bongaa Vihnuksen Villivarsa, Pallosaaresta palaava Timpa

Maaliskuun loppupuolella luistelumahdollisuudet alkoivat radikaalisti hiipua ja Rautahumpan toimitus alkoi epätoivoisesti laatia selvitymisstrategioita välikaudelle. Maaliskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Rautahumpan vihjekanavilta alkoi kuitenkin tihkua myönteistä tietoa Näsijärven Santalahti-Siilinkari -radan luisteltavuudesta. Viikonlopun kaksi luistelukertaa sujuivatkin aurinkoisissa merkeissä navakan pohjoistuulen siivittämänä. Rata oli paikoitellen epätasainen, mutta kuitenkin varsin kova ja tasaisilta osiltaan hyvinkin ensiluokkainen. Tammikuisesta Rautahumpan testiajankohdasta hienokseltaan kärsinyt Näsinselkä otti nyt vahinkoa takaisin ja lisäsi RH-arvoaan korkojen kera. Viikonloppuna kanssaluistelijoita ei näkynyt kuin kourallinen, mikä pohjoispuhurista huolimatta oudoksutti. Siilinkarin urbaani vaeltajakansa ja luisteluväki oli ilmeisesti jäänyt tarkkailemaan Putous- tai Hassut kotivideot -tvsarjojen riemukkaita uusintalähetyksiä. Kun seuraavalla viikolla puijasin kelpo urheilukuomani, Alisenjärven Atleetin, Lisäpaino-Timpan mukaani Näsinselälle, kanssaliikkujia ei näkynyt missään, ja jopa Santalahden parkkialue ammotti tyhjyyttään. Tästä suivaantuneena Timpa rynnisti kohti Pallosaarta, kun samalla jäin itse fiilistelemään Siilinkarilta länteen aikoinaan revenneen railon sileää reunajäätä luistellen.

Rautahumppa vieraili Näsinselällä vielä 26. ja 27. maaliskuuta, eikä kaltaiseni varovainen ja pelokas yksilö kokenut tuona aikana minkäänlaista merkkiä siitä, että jää olisi vielä silloin ollut liian heikkoa luistelemiseen. Muutama Rautahumppaa huomattavasti vaikutusvaltaisempi media on kuitenkin lähtenyt kansainvalistuksen ansiokkaalle polulle oivaltaen jään olevan joka paikassa heikkoa sillä nimenomaisella hetkellä, kun sillanalusella näkyy avovettä tai toisaalla tapahtuu valitettava jäihin putoaminen. Totta kai on parempi olla ylivarovainen ja siten säilyä vahingoittumattomana jos toisena vaihtoehtona olisi kohtalokas jäähaaveri. Siltikin Rautahumppa äimistelee kansakuntamme ehtymätöntä holhoamistaipumusta.

Itse kävin peruskoulua aikana, jolloin heterokontakteihin laajenneet HIV-tartunnat alkoivat herättää pandemialogista kauhua maamme sairausviranomaisten taholla. Olisin voinut vaikka panna pääni pantiksi, että epäilemättä jo kansalaissotien joukkosidontapaikoilla palvellut kouluterveydenhoitajar näki esittelemänsä kumisuojavälineen ensimmäistä kertaa todetessaan, että jos syntiinlankeemusta on jossain vaiheessa myöhemmin aikuisena ja avioliittoon siunaamisen jälkeen sekä perheenperustamistarkoituksessa sittenkin välttämätöntä puolison kera suorittaa, on preservatiivin huolellinen paikoilleen asettaminen ainoa mahdollisuus välttää ilmestyskirjamaiset kuolintuskat ynnä sielun curimukset. Yhteiskunnalta ei siis kulunut kuin vaivaiset kolmisenkymmentä vuotta, kun hiljalleen otettiin huomioon tämän epäilyttävän ja moraalittoman toiminnan terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Samalla tavoin kuin jään ensisijainen funktio on rikkoutua varomattoman ja varovaisenkin kulkijan alta, lienee metsän primäärisenä tunnusmerkkinä kivikossa samoilijan varvasta vaaniva kyykäärme tai hillasuolla marjanpoimijaa piirittävä susilauma. Rakennemuutoksen kyllästämä urbaani nomadi etääntyy luonnon arkielämästä pikaratikan nopeudella.

Anyway, kauden viimeinen tai ainakin viimeisin luistelukerta oli ehkä sittenkin myös se paras. Venetelakan autiolta parkkipaikalta saatoin tähyillä vielä autiommalle järvenselälle, joskin Siilinkarin lähistölle zoomatessa jäältä erottui kaksijalkaisia elämänmuotoja. Länsipuhuri oli vahva, mutta päätinkin käyttää myötätuulen hyväkseni ja testata huippuvauhtia auratulle ratapohjalle kehittyneen peilipinnan avulla. Kelasin rannassa reilun kilometrin mittaista osuutta edestakaisin ja tein myös ennätykseni yhden kilometrin matkalla, joka parani viimevuotisesta kaksi sekuntia aikaan 1:50.

Lopulta myös Siilinkarilla liikkunut mysteerikuljetus läheni tunnistusetäisyydelle. Kaksoispotkukelkka toimi ratamestarin seureella rahtivälineenä. Rautahumppa toteaa kuntoluisteluradan ylläpitämisen olevan tervetullut kulttuuriteko, kiitokset Hit ja Bikini!

Loppuhuomatuksena muistettakoot, että tätä kirjoittaessa Tampereella on vihmonnut vettä noin puolitoista vuorokautta Rautahumpan viimeisimmän Näsijärviluistelun jälkeen. Kuten Hitin ratamestari Facebook-sivuilla toteaakin, saattavat jääolosuhteet muuttua näissä oloissa nopeastikin (ks. https://www.facebook.com/hikingtravelhit). Tarkkana siis jäälle suunnatessa!

Kaikkea se ikä teettää

Kun kolme vuotta sitten aloitimme arvoisan gospodin Peten kanssa Rautahumppa-blogin isännöinnin, oli tarkoituksenamme palastella foorumille lähinnä kuntosalin viitekehyksessä tapahtuvaa punnertamista ja siihen mahdollisesti liittyvää lihaksiston kehitystä. Vasta myöhemmin RH-menuuseen on lisätty aerobinen harjoitus, joista juoksu ja rullaluistelu enemmänkin kuntosalitreenin vaihtoehtoisen sekä palauttavan treenin muodossa.

En olisi kuuna päivänä voinut aavistaa, että 2015 AD blogipostauksen aiheena olisi kärjistään käyristettyjen lasikuitukapuloiden avulla lumeen tampatulla reitillä suoritettavaa liikuntamuotoa kuvaileva kerronta.

Olen oikeastaan aina tuntenut syvää vastenmielisyyttä hiihtoa kohtaan. Ehkä en niin paljon kuin mitä inhoan reipasta kävelyä (jota vierastan jopa toisten tekemänä), mutta kuitenkin. Lapsena kotiseutuni ehdoton talviriento oli 4H, Mll, Pvy, Ev-lut. yms. yhteisöjen puitteissa järjestetyt hiihtokilpailut. E.Mäntyrannan, S.Rantasen, J. Miedon ja H.Takalon veretseisauttavista kisarynnistyksestä perinpohjaisesti liikuttuneet läheiseni varustivat hiihtomononi tarpeettoman tasokkailla ja arvokkailla Karhu Racer Kevlar -malliston hiihtimillä. Sukuvian tai jonkin muun epämääräisen asiantilan vuoksi en kuitenkaan milloinkaan oivaltanut vuorotahtihiihdon ideaa ja kirjaimellisesti potkaisin suksillani poikkeuksetta tyhjää etenemisvoiman tullessa pelkästään porkkien ja käsien heiveröisestä yhteisvaikutuksesta. Kaikeksi onneksi syrjäkulman hiihtokilpailusarjoissa oli maksimissaan nuo kolme osanottajaa, joten palkintolusikoita ehti kertyä laatikostoihini merkittävä määrä.

Maaliskuinen Ylläs vuonna 2015 tarjosi kuitenkin aivan erilaista menoa. Monoihini oli edelleen kytketty tuo tarunhohtoinen Karhun Racer Kevlar, joskin toinen pari kuin se lapsuuden vastaava, joista muistaakseni nikkaroin varsin näppärän jousipyssyn. Hiihtoladut oli nyt myös levennetty luisteluhiihtoon soveltuviksi. Vaikkei luisteluhiihdolla ole vuorotahtietenemisen kanssa juurikaan mitään yhteyttä, rullaluistelu- ja luistelutreeni antoivat hyvän perustaustan myös luisteluhiihdolle. Jokerina kuviossa piilee kuitenkin tarpeeksi jäinen latu, joka Ylläksellä oli tarjolla noin viideltä iltapäivällä auringonlaskun tuntumassa.

Jäinen latu mahdollistaa suhteellisen pystyn etenemisasennon ja vauhdikkaan, jääluistelua muistuttavan menon. Toisin on laita perinteisellä suojapöperökelillä, jossa jokainen potku vaatii saavutettuun vauhtiin nähden tolkuttoman effortin.

Ylläksellä tuli hiihdettyä viidessä päivässä 111 km, joista lähtöpäivänä 46,5 km (ks. kuva pisimmästä stintistä). Lisäksi olin suksilla aurinkoisessa laskettelurinteessä yhteensä 8 tuntia.

Half Marathon In 59 Minutes

I thought I was pushed to the limit five weeks ago when I went to Saarikylät tour skating track with Timpa the Extraweight. We skated 20.64 k's in one hour and I really felt that there is no way I could do better at least in this season. After all the ice track was an excellent condition, the weather was all right and we're using skiing poles to get more speed. Of course, there were some cons, as always. My speed slowed down at the corners and it took a lot of effort to accelerate to normal cruise speed.

As you already may know, Rautahumppa's last blog post went viral with the great help of Hiking Travel Hit and Saarikylät Ice Track Facebook sites. During two last weeks there has been 800 views, which is a lot more than the blog normally gets. In the post, which is actually a test, I wrote that my favourite ice track is the Sorsapuisto field, mainly for its quietness and well-maintained ice. Today, I got yet another prove for that. Even though I experienced some heavy wind from the direction of Sorsapuisto pond, I managed to skate kilometres in 2:50 pace. After 11 k's I realized that there are some possibilities to reach 21 k's in one hour.

Since the head wind slowed down my speed, I tried to bend my upper body forward as I have seen speed skaters do on TV. Actually, when I put my wrist against my lower back I found a really good position which helped a lot. So, a managed to skate every k's under three minutes and eight of them under 2:50. That makes my record 21.18 k's in one hour and 59 mins 44 secs for the half marathon. My record on rollerblade is 23 k's in one hour, however I believe I could go faster than that on the ice. Let's see.

Rautahumppa testaa: Matka- ja retkiluistelua Tampereella ja lähiseuduilla (talvi 2014-2015)

Edit 6.2.2016. Testi on saanut jatkoa kevättalvella 2016 Iidesjärven ja Tohlopin ratojen testillä. Testiin pääset tästä linkistä.

Jääkuntoilijayleisön vastustamattomiksi yltyneiden vaatimusten ahdingossa sekä nettikansan ankara raivon taivuttelemana ajautui Rautahumpan toimitus odotetun mahtiartikkelin laadintaan. Tampereen ja lähialueiden pitkän matkan luisteluradat tai tähän ylevään kuntoilumuotoon soveltuvat harjoittelupaikat olisi nyt asetettava paremmuusjärjestykseen. Tämän katsottiin olevan mahdollista vain tarkat tieteelliset kriteerit täyttävän vertailevan analyysin keinoin, jossa pieninkään railo, röpökohta tai huoltokopin lämpöpatterin taakse unohtunut Kooveen fanikortti ei jäisi huomaamatta. Silti on muistettava, että RH-testiryhmän priorisointi kohdistuu yleistunnelmaan ja erityisesti vauhdin hurmaan, vaikka lukijalle esimerkiksi kohteen etäisyys omasta tulisijasta saattaa olla pääasia. Lisäksi, kuten ulkojäillä jumittava yksilö hyvin tietää, harrastepaikan päällä vallitsevan ilmamassan olomuoto vaikuttaa ratkaisevasti testihetkeen ja jäälaadun kautta varsinkin siihen vauhdin hurmaan. Toisessa hetkessä urheilumuotoa suojelevat Kaakkois-Pirkanmaan shamaanit ja Toteemi-Terot saattavat loihtia mitä luistavimman jääkiitokelin heti sen jälkeen kun edesvastuuton kuntobloggailija on ehtinyt radan mahdollistamaa kiitoa ankaralla tavalla ja mieltä vailla repostelemaan.

Matkaluisteluratoja lienee muitakin lähialueilla. Ainakin Nokian Viholassa, Ylöjärven Keijärvellä ja Kangasalan keskustan alueella on luistelupiireissä kiertäneiden perinnetietojen mukaan tapahtunut organisaatiolähtöistä lumen auraamista. Rautahumppa vastaanottaa testausvinkkejä.

Terminologiaa:
Matkaluistelu on hoidetulla radalla tapahtuvaa kestävyysurheilua tai – kuntoilua, retkiluistelu taas missä tahansa kiinteän olomuodon saavuttaneen vesimassan päällä suoritettua etenemistä, johon kuuluu usein retkeilyllinen ja toisinaan myös seikkailullinen elämysaspekti. Tässä artikkelissa on siis kysymys matkaluistelusta, vaikka kansan suissa ja myös ratojen nimissä retkiluistelu tuntuu olevan vahvoilla (ks. luisteluliitto.fi).

Testaaja: 
Mies, varhaisessa keski-iässä, paino 78 kg, eteneminen 60 minuutissa: rullilla 23,2 km, jäällä 20,6 km


Välineet:
Kiinteillä 45 cm:n terillä varustetut Fila Primo Ice Speed –luistimet (ks. Rautahumpan testi)

Testausaika:
30.12.2014 – 24.1.2015





Rautahumpan testaamat kuntoluistelupaikat satunnaisjärjestyksessä (ks. kartta):

1. Saarikylien retkiluistelurata
Saarikylientie 888, 36570, Kaivanto
WWW
Facebook

Testausaika ja säätila:
30.12.2014, klo 14.00
lämpötila: -6  °C, tuuli: 4 m/s pohjoinen

Testistatistiikkaa (by Endomondo.com):

Alle kolmeminuuttiset kilometrit suhteessa kokonaismatkaan:

15/20

Testisparraajana:
Nokian Herakles a.k.a. Lisäpaino-Timpa

Rata:
Roineen luonnonjäälle aurattu, hieman kolmilehtisen apilan muotoa muistuttava, kierrettävä reitti
pituus: 2,4 kilometriä, leveys: 4-5 metriä,

Etiketti:
Mielekäs luistelusuunta vastapäivään,
sauvat sallittu, takaa tuleva väistää (as usual)

Fasiliteetit:
Välinevuokraamo, leipäpuoti, WC, luistimenvaihtopenkki jäällä radan reunalla, parkkitilaa reilusti, mutta suosittuna viikonloppupäivänä voi olla ahdastakin.
Jonain vuosina nähty rekiajelutusta ja napakelkkaa ym. oheistoimintaa

Plussat:

• Rata on hyvin aurattu ahkeran kentänhoidon ansioista 
• Mittava kuntoluistelurata harvoin ruuhkainen, vaikka parkkipaikalla olisi autoja
• Hurttia, välitöntä meininkiä vuokraamolla ja puodissa.
• Nykyaikaiset ja huolletut vuokravälineet.
• Radan kunnosta tiedotetaan säännöllisesti Facebook-sivuilla.

Miinukset:

• Kaukainen sijanti kaupunkikeskittymistä (noin 45 min ajo Tampereelta).
• Tuuli osuu isolla järvenselällä helposti kuuppaan.
• Rata on säiden armoilla, jäälle nousee toisinaan vettä ja röpöjäätä havaitaan.

Lajissaan kiinnostavaa:

• Jää oli testihetkellä erittäin hyvässä kunnossa, Lunta sateli hiljalleen, silti lumen alla ei ollut ainottakaan railoa tai kuoppaa luistelijaa kuumottamassa.
• Kaarteet ovat melko melko jyrkkiä, oma vauhti tipahti 23-25 km/h:n tasolta alle 19 km/h:n nopeuteen jokaisessa kurvissa.
• Alueella on postilaatikoita, joihin voi kiitollinen luistelija voi jättää rahallista radanhoitoavustusta
• Timpan rynnistyksen avittamana tein uuden ennätyksen tunnin luistelussa (20,64 km)

Rautahumpan arvio:

• Pitkistä radoista nopein
• Fasiliteetit kunnossa
• Sopivasti porukkaa
• Rännillä mukavasti pituutta
• Välitön meininki tarttuu, vuokravälineet voi jättää lähtiessään tyhjään vuokraamoon, hienoa että ihmisiin luotetaan vielä!

Yleisarvosana: 9/10

2. Näsijärven retkiluistelurata, Santalahti - Siilinkari
Paasikiventie 30, 33250 Tampere
WWW
Facebook

Testausaika ja säätila:
24.1.2015, klo 11.00
lämpötila: -3 °C , tuuli: 5 m/s etelä

Testistatistiikkaa (by Endomondo.com):

Alle kolmeminuuttiset kilometrit suhteessa kokonaismatkaan:

4/18

Testisparraajana:
Viholan Achilleus alias Timpa the Extraweight

Rata:
Näsijärven jäälle aurattu Santalahti - Sara Hilden - Siilinkari -reitti
pituus: 3,6 kilometriä, leveys: 5-6 metriä, testihetkellä noin 2,5 metriä aurattuna.

Etiketti:
Oikeanpuoleinen liikenne, paluu Siilinkarilta tapahtuu samaa reittiä, joten vastaantulijat on otettava huomioon.
Sauvat sallittu, takaa tuleva väistää

Fasiliteetit:
Vuokraamo, kahvia+virvokkeita, luistinten teroitus odottaessa, WC, parkkitilaa venetelakan ohessa, luistinten vaihto vuokraamossa tai laiturilla radan vieressä.

Plussat:

• Hyvä sijainti Tampereen keskustan tuntumassa
• Hienoja Tampereen keskustasilhuetteja luistelijan zoomattavana
• Hurttia ja välitöntä meininkiä vuokraamossa
• Ehdottoman näppärä pitkäteräisen terotus odottaessa
• Rataan aurataan ja höylätään ahkerasti
• Radan kunnosta raportoidaan säännöllisesti Facebook-sivuilla.

Miinukset:

• Rata oli heikossa kunnossa testihetkellä
• Vilkkaasti liikennöidyn radan pinta heikkeni nopeasti pehmeällä kelillä.
• Tuuli pääsee puhaltamaan vapaasti joka suunnasta, vastatuuliosat edellyttävät asennetta
• Parkkialue täyttyy nopeasti erityisesti viikonloppuaikoin

Lajissaan kiinnostavaa:

• Rata kulkee noin kaksi kilometriä itä-länsisuunnassa kunnes kääntyy kohti pohjoista.
• Myötätuuliosuudella kilometrit menivät itsekseen 2,5 minuutissa, vastatuulessa minuutin kauemmin.
• Radassa oli muutamia lähes näkymättömiä  koloja, joihin ainakin kiinteäteräinen luistin lipesi pari kertaa ilkeästi. Toisaalta Timpa pääsi Propheteillaan ketterästi ongelmapaikkojen yli.
• Siilinkari on paikallinen kummastus, lokkien suosima kivitemppeli, jota Tampereen aborginaalit tapaavat käydä kävellenkin tervehtimässä. Maisemat ovat hulppeat Tampereen keskustan suunnassa, mutta muissa kaupungeissa luodoilla on pitsihuviloita kahviloina, hei!
• RH-testiryhmä havaitsi radalla myös näppärän Subzero-hengitysilmalämmittimen.

Rautahumpan arvio:

• Tampereen suosituin rata
• Fasiliteetit kunnossa
• Rataa kunnostetaan ahkerasti
• Tarjosi testihetkellä vauhdin hurmaa vain noin neljäsosalla radasta.
• Paasikiventietä ajeleva näkee suositulla radalla usein luistelijoita tai ainakin väkeä luistimilla, mutta se ei tarkoita että jää olisi luisteltavassa kunnossa.
• Paluu voisi runsasliikenteisellä radalla olla omaa reittiään, vaikka kunnostusmäärä tietenkin silloin tuplaantuisi.

Yleisarvosana: 8/10

3. Sorsapuiston kenttä

Salhojankatu 37, 33500 Tampere
WWW 
Facebook

Testausaika ja säätila:
22.1.2015, klo 20.00
lämpötila: -11 °C , tuuli 2 m/s länsi

Testistatistiikkaa (by Endomondo.com):

Alle kolmeminuuttiset kilometrit suhteessa kokonaismatkaan:

11/16

Testisparraajana:
-

Rata:
Jäädytetty luonnonvoimien armoilla oleva ympyrärata
pituus 450 metriä, leveys 4-8 metriä,
keskellä 2 jääkiekkokaukaloa ja jääalueita jääpelejä ja luistelua varten

Etiketti:
Mielekäs luistelusuunta vastapäivään,
ei sauvoja, ei kiekkoa, takaa tuleva väistää (as usual)

Fasiliteetit:
Valaistu kenttä (valot sammuvat klo 21:30), lämmitetyt pukuhuoneet + WC, parkkitilaa yleensä hyvin lähikaduilla,

Plussat:

• Jatkuva kentänhoito pitää radat aurattuna ja hyvässä jäässä
• Porkkakielto pitää pinnan kelvollisena pitkään
• Hyvä sijainti lähes keskellä kaupunkia
• Kuntoluistelurata harvoin ruuhkainen, vaikka kaukaloissa olisi porukkaa
• Kalevanharju pitää etälä- ja länsituulen kurissa
• Toisinaan hurttia pukuhuonemeininkiä

Miinukset:

• Hiukan lyhyt rata, pää menee pyörälle
• Kaukaloista eksyneet kiekkoilijat innostuvat joskus kynäilemään radalla
• Kulku pukuhuoneista/penkeiltä kaukaloille ja kentälle menee radan etusuoran yli, yleensä nämä risteävän liikenteen suorittajat eivät juuri sivuilleen katso.
• Välillä väkeä innostuu luistelemaan myös myötäpäivään.
• Olisi kova sana tekojäänä, nyt sulanut pari kertaa lähes alkutekijöihinsä jo tammikuun aikana.
• Ajatus kaukalosta kohdalle napsahtavasta lyöntilaukauksesta kuumottaa.

Lajissaan kiinnostavaa:

• Rata muistuttaa enemmän kulmistaan pyöristettyä kolmiota kuin ympyrää. Kaarteet ovat melko loivia, joten heikompikin sirklaaja kykenee säilyttämään vauhdin kurveissa.
• Valot sammuvat illalla puoli kymmeneltä, mutta ilmeisesti radalle voi edelleen jäädä kuutamoluisteluun.

Rautahumpan arvio:

• Tampereen nopein rata
• fasiliteetit kunnossa
• ei liikaa porukkaa
• pää menee pyörälle, 20 km = 44,5 kierrosta harjumaisemia voi olla toisinaan liikaa

Yleisarvosana: 9/10

4. Pyynikin urheilukenttä

F.E. Sillanpäänkatu, 33230 Tampere
WWW
Facebook

Testausaika ja säätila:
15.1.2015, klo 19.00
lämpötila: -2 °C , tuuli 3 m/s länsi

Testistatistiikkaa (by Endomondo.com):

Alle kolmeminuuttiset kilometrit suhteessa kokonaismatkaan:

2/14

Testisparraajana:
-

Rata:
Jäädytetty luonnonvoimien armoilla oleva ovaalikenttä
Radan pituus noin 350 metriä, 5-10 metriä reunolta luisteltuna, keskellä iso jääalue jääpelejä ja luistelua varten

Etiketti:
Mielekäs luistelusuunta vastapäivään, testihetkellä myötäpäiväänkin tuli väkeä,
ei sauvoja, ei kiekkoa, takaa tuleva väistää (toisaalta tilaa on vaikka lampaat söisi)

Fasiliteetit:
Valaistu kenttä, WC, parkkitilaa yleensä hyvin lähikaduilla, luistimienvaihtopenkit radan vieressä

Plussat:

• Jatkuva kentänhoito pitää radat aurattuna ja hyvässä jäässä
• Porkkakielto pitää pinnan kelvollisena pitkään
• Hyvä sijainti keskellä kaupunkia
• Kuntoluistelurata (reuna-alue) harvoin ruuhkainen, vaikka jääalueen keskellä olisi ryhmää

Miinukset:

• Varsin lyhyt rata, pää menee pyörälle
• Eksyneet pikkuluistelijat kurvailevat välillä isompien reiteillä, eli risteävän liikenteen suorittajat eivät juuri sivuilleen vilkuile
• Testihetkellä jää oli matannahkea kuin hellalla jäähtyneen bearnaisekastikkeen pinta.
• Luisto oli varsin heikkoa eikä alle kolmeminuuttisia kilometrejä meinannut mitenkään syntyä, vaikka keli oli muuten optimaalinen ja tuuli pysyi kurissa

Lajissaan kiinnostavaa:

• Itse Paavo Nurmi on tehnyt kentällä maailmanennätyksen.
• Huhun mukaan kentänhoitaja sanailee ankarasti radalla kävelijöille.
• Katsomorakennelma on klassikko
• Paikalla havaittu ihkaoikeita pikaluistelijoita treenaamassa
• Pyynikin näkötornin puoleisessa kulmassa havaittiin GPS-katve.
• Tampereen kaupunki satsaa venuelle tekojään (ks. Tamperelainen 5.11.2014)!

Rautahumpan arvio:

• Tampereen klassikkomestoja
• Fasiliteetit kunnossa
• Varsinaisen radan puuttuminen on ongelma vauhdin hurman kannalta, reunavallit vaadittaisiin kiintopisteiksi molemmille puolille.
• Pää menee pyörälle, 20 km = 57 kierrosta!

Yleisarvosana: 7/10

On ilmoja pidellyt

Rautahumppa sai vuoden käyntiin liikuntasuoritteineen kaikkineen varsin kivuttomasti. Jouluiset Pandan juhlapöydän konvehtit, erityisesti se ananas roikkuvat kuitenkin edelleen laardiksi muuntuneena toimituksen vyötäröllä. Ilmat ovat välillä suosineet matka- & retkiluistelua, sillä kovat pakkaset ovat muuttaneet Tampereen alueen isoja järvialueita kiinteään olomuotoon. Välillä tosin Oy Räntä & Loska Ab, on ajanut luistimenviilaajan sisäliikunnan pariin.

Tammikuun aikana olen ehtinyt luistella 92 kilometriä. Suurin osa matkanteosta on tapahtunut sauvoitta Sorsapuiston kentällä, joka ainakin toistaiseksi on tuntunut matkaluistelijan ykköspaikalta Tampereella. Sorsista huolletaan jatkuvasti, eikä tuuli pääse osumaan kovin pahasti varsinkaan etelän suunnasta puhaltaessaan. Miinuksena tietenkin vähäinen 450 metrin mitta, joka varsinkin tunnin luistelussa jo edellyttää kunnossa olevaa asennepuolta. Kävin myös Pyynikillä ja pikaisesti Näsijärven pahaan kuntoon sulaneella Rantatie-Siilinkari -radalla ja Rautahumppa varmaankin julkaisee piakkoin jonkinlaisen Rautahumppa testaa - kavalkadin alueen luistinestradeista. Anyway, Sorsiksessa yli 20 km/h:n keskari on takuuvarmaa, mikäli jää on edes kohtalaisessa kunnossa, eivätkö kiekkojunnut liikaa innostu kynäilemään pikaluistelijan reitillä.

Viikolla tuli postipaketti skate-dump.nl -verkkokaupasta, josta tilasin taas joitain luistelun oheistarvikkeita. Onneton suomalaisten urheilukauppojen tarjonta oikein korostuu, kun noita ulkkareiden nettiputiikkeja zoomailee.

Salilla olen taas rimpuillut juoksumatolla. Jopa siinä määrin, että energiat ovat varsinaisissa liikesarjoissa olleet vähissä. Välillä myös krossarin tasainen rasitus on ollut kutsuva.