Tasan kuukausi viimeisestä Rautahumppa-entrystä. Hyi minua. Nyt peli muuttuu taas kertalaakista säännöllisemmäksi, sen lupaan.
Yltiöpäissäni sain kelpo ajatuksen ilmoittautua Pirkan Pyöräilyn Klassikkoon, eli 134 km:n matkalle. Urakan tulisin suorittamaan rullaluistimilla sauvojen avustuksella. Sääilmiöiden epävakauden hyvin ymmärtävä tapahtumaorganisaatio ehdotti retken maksua vasta kun session poutaennuste olisi selviö. En ihan tarkkaan muista, miksi Pirkan klassikko alkoi kiinnostamaan, kenties tuo yhtenäinen kierros Näsijärven ympäri houkutteli osallistumiskynnyksen ylitykseen. Kymmenisen vuotta sitten osallistuin ensimmäiseen Tampere Rullikseen, jossa matkana oli 100 km ja pääasiassa retki tehtiin pyöräteillä Tampereen ympäristössä. Nyt vuorossa on oikeita autoteitä ja varmaankin shokeeraavan tärisyttävää ja amalgaamit suusta varisuttavaa ajoratapäälystettä.
Tapahtumaan on aikaa enää kaksi viikkoa, joten 4-5 kunnollista harjoitusta on vielä tehtävissä. Kilometrejä on kerättynä keväältä vain noin 450, joista noin 250 km jäällä. Tunne on silti suhteellisen luottavainen. Viimeisen neljä treeniä olen tehnyt välillä sauvoilla ja toisinaan ilman, pisin veto on ollut 47 km ja lyhin noin 23 km. Tulin ostaneeksi hiukan turhan lyhyet porkat, jotka ulottuvat vaivoin olkapäiden tuntumaan. Arvioisin, että suupieleen yltävät toimisivat paremmin omalla kohdallani. Suurempi ongelma on kuitenkin sauvojen pito - kumipuoli lipsuu paikoitellen hyvinkin ärsyttävästi ja esiin käännettävä naskali tarttuu välillä liian hanakasti jopa öljysoran onkaloihin. Saa nähdä, miten sauvat vaikuttavat pitkällä matkalla marssivauhtiin, ainakin toistaiseksi tuntuu siltä että 20 km:n seteissä pystyn etenemään selkeästi vauhdikkaammin peruspotkuilla ilman porkkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti