Back to Asphalt

Only eight weeks has passed since my restless sliding on the ice of the Lake Näsijärvi. As always, the ice melted too fast and skating had to pause for some time. Now the weather is exeptionally warm comparing this time of the year and it was time to wear rollerblades again. As I wrote earlier, I bought pair of K2 semi-racers last August and these skates are still a little bit unfamiliar with me. When I entered to asphalt for the first time in many months I instantly felt very unsecure. The breaking pad was almost gone and the wheels (100 mm) were taller I recalled. During the first miles, I tried to keep my knees a little bit angled to prevent any surprises caused by tarmac.

After six or seven k's I felt better and I was able to go little faster. For a moment I was traveling alongside with random gentleman who was wearing race skates with no breaking pad attached. I just could not understand how they slow down on the intersections. This athlete told that the slowing down manoeuvre is made by slalom curves. Then he sped up with fashinating double push technique.

My training season has started OK, but there is still much to do. I'm about to enroll myself on 134 k's journey, so I need to have a lot of exercises.

Palo Alto, flunssa ja paluu salille

Maaliskuun toiseksi viimeinen viikko toi tullessaan varsin eksoottisen matkakohteen, kun työkuvioiden kautta pääsin vierailemaan Yhdysvalloissa, Kalifornian Piilaaksossa. Suomalaisesta näkövinkkelistä tuo San Franciscon lähialue on oikeastaan yhtä kaupunkia, vaikkakin alueellisia eroja  on kortteleiden välillä suuresti. Yht'äkkiä Lexukset ja Teslat vaihtuvat Hiaceen ja rakennuskanta muutuu vaatimattomaksi, kunnes se silmänräpäyksessä taas muuttuu entistäkin huikeammaksi. 

Työkuviot antoivat niukasti mahdollisuuksia urheilufasiliteettien testaamiseen, mutta pari puolentoistatunnin hölkkävauhtista lenkkiä Stanfordin yliopistoalueella antoi kyllä helposti viitteitä siitä, minkälaisia kissanpäiviä yleisurheilussa, uinnissa, soikiopallossa tai tenniksessä lahjakas opiskelijanuori voisi kampuksella viettää. Amerikkalaisen yliopistojalkapallon mahtiseura Cardinals tarjoaa peleilleen puitteet Helsingin olympiastadionia isommalla areenalla ja ilmasto on jo maaliskuussa suomalaista suvea vastaava. Todistin lenkin aikana ihkaoikeaa haavipallotaistoakin, mikä näky vainoaa varmasti unissa vielä pitkään. Viikon urheilullinen kohokohta oli kuitenkin San Jose - Anaheim kiekko-ottelu. Hiukan tasapaksu rutistus ei pelinä yltänyt aivan 2009 näkemäni Vancouver - Detroit -pelin tasolle, mutta suomalaislegendojen (Selänne, Koivu ja San Josen Antti Niemi) näkeminen kruunasi illan.

Under Armour -urheiluvaatemerkki näkyy tuntuvasti ainakin Bay Arean ostoskeskuksissa. Hintataso on vaatepuolella selvästi Suomea edullisempi, joten itsekin tuli haalittua mukaan paljon UA-tarpeistoa, kuten kuvassa olevat sisäurheilutossut.

Kotiinpaluu oli arvatenkin täynnä koettelemuksia. Päälimmäisenä eeppisiin mittasuhteisiin yltänyt aikaerodarra, jonka heikentämänä sairastin myös kunnollisen flunssan. Vähittäinen paluu salirytmiin on nyttemmin onnistunut. Viikon kahtena salipäivänä haukset ja olkapäät ovat jälleen saaneet kyytiä. Right on!