Peninkulma peilijäätä

Voikohan lihasvoimalla liikkuminen paikkojen A ja B välillä milloinkaan muodostua vaivattomammaksi ja vauhdikkaammaksi kuin Pirkanmaalla helmikuun viimeisellä viikolla armon vuonna 2014? Näsijärvelle eksyneet veteraaniaborginaalitkin vakuuttivat mies- ja naismuistin yltävän lähinnä kohvajääaikakausiin, joita Näsinneulan juurella oli aiemmin todistettu ja ylös kirjoitettu runsaasti. Kummalliset sääilmiöt olivat nyt kuitenkin sulattaneet kaiken lumen ja osittain jääpinnankin, jonka jälkeen yöpakkaset olivat tehneet koko ulapasta tasaisen ja kiiltelevän jääpedin.


Ensipotkut suoritin epäuskon vallassa - onko railoja, kohvaa, röpöä, sulaa tai heikkoa jäätä? Lopulta aloin uskoa että loistokunnossa olevaa luisteltavaa riittäisi lähes silmänkantamattomiin. Lounaasta puhaltava 3-4 sekuntimetrin tuuli tosin muistutti, ettei kaikkia voimia kannattaisi ainakaan sauvoittaluistelijan tuhlata myötätuuliosuuksilla. Hieman harmittaa, etten ottanut asiakseni tehdä kunnon vaellusta esim. Tampereelta Kuruun, nyt kun jää oli paraimmillaan. Viikon useat salitreenit olivat vieneet terän myös luistelusta, mutta jaksoin kuitenkin yli 70 kilometriä neljän luistelukerran aikana. Pisteenä i:in päällä kokeilin hiukan vauhtimenoakin ja nyt ennätys kilometrillä on 1:52. Tuota myötätuuliennätystä tuskin saan radalla ihan äkkiä rikottua.

Kevät alkaa jo ottaa väkevämpää otetta, joten saa nähdä vieläkö luistelukelit jatkuvat.