Mahtivuoden loppu häämöttää

Vakisalini sulki ovensa tämän vuoden osalta jo perjantaina, ja päätin kruunata finaalipäivän hiukan tavallisuudesta poikkeavalla ohjelmalla. Tunnin krossarisetin lisäksi tein 100 leukaa perinteisellä naturalgripillä, 100 vatsalihaspuristusta ja 100 kahvakuulaheilautusta per hansikas. Harjoituksen jälkeinen fiilis oli sangen raukea ja samalla tyydyttynyt onnistuneen treenin johdosta. Erityisesti nuo sata leukaa olisivat vielä vuosi takaperin tuntuneet utopistisilta, mutta nyt onnistuin rutistamaan niitä 14 toiston sarjoissa varsin lyhyillä palautuksilla.

Petekin on viime aikoina kunnioittanut Pirkanmaata erinäisillä vierailuillaan ja olemme ehtineet jopa saliduoilemaan. Johtuen erilaisista kehon koostumuksistamme, Pete ähkii pitkiä aikoja jalkalaitteissa kun itse taas koen jalkapunnerrukset tarpeettomiksi. Vuosien karttuessa kumpikin on tosin joutunut noteeraamaan pidentyneet palautusajat ja yllättävät lihas-, jänne ja nivelkivut treenihetken jälkimainingeissa.

Loppuvuoden yritän taiteilla enimmäkseen luistimilla. Leuto sää taitaa vain tehdä luistelupaikkojen löytämisestä haastavaa. Vuosi on ollut kaikkien aikojen treenivuosi. Vain juoksukilometrit jäävät 6 vuoden takaisesta jolloin juoksin noin 1700 kilometriä, mutta tuona aikana en paljon muuta juuri kuntoilumielessä tehnytkään.

Hyvää joulun aikaa kaikille lukijoille!

Toivottavat Rautahumpan pukit

Rautahumppa testaa: Fila Primo Ice Speed

- Pitkäteräinen ja korkeavartinen matkaluistin pehmeällä kengällä -

Muutamien paikkakuntien hiljalleen availlessa luistelubaanansa veronmaksajilleen, alkoi myös rautahumppalaisilla entistä kärsimättömämpi hollantilaisen kuriiripaketin odotus. Kuten tunnettua, luistelu on eri muodoissaan ohittanut juoksun aerobisena pääliikuntasuoritteenani. Täten päädyinkin urheiluaprikoinneissani myös talviluistinsatsaukseen, kesällä kun K2 Radicaleihinkin tuli rullaluistelupuolella törsättyä. Olin jo jonkin aikaa tehnyt erinäisiä nettihakuja pehmeäkenkäisistä luistimista, varsinkin kun jo lapsuudessa koin suunnatonta mielipahaa ja ahdistusta jääkylmien narujen puristaessa silkinpehmeät kämmeneni rakoille luistimia kiristäessä. Miksei myös jääluistimia voisi varustaa laskettelumonotyyppisillä salpakiinnityksillä, jotka monesta rullaluistimestakin löytyy?

Vaikka maamme on arktisine ilmastoineen ja runsaine vesistöineen kuin luotu luisteluliikenteeseen, löytyvät huomattavasti parahultaisemmat luistinmarkkinat Hollannin alavilta seuduilta. Suomessahan ei oikeastaan paria poikkeusta (mm. esasport) lukuunottamatta myydä matka/retkiluistimia kenkineen, vaan lähinnä luisteluhiihtomono pohjaan kiinnitettävää terää. Koska en omista kauhean hyviä luistelumonoja, päätin investoida suoraan luistimiin. Olin aikaisemmin netissä törmännyt muun muassa Rapsin (raps.nl), Zandstran (zandstrasport.nl) ja Vikingin (viking.nl) luistinmalleihin, joista on saatavilla myös kantapäästä aukeavia ns. klap-malleja. Myös Head, Bont ja K2 tarjoavat erilaisia kenkävaihtoehtoja.

Nettiselailun perusteella noin 40 cm:n pituisilla terillä varustettu Fila vaikutti mielenkiintoiselta lähinnä mukavuutta huokuvan kenkänsä perusteella, jota saatoin tosin arvioida vain kuvan perusteella. Vaikka klap-mallien väitetään parantaneen pikaluistelijoiden kierrosaikoja sekunnilla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pikaluistelu), arvioin kiinteäteräisen soveltuvan paremmin omalle luistelutekniikalle. Filat tilasin skate-dump.nl -verkkokaupasta noin 150 euron hintaan. Otin varmuuden vuoksi koon 44, joka on yleensä sopivin urheilujalkineissani ja tälläkin kertaa arvio osui kohdalleen. Filan lesti on leveähkö, joskin nauhojen ja siteiden avulla kenkä oli todella helppo sovittaa jalkaan. Kenkä tukee ja tuntuma on miellyttävä pitkänkin luistelun loppuun asti.

Ensimmäiset jääpotkut menivät melko kömpelösti, sillä terät ovat todella pitkät. Erittäin kapeat terät eivät ole samalla tavoin terävät kuin jääkiekkoluistimissa, joten tuntuma jäämanöövereihin ei ole yhtä selkeä ja varma. Samoin sirklausta en oikeastaan suuremmin yrittänyt, koska aavistelin terien sotkeutuvan vielä liian helposti toisiinsa. No entäpä sitten se vauhti? Toisella kokeilukerralla päätin ladata hiukan yritystä menoon, koskapa jääkin oli hyvässä kunnossa. Paransin 10 km:n ennätystäni lähes 2 ja puoli minuuttia, vaikka oikea terä tuntui olevan hionnan tarpeessa ja laahasi jäällä hieman. Pääsin helposti 25 km/h tuntumaan, joten vauhtia tulee vielä varmasti lisää.  

Rautahumpan testiryhmä siis suosittelee Filaa lämpimästi!