Vuosi sitten loihdin Rautahumpan kaikkien aikojen suosituimman blogikirjoituksen, jossa arvioin Tampereen parhaita tai lajissaan kiinnostavia rullaluisteluestradeita (ks.
http://rautahumppa.blogspot.fi/2012/08/parhaat-spotit-rullaluisteluun.html). Eeppisen kerrontani on vihdoin aika saada jatkoa vaatimattomasta, Kangasalan Saarenmaantiehen keskittyvästä osuudesta.
Vaikka koulujen alkuviikkoina syksyinen sää tuntui vallaneen miljöön kuin napista painamalla, syyskuun lähestymisen piinaava odotus ikään kuin innosti ilmojen haltijat (enkä tässä yhteydessä tarkoita Rautahumpan lentojätkää, eli Pete-Peruspetteriä) saattamaan maamme korkeapaineen alueeseen, aivan kuin keskimmäistä sormea lähestyville kurakeleille heristäen. Uudenkarheat ja radikaalit K2 -luistimeni odottivat kaapissa malttamattomina ja rullaushaluisina. 24 lämpöasteen kera astelin päällystetylle baanalle.
Suunnitelmissa oli legendaarinen Kaukajärven kierros vastapäivään suoritettuna.
Välittömästi liikekannalle päästyäni olin suorittaa puolivoltin takaperin taittaen, sillä edellisenä päivänä olin tehnyt lenkin vanhoilla luistimillani uuden jarrupalan kera. Uusissa luistimissani oli taas hyvin kulunut jarrupala, joka ei tuntunut vastaavan käskyyn lainkaan suhteellisen vauhdikkaan alamäen päätteeksi. Luonnollisesti panikoin ja horjahdinkin näyttävästi, eikä mukkelismakkelis ollut kauhean kaukana.
Arkihavaintojeni perusteella Tampereen ja lähialueiden luistelijat ovat pikkuhiljaa siirtymässä pois Ruskontien tai Paasikiventien maisemista ja suorastaan omineet Tampereen Annalasta Kangasalan Kaarina Maununtyttären tielle johtavan Saarenmaantien, joka on mitä mainioin rullaluistelureitti. Ihan kansallista huipputasoa, luonnehtisin. Pitkään odotettu pyörätien osuus Kangasalan rajalta Karosen koululle on nyt valmistunut, joten meno on katkeamattoman jouhevaa seuraavat 10 km, aina Kangasalan paloasemalle saakka, jossa asfaltin pinta jo heikkenee merkittävästi. Täytyy myöntää, että en ole koskaan tullut kääntyneeksi reitillä Valkeakosken suuntaan, jossa hyvälaatuinen alusta saattaa vielä jatkua.
Reitillä on mukava kokeilla vähän kovempia vauhteja, sillä asfaltti on todella hyvässä kunnossa, harvaan asuttuna tiellä on vähän poikittaista liikennettä tai risteyskohdista aiheutuvia kanttikiviä. Myös näkyvyys tien suunnassa on hyvä ja maisemat ympärillä näyttäytyvät varsin mieluisina. Kuten Endomondoshotista saattaa havaita reitillä on Kangasalan suuntaan noin 30 metriä pudotusta noin 3,5 kilometrin matkalla, joten ennätykset vaikkapa kymppitonnilla eivät muodostu täysin vertailukelpoiseksi.
Itse tuli benchmarkanneeksi vauhtiani sauvaluistelijan kanssa. Sain ajettua kanssaluistelijan kiinni noin kuuden kilometrin jälkeen ja ohitettuani luulin meneväni menojani, kunnes samat sauvat alkoivat takana naputtaa lähetymisen merkiksi. Tottuneesti naamioin vääjäämättömän ohitetuksi tulemisen juomatauoksi. Toimii aina!
