Maraton alle kahden tunnin!

Kesä on kulunut vähäisen bloggailun, mutta varsin runsaan rullaluistelun merkeissä. Heinäkuun helteet ovat olleet omiaan houkuttelemaan asfaltin äärelle. Kesän päätavoite, Pirkan 134 km:n Klassikko tuli runtattua rullaluistellen jo kesäkuun alussa, mutta yltiöpäisesti aloin toreilla kerkailemaan kahden tunnin alituksen olevan maratonmatkalla lähempänä kuin koskaan.

Tein heinäkuun ensimmäisellä viikolla maratonkokeilun ja onnistuinkin painelemaan ensimmäisen tunnin aikana 20 kilometriä. Paluumatkalla meno hiukan hiipui, mutta loppuaika 2h 13min oli silti lupauksia herättävä. Toisella viikolla tein muutamia pitempiä vetoja Tampereen ympäristössä. Muun muassa 101 kilometriä Tampereelta Akaan Toijalaan ja takaisin, sekä 85 km (Tampere - Pinsiö - Siuro - Tampere). Lisäksi yksittäinen 53 km samalle viikolle, josta osa Timpan juoksuseurana.

Pitkille lenkeille varustauduin sauvoilla ja ne olivatkin tarpeen varsinkin Pinsiön ja Sasin välisillä röpelöpätkillä. Aloin myös kiinnittää huomiota asfaltin laatuun ja taipaleiden mäkisyyteen maratontavoitteenkin kannalta. Esimerkiksi Viialan ja Toijalan välinen reitti on varsin näppärä luisteltava, vaikka isoja mäkiä siltäkin suunnalta löytyy.

Kesän pakollinen purjelautailumatka oli kuitenkin nyt ohjelmassa. Otin Yyteriin mukaan myös ykkösluistimeni, koska ajattelin ilta-aikana olevan aikaa rullailuun. Katsoin kartasta Mäntyluodon ja Porin kaupungin välistä lähes viivasuoraa 20 km:n reittiä, jonka vanhasta muistista arvioin myös kevyen liikenteen väylällä varustetun. Parituntisen surffailun jälkeen olivat vuorossa lepo ja tankkaus, sitten jalkoihin kunnon teippaukset ja luistimet. Etenin tunnustellen kohti Mäntyluotoa ja tarkkailin asfaltin kuntoa. 2,5 km ennen satamaa löin Endomondon päälle ja iskin vauhtia koneeseen.

Kaksi ensimmäistä kilometriä luistelin sivuvastaiseen, mutta kilometriajat pysyivät alle kolmessa minuutissa. Käännös Mäntyluodossa ja sain takatuulen avuksi. Matka eteni kuin siivillä hyvällä asfaltilla Satakunnan laakeita maisemia ihaillen. Voimia tuntui riittävän ja sauvomistekniikka toimi. Ensimmäisen tunnin jälkeen olin edennyt jo yli 23 kilometria ja kahden tunnin alitus alkoi vaikuttaa mahdolliselta. Tosin paluumatka olisi tehtävä lievään vastatuuleen. Kaiken huipuksi juomaa oli matkassa vain puoli litraa. 32 kilometrin jälkeen kahden tunnin alitukseen oli vielä aikaa 35 minuutia. Aloin tarkailemaan tekniikan koossa pysymistä ja sitä, etten väsyneenä alkaisi kompuroimaan turhia. Jaksoin puristaa alle kolmeminuuttisia kilometrejä aina 38 kilometriin asti. Tämän jälkeen otin jo rauhallisesti, koska kahden tunnin alitus näytti varmalta.

Yyteri soveltuu vesiurheilun lisäksi siis myös luisteluun. Ihan äkkiä ei tule mieleen yhtä tasaista, hyväkuntoista ja vähän liikennöityä kevyen liikenteen väylää, jossa voi luistella kaksikymmentä kilometria suuntaansa. Kaarina - Piikkiö ja Masku - Naantali ovat ihan kohtalaisia kilpailijoita. Tampereen seudulla mäet alkavat vaivaamaan jo tosissaan.

Kaikeksi huipuksi seudun paras spotti, Kangasalan Saarenmaantie on onnistuttu miltei tuhoamaan pyörätien pitkittäisurilla, jotka ovat ties minkä niittokoneen tai aurauskaluston siihen jättämiä.


Anyway, hyvä fiilis tuli tuosta toisen tavoitteeni täyttymisestä, vaikka maraton tuli vedettyä oman yksinäisen treenihetken kuluessa. Tämä kulunut päivä tulikin taas vietettyä rentouttavan surffailun ja rantaelämän parissa.