Sopivasti jäätä ja riittävästi rautaa

Käsillä oleva talvi 2013-2014 muistuttaa etäisesti vuoden 2006-2007 vastaavasta, jolloin treenasin helmikuista Valencian maratonia varten. Normaalistihan Etelä-Suomenkin talvijuoksut olisi pinkaistava lumilla, mutta tuolloin pakkas- ja lumijaksot alkoivat vasta tammikuun puolessavälissä. Onnistuinkin keräämään hyvän määrän kilometrejä ennen lentoa Espanjaan, vaikka itse koitoksessa tuntuikin ettei muutama lisälenkki olisi ollut pahitteeksi.

Nyt pakkanen on sitten iskenyt väkevästi ylle ja luisteluakti on vaihtunut salihommiin. Kahden viikon aikana olen visiteerannut gymillä noin kymmenesti ja Rautahumppa-traditioiden mukaan tehnyt krossaria ja käsiä. Lisäksi olen löytänyt mielestäni kekseliään vatsarutistuksen, jossa ollaan selinmakuulla jalat koukussa ja toinen jalka asetetaan ristiin toisen polven päälle. Tällöin rutistukset saa osumaan mukavasti ylävatsan alueelle. Leukoja olen tehnyt joka kerta 40-45 kpl, paitsi kerran, jolloin yltiöpäisyyttäni tein 3 kymmenen toiston sarjaa 10 kg:n lisäpainoilla. Hyvin sekin onnistui.

Uskaltauduin jäällekin taannoisena 15 asteen pakkasiltana. Huomioitavaa oli se, että jää tuntui luistavan todella hyvin. Ilmeisesti terä ei uppoa pakastinkylmään jäähän juuri lainkaan. Tämän huomasin myös kurveissa, joissa luistimet eivät tuntuneet riittävän teräviltä sirklaukseen. Vaikka viima innoitti vain 4 kilometriin, on pakkasista kuitenkin se hyöty, että matkaluistelubaanat alkavat pikkuhiljaa avautua myös eteläiseen Suomeen.

Alkuvuoden aikana olen kuitenkin parantanut jokaista jääluisteluennätystäni aina cooperista (4020 m) puolimaratoniin (1h 14 min). Rullailuennätyksiin, kuten tunninluistelussa (20,8 km) on kuitenkin vielä tekemistä. Kaarretekniikka alkaa kuitenkin jo löytyä.